19.6.2011

Leffoja


Jälleen paria elokuvakokemusta rikkaampi!

Black Swan katsottiin itse asiassa jo hyvän aikaa sitten, mutta en ole ehtinyt kertoa siitä. Melkoisen ahdistava elokuva, ei mitään hilpeää katsottavaa. Hiukan liian taiteellinen paikoitellen, enkä ole aivan varma siitä että toimiiko loppu. Taisin olla sitä mieltä, että ei toiminut. Mutta suosittelen elokuvaa silti.

Natalie Portman on kerrassaan huikea. Hän sai roolisuorituksestaan Oscarin - olisi ehkä ansainnut kaksi! On ahdistavaa katsoa niin aidonoloista tuskaa, pelkoa ja hätää. Vaikka Portman ei kai kaikkia tanssiosuuksia itse teekään, on selvää että hän on paneutunut myös roolin fyysiseen puoleen. Se on aina vaikuttavaa ja kunnioitettavaa. Black Swan on yhden naisen syöksykierre, joka vetää hiukan sanattomaksi.

Unthinkable on mennyt jotenkin ihan ohi tutkastani. En muista että sitä olisi mitenkään suuresti mainostettu tai teattereissa pyöritetty. Voin olla väärässä. Joka tapauksessa katsoin viime vuonna valmistuneen trillerin vasta muutama viikko sitten.

En sitten lainkaan pitänyt tämän elokuvan lopusta! En voi kertoa siitä enempää, koska en halua spoilata mitään, mutta ei näin voi elokuvaa lopettaa! Tai siis voi, jos haluaa olla dramaattinen ja ärsyttävä. Okei, en pidä liian alleviivatuistakaan lopetuksista, mutta en nauti siitäkään että katsoja jätetään liiaksi miettimään.

Mutta siitähän ei pääse mihinkään, että tämä elokuva pistää miettimään (vaikka loppu olisikin erilainen). Samuel L. Jackson esittää "kuulustelijaa" (se on hienompi sana kiduttajalle), eikä ole työssään kovin lempeä. Perusteellinen kyllä, ja periksiantamaton. Olin aika yllättynyt siitä miten raaka elokuva oli. Ei mikään pienten lasten elokuva, ei.

Vaikka hyvin konkreettinen kärsimys on elokuvassa suuressa roolissa, on leffalla mielestäni suurempikin sanoma. Tai jos ei sanoma, niin ainakin ajatus, joka jää pyörimään päähän. Tai pitäisi jäädä. Simppeli juoni ja hillityt tehosteet ovat mielestäni sopiva kehys moraalisille pohdinnoille. Elokuvassa hyvän ja pahan rajat hämärtyvät ja katsoja joutuu pohdiskelemaan elämää isompia asioita. Tai olisi ehkä hyväksi jos pohdiskelisi.

Suosittelen. Mutta en sellaiseen hetkeen kun halutaan laittaa aivot narikkaan tai pitää tyttöjen/poikien kanssa kiva ilta.

Intolerable Cruelty oli sellainen "kuka kusettaa ketä" -elokuva. Ei tosin mitenkään erityisen hyvä sellainen. Komediaksi ei mitenkään erityisen hauska, romanttiseksi elokuvaksi ei mitenkään kovin romanttinen ja rikoselokuvaksikin aika keskinkertainen.

Tai ehkä en vain lämmennyt Clooneyn ja Zeta-Jonesin lirkutteluille. Ei ollut mielestäni ollenkaan uskottavaa. Vaikka se huijaus ja epäuskottavuus olikin nimenomaan se "juttu" tässä elokuvassa, niin jotain aidon oloista pitäisi elokuvassa olla että se koskettaisi. Nyt ei oikein osunut kohdalleen.

Tämän sunnuntain piirrettynä oli Despicable Me. Se olikin vallan viihdyttävä. Pienet, pulleiden juustonaksujen kaltaiset kätyrit ovat hirvittävän söpöjä! Koko elokuva oli söpö. Tai jotenkin herttainen. Hiukan ennalta-arvattava, eikä mitenkään hysteerisen hauska, mutta ihan hyvä. Ei mitenkään unohtumaton, mutta ei pettymyskään. Siis varsin sopivaa sunnuntaikatsottavaa!

Ei kommentteja: