11.8.2011

Se ratkaiseva ero


Kävelläänpä keittiöön. Astellaan ympäriinsä, katsotaan joka kulmasta. Kurkataan jääkaappiin, astiakaappiin, astiankuivauskaappiin ja laatikoihin.

Jääkaapissa on hiukan tyhjää, mutta huomiseen pärjää vielä. Kahvi- ja teekaapista leijuu houkutteleva tuoksu. Ikkunalaudalla kasvaa lahjaksi saatu mansikka, se tekee marjaakin. Astiakaapissa kaikki on paikallaan, samoin kuivauskaapissa. Veitset ovat nätisti telineissään leivänpaahtimen edessä. Roska-astiat on tyhjennetty aamulla ja tiskiallas on tyhjä. Missään ei liekehdi, lainehdi tai haise omituiselta. Miehen tuomio: kaikki ok.

Mutta minä näen muutakin. Pöydän alla on pala sipulinkuorta. Pöydän pinnassa on lukuisia rasvaisia sormenjälkiä. Niitä on myös jääkaapin ovessa, jonka vasta äskettäin pyyhin. Jääkaapin vihanneslokerossa on murusia ja lasihyllyllä voitahra. Kuivauskaapin ritilöissä on kahvitahroja. Kaikissa ovissa ja kahvoissa on hämäriä sormenjälkiä ja roisketipluja. Astiakaapin lasiovessa on joku erikoinen valuma.

Leivänpaahdin on täynnä leivänmuruja. Aputasolla on kahvinpuruja ja kahvitahroja. Aterinlaatikko on täynnä murusia. Liedellä on rasvatahroja. Lieden takana seinässä on jotain punertavia roiskeita. Liesituulettimen lasi on rasvakerroksen peitossa. Keittiön ikkunassa on jotain kakkaa, joka on luultavasti lentänyt siihen kakkaisesta tuulettimesta. Tiskialtaan reunoilla on jotain rasvaista likaa.

(En haluaisi osoitella sormella, mutta minä en ole käyttänyt tomaattikastiketta ruoanlaitossa. Enkä juo kahvia. Enkä istu tuolla puolella pöytää.)

Miehen mielestä kaikki on ok, minä näen vähintään tunnin työn. Taas.

No, eihän mies ilkeyttään tuollainen ole. Minkäs se sille voi, että on mies. Miehet voivat keskittyä vain yhteen asiaan kerrallaan eikä heillä ole silmää tuollaisille yksityiskohdille, jotka eivät välittömästi liity siihen mitä ovat tekemässä. Ottamansa kuvan väritasapainoa mies voi viilata tuntikausia, pikseliä voi säätää niin kauan että silmää särkee. Mutta keittiön murusia, roiskeita ja sormenjälkiä se ei kertakaikkiaan näe, ellei oikein erityisesti niitä etsi. Tai sitten se ei vaan välitä.

Enkä minä voi mitään sille, että olen moniajoon rakennettu tarkkasilmäinen nainen. Minä näen, vaikken etsi. Minä en voi olla näkemättä - enkä välittämättä.

24 kommenttia:

Mustikkamaa kirjoitti...

Ei se aina mee noin... on olemassa niitä natsisiistejä miehiäkin, joilla menee kaikki totaalisen yli siisteyden suhteen ;).

Hehkuvainen kirjoitti...

Poikkeus vahvistaa säännön! :D

Tosissaan: totta kai ihmiset ovat kaikki erilaisia. Ja kyllä meilläkin mies näkee pienimmänkin pölyhiukkasen ja mikroskooppisen tahran, jos se on hänen kameransa linssissä... Miehet ovat hyvin tarkkoja niissä asioissa joissa haluavat olla! Jos mies kohdistaa putkinäkönsä ja täyden keskittymiskykynsä siivoukseen, on selvää että siinä ei nainen enää välttämättä pärjää mukana :/.

Hehkuvainen kirjoitti...

Niin ja sitten on tietysti myös niitä ihmisiä, joilla vaan viiraa päässä... :/

jammie kirjoitti...

Niin tuttua! Täytyy näyttää tämä miehellekin, koska en ole itse vielä osannut tuota tunnetta yhtä hyvin sanoiksi pukea...

Villasukka kirjoitti...

Miä olen sitten varmaan mies... Tai kyllä miä näen kaiken tollasen, mutta se ei vaan haittaa. Sitten kun hepuli/fiilis iskee, niin sitten siivotaan, mutta välillä voi olla täyskaaos.

Korppisusi kirjoitti...

Täällä siis yksi mies myös :P Kyllä musta nuo jutut liittyy enemmän persoonallisuuteen kuin sukupuoleen.

Yamaba kirjoitti...

Natsisiistejä miehiä on luultavasti olemassa. Olen kuullut heistä, vaikken koskaan missään nähnyt. Myös minusta nämä asiat liittyvät aika paljon sukupuoleen, vaikka persoonallisuuksillakin on tietysti jotain merkitystä. Pienet asiat, jotka ei uhkaa sen enempää toimintaa kuin elämääkään, eivät haittaa useimpia miehiä. Naiset monta kertaa voivat ajatella samoin niin kauan kuin ovat sinkkuina. Parisuhteessakin ilman lapsia voi moni nainen vielä olla kohtuullisen rento siivouksen suhteen. Mutta kun lapsi tulee, niin silloin viimeistään tilanne usein muuttuu. Ainakin omasta vaimostani tuli nimenomaan siinä vaiheessa raivokas siivoaja. Ja pyykkikone alkoi laulaa jatkuvasti. Te naisparat, noin yleisesti, elätte paljon miehiä tiukemmin normitetussa maailmassa siivouksen ja monen muunkin asian suhteen. Otan osaa. Olen hengessä, vaikken aina käytännössä, mukana raadannassanne.

Sari kirjoitti...

Kun perheessä on neljä miestä ja yksi äiti, ei keittiö ole ikinä kokonaan siisti! Eikä tunnin työ riitä siivoamiseen, joten annan olla.

Hehkuvainen kirjoitti...

No niin, saatiinhan tännekin vähän säpinää kun alettiin puhua miehistä ja naisista ;).

Jammie: kirjoitustani saa aivan vapaasti käyttää miesten kouluttamiseen ;D.

Villasukka: niin, sinä sentään näet, minä luulen että miestäni vaivaa valikoiva sokeus. Ja sinulle sentään iskee se vimma :).

Korppisusi: höpö höpö, kyllä sinä nainen olet, ainakin olit kun viimeksi tarkistin (mitenkäs tuo nyt kuulosti jotenkin tosi pervolta?! :D). Ehkä sinulla vain on tässä asiassa vähän miehisemmät aivot...?

Persoonallisuudella on ihmiselossa merkittävä rooli, sitä ei käy kiistäminen. Joskus on kai aika mahdotonta sanoa, mikä osuus meissä on perimää, ympäristön vaikutusta tai persoonallisuutta. Hauskinta on, että ihmisotuksella on vieläpä useimmiten vapaus ja voima valita miten toimia. Mutta minä uskon, että biologialla on monissa asioissa paljon suurempi merkitys kuin yleisesti ehkä ajatellaan.

Yamaba: hauskaa saada tähän miesnäkökulma, kiitos :). Jännä havainto vaimosta, olisin kuvitellut sen menevän aika lailla toiste päin: kyllähän sinkulla nyt on aikaa siistiä, mutta sitten kun niitä mukeloita tulee niin voipi olla tärkeämpääkin tekemistä.

"Olen hengessä, vaikken aina käytännössä, mukana raadannassanne."

:D

Sari: otan osaa x___x. ;)

Korppisusi kirjoitti...

Hihih, jatketaan keskustelua :)

Hehkuvainen: johtuuko se siitä, että olet lukenut niin paljon erään herran teoksia? (nyt toki unohdin kyseisen herran nimen)

Yamaba: minusta olisi mielenkiintoista tietää myös vaimosi kanta asiaan, miksi hänestä tuli raivokas siivoaja lapsen tultua? Voisin kuvitella, että lapselle on turvallisempaa kun on siistimpi koti, ettei kaikki lika mene suoraa tietä suuhun. Ja lapset likaavat vaatteensa nopeammin kuin aikuiset, joten pyykinpesukin kuulostaa ihan loogiselta. Vai meneekö siivoaminen tästäkin vielä yli?

Itsessäni olen huomannut, että kun itse sotken, ei se niin haittaa. Mutta kun joku muu sotkee, niin sitä onkin jo vähän vaikeampi sietää. Sama myös siivoamisen suhteen: kotona en pidä siivoamisesta yhtään. Mutta työpaikaikalla on kiva siivota :)

Hehkuvainen kirjoitti...

Korppisusi: Desmond Morris, häntäkö tarkoitit? Olen toki lukenut hänen teoksiaan, mutten painota niitä mitenkään erityisen suuresti.

Lisäksi olen lukenut useita muita asiaan liittyviä kirjoituksia, kirjoja ja enemmän tai vähemmän tieteellisiä tutkimuksia. Lisäksi pohjaan ison osan mielipiteistäni omille havainnoille ja kokemuksille.

Yksi parhaista lukemistani kirjoista on jo aikaa sitten loppuunmyyty Hormonien sota, se on Barbara ja Allan Peasen kirjoittama. Loistava teos, harmittaa ettei ole omana.

Tein tuossa taas yhden leikkimielisen aivojen sukupuolitestin, tee sinäkin! Olisi hauska tietää "tuloksesi" :).

Minun tulokseni oli 165, mikä tarkoittaa sitä että aivoni eivät edusta ääripäitä vaan mäjähtävät justiinsa keskelle - maskuliininen ja feminiininen puoli ovat yhtä vahvat. Tämän suuntaisia tuloksia olen saanut muista höpöhöpötesteistä, joita olen tehnyt.

Huomaan itsessäni helposti sekä perinaisellisia että perimiehisiä ajatusmalleja. Lisäksi olen saanut useaan otteeseen (positiivista) palautetta siitä, etten ajattele niin kuin naiset yleensä (eli mahdottoman vaikeasti). Minusta miesten kanssa on helppoa kommunikoida, he kun ajattelevat niin suoraviivaisesti! :D

Ja siivouksesta vielä: sen olen huomannut minäkin, ettei oma lika ole läheskään niin ärsyttävää kuin muiden lika :D.

Hehkuvainen kirjoitti...

Ai niin, tee ihmeessä tämäkin testi! On perusteellisempi, ja vastaukset on kivasti selitetty.

Olen tehnyt tämän joskus vuosia sitten aiemmin, ja muistelen että tulokseni olivat silloin samankaltaisia kuin nyt. My personal brain score: 25 % female. (Keskivertonaisvastaajan tulos: 50 %.)

Pärjäsin kolmiulotteisessa hahmottamisessa paremmin kuin keskivertovastaajamies ja sain hyviä tuloksia myös niissä tehtävissä, joissa naiset yleensä pärjäävät. Ja joissakin tehtävissä tulos oli sitten kertakaikkiaan naurettavan huono.

Mutta lopputulema on aina näissä sama: minulla on sopivasti tasapainoiset aivot :).

Alitsa kirjoitti...

Jee, sukupuolten sota, täältä tullaan! :)

Minä hämmennän tätä soppaa lisäämällä joukkoon kirjan: Miksi miehet eivät muista mitään ja naiset liiankin hyvin (lisää tietoa täältä:http://www.gummerus.fi/page.asp?sivuID=280&component=/PublishDB/Kirjat_kirjaesittely.asp&recID=1447)

Eli ilmeisesti naisten ja miesten aivoissa on sen verta merkittäviä eroja, että niillä todella selittyy aika iso osa havainto- ja ajatteluprosessiemme eroista.

Mutta en menisi jakamaan niitä arvoperustaisesti, tarkkoihin, hankaliin, helppoihin, vaikeisiin. Mutta juurikin tuo yksityiskohtien havainnointi ja moniajo on monesti enempi naisten ominaisuus. Miehille taasen on todella terveellistä nähdä se hirvi siellä metsässä eikä koko ajan miettiä, että "Ohhoh, katsoppas kun tuossa on puolukkaa ja tuolla mustikkaa".

Alitsa kirjoitti...

paitsi, että testien mukaan olen tasan neutri. Ja juuri kun olin paasaamassa sukupuolten suurista eroista! :D

Yamaba kirjoitti...

Korpisudelle: vaimoni näkökulma on nyt jätettävä minun tulkintani varaan; hän ei tällaisia blogeja harrasta. En sanoisi meidän asuntojemme mitenkään erityisen likaisia olleen ennen lapsen tuloakaan. Sitä kohtuullisessa määrin tehtiin, sen minkä nyt töiltään ehti. Ei nurkissa hometta kasvanut. Lapsi vain aktivoi hänessä säännön, jonka mukaan koko ajan on siivottava. Pyykinpesu jäi mieleeni siksi, että se ennen lasta oli minun hommanani. Kerta viikkoon pesin molempien pyykit, johtuen siitä että tein usein töitä kotona ja pyykit saattoi pestä siinä sivussa. Tämän työn vaimoni monopolisoi kertaheitolla itselleen, ja alkoi laulattaa konetta joka päivä. Mitään siivottavaa tai puhdistettavaa ei kerta kaikkiaan saanut kerääntyä mihinkään. Se oli raivokasta aikaa. Sittemmin tilanne on toki tasaantunut.

"Väsymys, ystävät, väsymys,
on suuri ja kaikkivoipa kuin rakkaus."

Kirjoitti joku runoilija joskus jossain. Suomalainen nainen, ehkäpä 1970-luvulla, mutta tämän enempää en hänestä muista. Joka tapauksessa väsymys tasaannuttaa ylenpalttisen siivousinnon.

Tein Hehkun ehdottaman aivosukupuolitestin, koska asia häntä kiinnosti. Tulokseni oli 180, eli miehelle yläraja suhteessa siihen, menisinkö jo homouden puolelle. Toista en taida jaksaa tehdä, pitää katsoa töitäkin.

Mustikkamaa kirjoitti...

Poikkeus tosiaan vahvistaa säännön... Valitettavasti olen törmännyt tällaiseen natsisiistiin mieheen, ja voinen jopa sanoa että sillä ihmisellä viiraa päästä (tuskin on normaalia, että kylpypyyhe lähtee pyykkiin jos se ympärillä kerran pieraisee). Taisin tässä parisuhteessa sitten muistuttaa enemmän miestä, kun en jaksanut ottaa osaa miehen(!!!) raivopäiseen siivoamiseen. Nykyisin olen siisteyden suhteen kai se keskitien kulkija, ja parin karvastelevan koiran kanssa ei kai voikaan olla turhan tarkka menettämättä täysin järkeään. Uskoisin silti että nää on enemmän persoona- kuin sukupuolikysymyksiä :).

Mutta jos näin stereotypioita mietitään, niin kuulostaa naisen suusta varmasti omituiselta, mutta mielummin ottaisin miehen joka enemmänkin laiminlyö siivouksen kuin on sen suhteen pikkumainen. (Pikkumaisuus ei liene hyvä asia missään asiassa.)

Korppisusi kirjoitti...

Yamaba: kiitos vastauksesta :)
Hehku: pitääpä tehdä nuo testit kun kerkiää, nyt on viikonloppu buukattu aika täyteen töiden ja harrastusten parissa. Tuo aivojen sukupuoli tuo kyllä mielenkiintoista näkökulmaa asiaan. Mutta tästä olen täysin samaa mieltä:
"Persoonallisuudella on ihmiselossa merkittävä rooli, sitä ei käy kiistäminen. Joskus on kai aika mahdotonta sanoa, mikä osuus meissä on perimää, ympäristön vaikutusta tai persoonallisuutta. Hauskinta on, että ihmisotuksella on vieläpä useimmiten vapaus ja voima valita miten toimia."

Hehkuvainen kirjoitti...

Alitsa: tuon kirjan haluaisin lukea! Kiitos vinkistä, täytyy pitää silmät avoinna sen varalta :).

"Miehille taasen on todella terveellistä nähdä se hirvi siellä metsässä eikä koko ajan miettiä, että "Ohhoh, katsoppas kun tuossa on puolukkaa ja tuolla mustikkaa"."

Nyt menee huumorin puolelle, mutta menköön: juu, kyllä se olisikin veikeää kun mies tulisi metsältä ja sanoisi "jaa niin se hirvi, en mää sitä, kun jäin Eskon kanssa suustani kiinni ja poimittiin kopallinen sieniä ja kopallinen mustikoita ja lupasin että mennään sitten niille ensi viikonloppuna kylään".

Ja nainen olisi kotona että "ai onko lehmät lypsetty, lapset ruokittu, pyykit pesty ja lakanat vaihdettu? En mää niistä mitään tiedä, mutta kato miten teräviä kaikki meidän veitset on! Tähän meni koko päivä mutta hienoa jälkeä tuli!" ;)

Neutri? Oho. :) Juu, mitään arvotuksia ei näissä pidä mennä tekemään. Erilaisia, mutta samanarvoisia.

Yamaba: kiva kun jaksoit testailla :). Älä käsitä tätä nyt väärin, mutta en ole mitenkään hurjan yllättynyt tuloksestasi. Olen kommenttiesi perusteella saanut sen kuvan sinusta, että olet mieheksi poikkeuksellisen empatiakykyinen :).

Mustikkamaa: tuo pierujuttu on jo ihan mahdoton. Ja on ihan ymmärrettävää, että totaalisen siivousnatsin kanssa oltuaan haluaisi jatkossa ehkä jotain muuta. Keskitie on mielestäni hyvä paikka kulkea, äärilaidat on aina vaarallisia.

Korppisusi: rauhassa vaan, ei nuo linkit ehkä mihinkään ole menossa :). Pistä GC tekemään myös, on kiva verrata!

"Aivojen sukupuoli" on vähän ehkä heikko termi, mutta ei tässä varmaan ole parempaakaan keksitty.
Olisi kiva joskus saada oikein uusimpia tutkimustuloksia siitä, miten sikiöajan hormonituotanto tosiaan vaikuttaa aivojemme rakenteeseen ja toimintaan (ja sitä kautta siihen miten toimimme, ajattelemme ja tunnemme). Vieläköhän tässä ehtis vaihtaa alaa...?

Yamaba kirjoitti...

En ole yllättynyt minäkään, Hehku. Nou roplem. Luonnettani tarvitsee opettajan ammatissa. Se ei vaikuta jalkojen väliin, haitallisesti ainakaan.

Ei ole koskaan myöhäistä vaihtaa alaa. Niin moni tekee sitä koko ajan, kuka missäkin iässä, tosin 50-vuotiaana alkaa vähitellen hiljentyä. Aika moni hankkii jo ainakin kaksi ammattia, koska koulutusta on tarjolla paljon ja tilanteet työmarkkinoilla vaihtelee koko ajan. Sitten on vielä ne ihmiset, jotka haluaa tietää lisää jostakin asiasta.

Hehkuvainen kirjoitti...

Hih, ehkä rupean kuitenkin vain harrastamaan aivotutkimusta :P. Kaikilla supersankareilla on salainen minä. Mää voisin olla päivällä ihan tavallinen kirjanpitäjä, ja sitten öisin suorittaisin mullistavia tieteellisiä aivokokeita laboratoriossani :D!

Ehkä ei.

Hanni kirjoitti...

Hahhah, mullapa oli natsisiisti mies (korostus aikamuodossa O-L-I..)Hän kyllä näki tahrat ja roskat, tökötti niitä sormillaan ja sanoi, että tuosta siivosit huolimattomasti. Imuroinnin saloihin hän opetti mut demonstroimalla ja imuroi yhden puolikkaan huoneen näyttäen, miten imuria liikutellaan rivakasti (mun mielestä imuria liikutellaan hitaahkosti, että se ehtii imeä roskat). Kun sitten hän osoitti hellan nappuloita ja sanoi, että ne on niin likaiset että hänen esteettiseen silmään koskee, kysyin että missäs sulla sellanen silmä on, perseessä vai. Ainoa kerta kun uskalsin läväyttää takaisin. Kunnes läväytin viimeisen kerran ja otin eron :D Kylläpä tämä kirvoitti muistoja esiin...

Hehkuvainen kirjoitti...

Hah! Oikein teit kun läväytit! :)

Katja kirjoitti...

Hei!

Vaikka kyseessä onkin vanha keskustelu (luen tekstejä uusimmasta vanhimpaan), ajattelin linkata pari kirjoitusta tästä mielenkiintoisesta blogista, joka käsittelee siisteyskäsityksiä tutkimusnäkökulmasta:

https://paikkakaikelle.wordpress.com/2015/03/18/siistissa-kodissa-asuu-kunnollinen-perhe/

https://paikkakaikelle.wordpress.com/2015/03/24/siistissa-kodissa-asuukin-onneton-perhe/

Hehkuvainen kirjoitti...

Kiitos kommentista ja linkeistä, ne olivat hienoa luettavaa! Aika rankkaa, kun aletaan puhua sotkusta ja siivouksesta hyvyyden tai äitiyden mittareina. Voin ymmärtää molempien tekstien näkökulmat ja perustelut, vaikka ne ovat melkein vastakohtia toisilleen. Siisteyteen latautuu yllättävän paljon ajatuksia ja tunteita!