19.5.2011

Elämä on (rahaa ei)


Edellisen postauksen kommenteissa kyseenalaistettiin lausuntoni siitä, etten saisi minkäänlaista rahallista tukea jäädessäni työttömäksi. Vastasinkin pitkällä kommentilla ja meinasin laittaa sinne lisää perusteluja, mutta tämähän taitaa olla ihan oman postauksen aihe.

Työttömäksi työnhakijaksi ilmoittautuessani voisin hakea Kelalta peruspäivärahaa, johon puolison tulot eivät vaikuta. Peruspäivärahaa kuitenkin saa vain, jos täyttää työssäoloehdon, eli:

1) olet ollut palkkatyössä vähintään 34 viikkoa (noin 8 kk) työttömyyttä edeltäneiden 28 kuukauden aikana (= tarkastelujakso) ja
2) työaikasi on ollut vähintään 18 tuntia viikossa ja
3) kokoaikatyön palkkasi on ollut alan työehtosopimuksen mukainen, tai jos työehtosopimusta ei ole, vähintään 1071 e/kk.

Edellytyksenä on lisäksi, että vähintään yksi työssäoloehtoon luettava kalenteriviikko ajoittuu 1.1.2010 jälkeen. Muussa tapauksessa työssäoloehdon täyttymiseen vaaditaan 43 viikon työssäoloa.
(Tämä koskee minua.)

Koska olen ollut kokopäivätoiminen opiskelija ja viettänyt aikaa myös sairauslomalla, tarkastelujaksoa voidaan pidentää. Pidennetty työssäoloehdon tarkastelujakso voi olla enintään 7 vuotta.

Minä olen ollut viimeisen 7 vuoden aikana palkkatyössä 16 kk (noin 64 vkoa) eli sinällään vaadittavat 43 viikkoa täyttyy. Mutta minun 16 kuukauttani sisältävät 12 kuukautta osa-aikatyötä, jolloin työaikani oli 15 tuntia viikossa, eikä suinkaan vaadittua 18:aa.

Ihan vitun säälittävää. Oikeasti. Ei voi sanoin kuvailla.

Jos joku siellä nyt minua viisaampana tietää, että olen väärässä, sen kertokoon. Mutta minä en keksi miten voisin peruspäivärahaa saada, kun en kertakaikkiaan täytä ehtoja. (Ja Kelan setä äsken puhelimessa alustavasti arvioni vahvisti.) Ei tule tätä rahaa, ei.

Työmarkkinatuki (lähtökohtaisesti samansuuruinen kuin peruspäiväraha) on tarkoitettu niille, jotka eivät täytä työssäoloehtoa (eli minulle). Tätä rahaa sainkin viimeksi työttömänä ollessani, mutta silloin olinkin sinkku ja asuin yksin. Nyt olen avoliitossa, ja puolison tuet vaikuttavat tarvehankintaiseen työmarkkinatukeen. Ja mies tienaa sen verran, että kaikki rajat paukkuvat. Toisin sanoen: ei tule tätäkään rahaa minulle.

Puolison tulot torpedoivat tässä tapauksessa myös toimeentulotuen, joten sitäkään en voi hakea. Yleistä asumistukeakaan en saa, sillä asun puolisoni omistusasunnossa. Tuloni ovat valmistumiseni jälkeen tasan nolla euroa.

Tämä on nyt "valitusta"-kategoriassa, vaikka en varsinaisesti valita. Tilanne on mikä on, ja se on seurausta monista eri asioista (joita ei aina ole voinut ennalta nähdä). Elämäntilanteeni on seurausta omista valinnoistani, ja pääosin olenkin elämääni ja valintoihini oikein tyytyväinen. Tämä tuleva rahattomuus on yksi pieni ryppy, josta toivottavasti selvitään ilman suurempia vammautumisia.

Aamuinen työhaastattelu meni kivasti, kiitos vain tsempeistä. Haastattelija olikin entuudestaan tuttu, ja kovasti mielellään olisi minut (tälläkin kertaa) töihin ottanut. Ikävä vain, etteivät työtehtävät olleet sopivia. Ei se nyt sentään mitään kahvinkeittoa olisi ollut, mutta olimme molemmat sitä mieltä, että kaikille on parasta jos tarjolla olleisiin tehtäviin palkataan joku muu.

No, jotain muuta sitten jostain muualta joskus muulloin.

4 kommenttia:

Omppu kirjoitti...

Mielestäni ei ole valitusta, jos kylmän rauhallisesti toteaa olemassaolevan tilanteen ja tosiasiat. "Hauskaa" tilanteessasi on vielä sekin, että lain mukaan vain avioliitossa puolisot ovat elatusvelvollisia toisiaan kohtaan, "pelkässä" avoliitossa eivät. Eli jos avokkisi jossakin teorettisessa tilanteessa kieltäytyisi ruokkimasta sinua, et saisi mitään apua mistään silloinkaan (paitsi hakemalla hätäavusta ruokakassin).

Heh!

Hehkuvainen kirjoitti...

Hys! Ei pidä antaa miehelle vinkkejä! ;D

Joo, ei ole avokin laillinen asema aina ihan paras... Uusi avoliittolakikin koskee käsittääkseni vain erotapauksia.

Johanna kirjoitti...

Jep, tuossa uudessa laissa on ilmeisesti joku pykälä eroamiseen, eli toinen puoliso voi saada hyvitystä esim. jos on osallistunut vaikka kodin lainan maksuun tms.. tai että on jokin mahdollisuus saada perintöä jos avupuoliso menehtyy. Jotain tällaista.
Mutta uskon kyllä edelleen että saat töitä, olet sen luontoinen ihminen ja ilmeisestikin alallasi viihtyvä ja osaava niin kyllä sinulle töitä löytyy :)

Hehkuvainen kirjoitti...

Kiitos tsempistä :). Olen varsin positiivisella mielellä nyt.