30.6.2011

Kukin tyylillään


Sain valmistujaislahjaksi vuonna 1952 suomeksi ilmestyneen Naisten oman lääkärikirjan, jossa lääketieteen tohtori Verner Westberg kirjoittaa lapsettomuudesta seuraavasti:

"Lienee harvinaista, että avioliitossa, jossa molemmat ovat täysin terveitä, vapaaehtoisesti jatkuvasti käytetään ehkäisykeinoja. Sen sijaan tällainen on tapana, jos jompikumpi tai ehkä molemmat sairastavat jotain kehollista tai sielullista tautia. Varmaankaan ei kukaan täysin fyysillisissä ja psyykillisissä voimissaan oleva nainen eikä mieskään halua kuolla ilman perillisiä. Raakel on ensimmäisessä Mooseksen kirjassa ilmaissut, mitä lapsi todellisuudessa merkitsee naiselle: Hän sanoi Jaakobille: 'Hanki minulle lapsi tai muuten kuolen.' Tätä ajatellen ja ottaen huomioon ammattini suoman kokemuksen uskallan väittää, ettei kukaan terve nainen halua olla koko ikäänsä ilman lapsia."

Maailma oli 60 vuotta sitten kovin erilainen kuin nyt, mutta arvaan että silloinkin oli olemassa vapaaehtoisesti lapsettomia ihmisiä, jotka varmasti kärsivät ympäristön luomista lisääntymispaineista. Näin kevyesti tohtori Westberg tässä haukkuu vapaaehtoisesti lapsettomat naiset fyysisesti ja/tai henkisesti sairaiksi.

Vaikka maailma on muuttunut, asenteet ovat -ikävä kyllä- pysyneet yllättävänkin samanlaisina. Se tuntuu olevan edelleen oletusarvo, että kaikkihan nyt lapsia haluavat. Niinpä mekin olemme miehen kanssa saaneet muutamaan otteeseen kuulla näitä "kyllä kai se teillekin kohta kuume nousee" -vihjailuja. Yleensä ohitamme ne jollain kevyellä heitolla, mutta joskus tekisi mieli diskuteerata oikein kunnolla. Tässäpä siis kuvitteellinen keskusteluni Lapsellisen kanssa:

Lapsellinen: kyllä se kohta teillekin kuume nousee...

Hehku: minä taidan kyllä olla immuuni moiselle.

L: no niin minäkin pitkään sanoin, ja nyt oon niin onnellinen lasten kanssa. Että kylläpä se voi sinunkin mieli muuttua!

H: voihan se, ei sitä koskaan tiedä. Mutta en ole koskaan halunnut lapsia enkä pidä todennäköisenä että niitä yllättäen kohta haluaisin.

L: miksi et halua lapsia?

H: miksi sinä haluat?

L: lapset on niin ihania. Niistä on niin kovin paljon iloa!

H: ovathan jotkut lapset aika herttaisia. Mutta on niistä kyllä paljon suruakin. Huolta, harmia ja murhetta moneksi vuodeksi.

L: tietenkin. Eiväthän lapset ole mitään leikkikaluja eikä niitä haluta pelkästään seuran tai ilonpidon vuoksi. Lapset tuovat elämään sisältöä, sekä hyvässä että joskus pahassakin.

H: koen että elämässäni on ihan riittävästi sisältöä ilman lapsiakin. Minä olen niin mukavuudenhaluinen, etten tosiaankaan halua kakaroita vaivoikseni.

L: onpa itsekästä!

H: no tietenkin on itsekästä. Kyseessähän on minun kroppani ja minun elämäni, miksen olisi itsekäs? Etkö sinä muka ole itsekäs kun haluat lapsia? Vai teetkö niitä ihan jonkun toisen riemuksi?

L: omaksi ilokseni tietenkin. Vaikka ovathan isovanhemmatkin olleet kovin iloisia lapsenlapsista... eiköhän teilläkin olisi...

H: kenties, mutta minä en tee lapsia vain siksi että ne olisivat jonkun muun mielestä tosi hauskoja. Ei, ihan ei riitä perusteeksi.

L: mutta ovathan lapset sellainen rakkauden ilmentymä parisuhteessa. Kyllä sitä jotenkin ollaan ihan eri tavalla tosissaan kun aletaan lisääntyä.

H: ai että kaksi ihmistä ei voi tosissaan toisiaan rakastaa jos eivät keskenään lisäänny, niinkö?

L: no en minä nyt ihan niin sanonut.

H: no siltä pikkuisen kuulosti. Minusta suhde voi olla joskus parempikin ilman niitä mukuloita. On enemmän aikaa ja voimia parisuhteen hoitamiseen, kun ei tarvitse huolehtia lapsista.

L: no mutta jos sinulla ei ole lapsia niin kukas sinusta sitten huolehtii kun olet vanha?

H: jonkun muun lapset. Niin on muuten sunkin laitas, jos lapsesi sattuu vaikka olemaan vammainen eikä kykene huolehtimaan sinusta. Tai lapsesi kuolee ennen sinua. Tai hän on alkoholisti, rikollinen tai muuten vain sellainen, ettei välitä.

L: no kai sitä ny lapset omista vanhemmistaan...!

H: eipä ole kuule mitään takeita siitä, että lapsesi pitäisi sinusta huolta sitten kun olet vanha ja raihnainen. Sitä paitsi on aikalailla epäreilua sälyttää lapselle sellainen taakka. Se jos mikä on itsekästä, että hankkii lapsen jotta oma vanhuus olisi turvattu.

L: no ei kai kukaan nyt sen takia lasta hanki. Kyllä se on puhtaasti se primitiivinen tarve lisääntyä, jonka nyt luulisi kaikilla elävillä olennoilla olevan. Lisääntyminen on jotenkin luonnollista.

H: silti en koe itseäni mitenkään luonnottomaksi. Lähipiirissäni on yllättävän monta vapaaehtoisesti lapsetonta.

L: ehkäpä seura tekee kaltaisekseen. Eikö sinua lainkaan huolestuta että sukusi sammuu?

H: jos olisin vihoviimeinen suomalainen, saattaisin miettiä asiaa hieman enemmän. Minun sukuni on suku siinä missä muutkin, yhtä ainutlaatuinen kuin kaikki muutkin. En koe, että näitä geenejä olisi mitenkään ehdottoman tarpeellista siirtää eteenpäin.

L: et siis anna lapsille mahdollisuutta tulla tähän maailmaan, et anna itsellesi mahdollisuutta kasvattaa jotain suurta ja hienoa. Voihan olla että sinun lapsesi keksisi parannuksen syöpään tai lopettaisi nälänhädän!

H: tai ehkä jälkeläiseni toisi maailmanrauhan! Kuka sitä tietää. Yhtä todennäköisesti joku jälkeläiseni olisi massamurhaaja tai tuhopolttaja. Jokaiseen sukupolveen mahtuu hyvää ja pahaa, jokainen on jonkun lapsi. Sitä paitsi meitä on tällä pallolla jo liikaa. Sinun pitäisi olla kiitollinen siitä, että sinun lapsillesi jää enemmän luonnonvaroja käytettäväksi kun minun lapseni eivät ole kuluttamassa niitä.

L: no kiitosta vaan kovasti! Ei kai kukaan nyt oikeasti ajattele lisääntymisen ympäristövaikutuksia...

H: ehkä pitäisi.

L: ajattelet kyllä todella erikoisesti.

H: kiitos.

L: se ei ollut kohteliaisuus.

H: saat anteeksi.

L: no kyllähän lapsella on suuri vaikutus ympäristöönsä, se on selvä. Siinä kyllä elämä muuttuu kertaheitolla kun kuvioihin tulee joku uusi ihminen.

H: varmasti muuttuu, siitä ei ole epäilystäkään. Omalla kohdallani se muuttuisi kyllä huonompaan suuntaan.

L: höpö höpö! Odotusaikana se rakkaus lapseen kasvaa ja kun on oma pieni ihme sylissä, niin unohtuvat ajatukset siitä etteikö se olisi kaiken vaivan arvoinen.

H: ehkä, ehkä ei. Mutta minä pidän lapsista vain silloin kun ne nukkuvat ja ovat hyväntuulisesti hiljaa.

L: kyllä omaa lastaan rakastaa vaikka se olisi välillä vähän kiukkuinenkin.

H: kyllä kai, muutenhan äidit potkisivat jatkuvasti muksujaan päähän.

L: kylläpä ajattelet negatiivisesti!

H: ajattelen realistisesti.

L: onko sinusta nyt jotenkin ihan ihmeellistä jos joku haluaa lapsia?!

H: ei, muut saavat tehdä ihan mitä itse lystäävät. Kukin tekee niin kuin parhaaksi katsoo. Oletan, että minulla on tismalleen sama vapaus! Ärsyynnyn siitä, että minulle vihjaillaan lapsista niin kuin olisi joku itsestäänselvyys että hankin niitä.

L: no eiväthän ihmiset pahalla...

H: eivät varmastikaan, mutta itsekkäästi ja ajattelemattomasti toimivat kuitenkin. Voisihan olla, että oikeasti haluaisin lapsia mutten voisi saada niitä, ja vauvakuumevihjailut tekisivät siksi kovin kipeää.

L: no se on kyllä totta, ettei silloin varmastikaan halua kuulla mitään vauvajuttuja. Mutta ei sitä tule ajatelleeksi... ethän sinäkään aina mieti mitä sanot!

H: no en mietikään. Sanon mitä sylki suuhun tuo. Loistavaa äitimateriaalia siis...

L: no sinähän olisit ihan kelpo äiti! Kaikille äideille tulee varmasti jossain vaiheessa epäilyksiä ja kauhuja, mutta kyllä sitä sitten kummasti pärjää tositilanteessa. Äidiksi vaan jotenkin kasvaa, kyllä se lapsi kasvattaa.

H: aivan varmasti kasvattaa. Mutta minä en halua kasvaa äidiksi. Minulla on ihan riittävästi huolehdittavaa itsessäni, kodissani ja miehessäni.

L: no kyllä kai mies nyt sentään pitää huolen itsestään.

H: no pitää, tietenkin. Ja hyvä niin! Hän on itseni lisäksi ainoa, josta oikeasti haluan huolehtia, mutten hänestäkään kokopäiväisesti ja kokonaisvaltaisesti. Eikö olisi hiukan epäilyttävää hankkia lapsi, josta kyllä oppisi huolehtimaan kun olisi pakko mutta jota ei oikeasti halua?

L: ehkäpä se olisi vähän... ajattelematonta. Mutta niitä on paljon sellaisia jotka eivät voi saada lasta vaikka kovin sellaisen haluaisivat...

H: no tuo nyt on aivan turha kortti tähän tilanteeseen. Kaiken sympatiani saavat ne onnettomat, jotka tosiaan syystä tai toisesta eivät voi saada lasta vaikka haluaisivatkin raskautua. Olen todellakin pahoillani heidän puolestaan. Mutta minulla ei ole mitään osuutta heidän asiaansa, en minä ala heille vauvoja tekemään.

L: no enhän sellaista nyt tarkoittanutkaan. Sanoinpahan vaan.

H: ai niin kuin sanotaan lapselle joka ei halua syödä herneitään että mietipä nyt kun Afrikassa on lapsia joilla ei ole ruokaa ollenkaan?

L: pöljä.

H: itse olet.

11 kommenttia:

Moarre kirjoitti...

Ihan paras.

Sirpale kirjoitti...

Toistan Moarren kommenttia: aivan loistava. Tuohon "kuka sitten huolehtii vanhana"-kysymykseen voi vastata, että ajattelin tehdä niin paljon rahaa, että pystyn ostamaan minkä tahansa palvelun rahalla, kas kun palveluntarjoajilla on velvollisuus huolehtia lupaamistaan asioista, jos saavat rahaa, muta lasten velvollisuus vanhuksista huolehtimiseen on lähinnä vain moraalinen ja usein jopa taakka lapsille (joilla voi olla koulutusu ihan eri alalle kuin hoivapuolelle).

Korppisusi kirjoitti...

hihih, loisto :) Jos jaksaa lueskella omaksi ilokseen, niin viime vuoden joulukuussa ylioppilaslehdessä oli tosi hyvä artikkeli asiaan liittyen:

http://ylioppilaslehti.fi/2010/12/ilonpilaaja/

Ja löysin myös yhden hauskan blogikirjoituksen myös englanniksi:

http://www.fluentself.com/blog/stuff/bolivia/

Hanniina kirjoitti...

Anoppini, jonka jossakin määrin tuntenet, on yhden sortin kutsumusvanhempi, kuten tietänet. Se on myös toistaiseksi ainoa vanhempi ja kasvattaja, jonka olen kuullut avautuvan ihan huolella siitä, miten oma lapsi joskus herättää inhon ja vihan tunteita. Hattua anopille! (Minä en sen hommia tekis päivääkään.)

Anniina kirjoitti...

Käsittämättömän oivaltavasti kirjoitettu! HIH :)Vaikka itse kuulunkin lapsellisten lahkoon, pystyn kyllä samaistumaan sinunkin ajatuksiisi. Nykysuomessa naiselle on onneksi suotu vapaus ja keinot päättää lisääntymisestään tai lisääntymättömyydestään.

Yamaba kirjoitti...

Olet miettinyt argumentit tarkkaan ja saanut ne hienosti tekstiksi. Olen ollut noissa lapsellisuusasioissa molemmilla puolilla eri vaiheissa elämääni, vaikka mieheltä ei tietysti ajatuksia aletakaan tentata samalla tavoin kuin naisten kesken. Mutta sanoisin, että molemmilla puolilla, sekä lapsellisena että lapsettomana, on aivan hyvä olla. Eikä ne lapset siinä lähettyvillä edes pitkään pysykään. Se on hyvin ohi menevä vaihe ihmisen elämässä.

Hehkuvainen kirjoitti...

Arvelin, ettei kukaan jaksa lukea kirjoitustani loppuun asti, mutta kiva kun jaksoitte :D.

Sirpale: totta, noinhan se juuri on.

Hanniina: hattua tosiaan. Minäkään en sen hommia tekisi, en sitten millään. Arvostan, mutta en kadehdi.

Anniina: onneksi tosiaan on vapaus valita!

Yamaba: harvapa sitä kai oikeasti katuu, että on lapsia hankkinut. Pieniähän ne lapset ovat vain hetken, mutta kyllä se vanhemmuus on silti ikuista. Hyvä että olet viihtynyt molemmilla puolilla :).

pilami kirjoitti...

Sirpale: kandee sitten huolehtia ne viimeiset elonpäivät kuntoon vielä kun on järjissään ja liikkumiskykyinen. Muuten käykin niin, että lastesi pitäisi se hoitolaitos sulle hommata, mutta niitä vähät kiinnostaa missä viihdyt, valitsevat tulevan perinnön toivossa vain halvimman...

Mä en _ymmärrä_ tota lapsettomien ahdistelua. Mua ei voisi vähempää kiinnostaa käyttävätkö lähimmäiseni ehkäisyä vai eivät. Ja lisäksi nimenomaan monesti miettii, että jos onkin yritys päällä mutta ei vain tärppää. Mutta onhan se totta, että 35 ikävuoden paikkeilla olevista lapsettomista tutuista jo miettii, että mikäköhän niillä on lapsettomuuden taustalla. Ois muuten, nyt kun mietin, tosi jees tietää, että lapsettomuus on oma valinta. Ei tarvitsisi ainakaan varoa sanojaan, kun pelkää, että loukkaa jos ne ei tosiaan saakaan niitä lapsia. Mutta ehkä yhteiskunta ei oikein ole vielä valmis vapaaehtoiseen lapsettomuuteen ja pääosin ne tyypit lymyävät kaapeissa. ;)

Hehkuvainen kirjoitti...

Pilami: tunnustan, että minua kiinnostaa aika suurestikin se, miten ystäväni suhtautuvat lapsiin ja niiden hankintaan. Toivon, että asia olisi kevyt kuin kesäjuhlien järjestäminen ja siitä voitaisiin puhua samaan tapaan kuin juhannussuunnitelmista.

Mutta tiedän, etteivät muiden suunnitelmat minulle kuulu, ja yleensä osaankin olla sitten utelematta. Ja ennen kaikkea osaan (toivottavasti) olla ahdistelematta ketään: kunnioitan toisten päätöksiä ja toivotan kaikille tasapuolisesti onnea valitsemalleen tielle.

Katya kirjoitti...

Ihana, ja sulta Loistavia kommentteja! Saatan sosialisoida pari ;-)

Hehkuvainen kirjoitti...

Katya: käytä ihmeessä, jos sopivaan tilanteeseen päädyt!