10.3.2011

Uusia ja vanhempia, hyviä ja huonompia


Meillä katsotaan paljon elokuvia. Ihan kaikista en muista täällä kertoakaan, mutta jospa nyt saisin pari viimeaikaista leffaa listattua.

Ninja Assassin
Voi voi. On huippuhienoa katsoa hyviä elokuvia, ja on oikeasti viihdyttävää katsoa todella huonoja elokuvia. Sitten on näitä elokuvia jotka eivät jätä oikein minkäänlaista muistijälkeä, eivät hyvässä eivätkä pahassa. Onhan tässä ninjailussa yritystä kyllä ollut, mutta onnistumisessa on jääty vähän puolitiehen. Yhtä jännää ja koskettavaa olisi katsoa vierestä kun joku pelaa tietokoneella jotain tappelupeliä (itse asiassa se voi olla jännempääkin).

Mutta kysehän on ihan katsantokannasta: jos odotat tappelua ja verta, sitä kyllä löytyy. Paljon putoilee päitä ja lentää suolia, ei tarvitse pettyä! Jos odotat jotain hiukan syvällisempää, saatat pettyä. Taipuisia ninjoja on elokuvassa huimasti, taidokasta näyttelemistä hiukan vähemmän.

Gosford Park
Hiukan vanhempi elokuva vielä vanhemmista ajoista. Kyseessä on oikein sellainen perinteisen oloinen murhamysteeri: kartanoon viikonlopuksi kokoontuneet löytävät isännän murhattuna. Tarina ei kuitenkaan ole mitenkään yksinkertainen, vaan pääjuonen lisäksi esitellään koko ajan sivujuonia. Hiljalleen punoutuvan verkon seuraaminen vaatii keskittymistä. Minä en jaksanut keskittyä ihan niin paljon kuin olisi ehkä pitänyt. (Se ei ole elokuvan vika, olin vain asennoitunut niin että elokuva pyörii taustalla kun teen muita hommia.)

Stephen Fryn roolihahmo oli pettymys. Fry on minulle aina ja ikuisesti kaikkitietävä, ihana ja korrekti Jeeves, ja nyt hän esiintyi Gosford Parkissa hieman hömelönä poliisina. Olin järkyttynyt. Jotenkin koomisen oloinen poliisi ei tuntunut sopivan ollenkaan muuten niin vakavaan elokuvaan.

Equilibrium
Positiivinen yllätys! Onhan tällaisia tulevaisuudenkuvauksia ennenkin nähty, mutta tämä oli silti hieno ja jotenkin erilainen. Tässä on paljon tappeluita, mutta ne ovat paljon parempia kuin ninjaelokuvassa. Lisäksi tähän on onnistuttu pistämään hyviä näyttelijöitä ja tunnetta. Kyse ei ole vain mäiskintäelokuvasta, vaan elokuvasta jossa on - yllättävää kyllä - sanomaa. Jos tykkää Matrixista, voi hyvinkin tykätä tästä. Jos pitää Matrixia jotenkin liian hämäränä, voi silti hyvinkin tykätä tästä. Jos tykkää Christian Balesta, tykkää varmasti tästä.

The Social Network
Nopeatempoinen ja välillä vähän sekavasti rakennettu elokuva. Ei silti huono. On jotenkin erikoisella tavalla osuvaa, että sosiaalisesti täysin lahjaton kaveri rakentaa huippusuositun sosiaalisen verkoston. Elokuva nojaa pitkälti Jesse Eisenbergin pääosarooliin, ja Eisenberg selviytyy tästä kannattelutehtävästä kerrassaan mainiosti (ei suotta ollut Oscar-ehdokkaana). Kyllä tämän voi katsoa, vaikkei ymmärtäisi mitään tietokoneista ja vaikkei ole Facebookissa.

The Secret of Kells
Säästin parhaan leffan ja ylisanat viimeiseksi. Omalaatuinen kuvitus, mahtava musiikki ja sopivan simppeli tarina, eipä tuota muuta tarvitakaan. Esitin tämän ystävilleni käsityöillassa, ja käsityöt jäivät kyllä tytöiltä tekemättä kun eivät kyenneet irrottamaan katsettaan ruudusta. Närää herätti ainoastaan se, että näemme aivan liian harvoin tällaisia eurooppalaisen animaation helmiä. Tästä elokuvasta on helppo pitää.

4 kommenttia:

Omppu kirjoitti...

Secret of Kells oli tosiaan ihan loistava. Toivottavasti näemme sen joskus leffaillassa kokoseinänäytöltä!

Jos tahdot nähdä Stephen Fryn toisessakin vähän erilaisessa roolissa, voin suositlla 1992 tehtyä elokuvaa Peters Friends.

http://www.imdb.com/title/tt0105130/

Sori, en osaa lisätä linkkiä.

Omppu kirjoitti...

Ei kun se lisäsikin ittensä.

NetKissa kirjoitti...

Olet saanut tunnustuksen Kerrostalon eläintarhasta.

Hehkuvainen kirjoitti...

Omppu: minulla on sellainen omituinen olo, että olen ehkä nähnyt tuon leffan ainakin osittain. Tai sitten en. Mutta ehkä mun pitää katsella Fryn esittävän vain Jeevesiä :P.

NetKissa: kiitoksia! ^_^