14.8.2011

Sarjoja


Elokuvien lisäksi meillä katsellaan sarjoja, jos joku sellainen kiinnostava osuu kohdalle. Ja onhan noita osunut.

Generation Kill on täysin tosipohjainen seitsenosainen minisarja Yhdysvaltain merijalkaväen tiedustelupataljoonan toiminnasta Irakin sodassa. Katson kovin mieluusti sotajuttuja, sekä fiktiivisiä että dokumentaarisia, mutta tämän sarjan katsoin loppuun vain siksi, että siinä on Alexander Skarsgård. Lähes kaksimetrinen vaalea viikinki on lumonnut minut täysin, myönnetään. Panisin.

Generation Kill on saanut erittäin hyviä arvosteluja. Sen sanotaan kuvaavan erittäin tarkasti ja todenmukaisesti nykyaikaista armeijaa ja sodankäyntiä. Sarja on käsittääkseni myös poikkeuksellisen tarkka kuvatessaan henkilöitä, jotka ovat siis ihan oikeasti olemassa. Ehkä minä olen sitten kuitenkin sen verran kovasti draaman ystävä, että näin dokumentaarinen mutta silti olevinaan elokuvallinen ote ei viehättänyt. En oikein saanut minkäänlaista otetta koko juttuun.

Hämärien ja hämäriksi jäävien armeijatermien ja koodikielen viljely tuo tietysti sarjaan todentuntua, mutta näin ollen se ei myöskään avaudu samalla tapaa ihan jokaiselle. Mainitsemisen arvoista on myös taustamusiikin täydellinen puuttuminen, mikä oli oikeastaan ihan virkistävä tehokeino.

Huomattavasti koukuttavampi ja viihdyttävämpi sarja oli Sherlock. Sen kohdalla harmittelin ainoastaan sitä, että kaudet ovat vain kolme jaksoa pitkiä. Ensimmäinen kausi on nähty, toista odottelen erittäin malttamattomana.

Sherlock Holmes on tuotu nykyaikaan, ja minä pidän tästä tyylistä. Martin Freeman on mielestäni aina hirveän sympaattinen, ja tämän sarjan Watsonina hän on erinomaisen hyvä. Benedict Cumberbatch on hyvä valinta Sherlockiksi, ja näiden kahden miehen välinen dynamiikka on mielestäni toimiva.

Pidän kuvauksesta ja stailauksesta kovasti, Sherlock on niin hyvä pystyynnostettujen kaulustensa ja sekaisten hiuksiensa kanssa. Oikeasti kaikkitietävä, oikutteleva ja sosiaalisesti täysin lahjaton ihminen olisi raivostuttava, mutta sarjassa häntä on hauska seurata. Voi olla, ettei sarjan nopearytminen ja ovela tyyli kanna kovin pitkälle, mutta ainakin toistaiseksi olen innoissani. Voi olla, että haluan katsoa ensimmäisen kauden jaksot uudestaan seuraavia odotellessa! Suosittelen kaikille rikostarinoiden ystäville.

Minusta se on yleensä huono asia, jos sarja on niin vaikeaselkoinen että katsoja tarvitsee manuaalin pysyäkseen kärryillä. Game of Thrones sai minut kuitenkin luopumaan tästä ajatuksesta, ja olenkin mielenkiinnolla selannut viewer's guidea eli läpyskää, jossa hahmojen sukulaisuussuhteet selvitetään.

En ole lukenut George R.R. Martinin kirjoja, joihin tämä sarja perustuu, ja luultavasti siksi minun on hiukan hankala muistaa kuka olikaan kuka ja kenen sukua ja minkä kuninkaan palveluksessa. Hahmoja tulee ja menee, eikä niiden tulemisia ja menemisiä paljoa selitellä. Mutta kyllä se tästä! Samoin kuin Sherlock, tämä koukutti kerrasta.

Jos Generation Kill oli aivan tosipohjaista, tässä mennään sitten reippaasti fantasian puolelle. Ja se on kyllä oikein virkistävää: on ihanaa nähdä kauniina kuvina se, mitä et itse osannut edes kuvitella. Kuninkaiden ja ritarien maailma kiehtoo minua, vaikkei se olisi todellinen. Näyttelijät ovat kerrassaan oivallisia! En usko kovin äkkiä kyllästyväni näihin hahmoihin.

Mikään lastenohjelma Game of Thrones ei ole. Luvassa on paljon väkivaltaa, rumaa kielenkäyttöä ja seksiä. Erityisen paljon sitä seksiä. Suosittelen erittäin lämpimästi kaikille täysi-ikäisille.

2 kommenttia:

Miia kirjoitti...

Sherlock! <3 <3 <3

Näin sen eka kerran vielä Irlannissa asuessani, ja täällä onnistuin näkemään jaksot toiseen kertaan. Kakkoskautta innolla odotellessa :) Nykyaikaan päivitys on onnistunut aivan loistavasti, samoin casting (roolijako??). Sherlock itse olisi tosiaan irl aivan järkyttävän rasittava tuttavuus, mutta TV-sarjassa kerrassaan ihku. Tykkään.

Hehkuvainen kirjoitti...

Hih. Kuinkahan myö maltetaan oottaa....?