27.3.2011

Queen for a day


Tänään täytin 30 vuotta.

Kun puhuin ystävieni kanssa lähestyvästä merkkipäivästä, joidenkin reaktio oli jännittävä: "no, niin... eihän siitä kriisiä tarvitse tehdä, ikähän on vain numero".

Kriisiä? Mitä kriisiä? Kuka puhui mitään mistään kriisistä? En minä ainakaan.

On ymmärrettävää, että varsinkin pyöreitä täyttäessä jonkinlainen kriisi voi iskeä. Jotenkin sitä (varmaan alitajuisestikin) vertaa itseään ikätovereihinsa, ja miettii mielessään mitä on elämässään tehnyt ja saavuttanut. Kriisi iskee, jos huomaa olevansa jotenkin surkeammassa jamassa kuin muut. Jos tuntuu siltä, että kaikki muut ovat ehtineet samaan ikään mennessä saavuttaa paljon enemmän (ja varsinkin sellaisia asioita joita itsekin haluaisi) kuin itse on, niin tuleehan siinä ahdistus.

Mutta ei pelkästään ikävuosista tosiaan kriisiä kannata kehittää. Minulla ei ole mitään syytä ahdistua muutenkaan, sillä elämäni on tällä hetkellä oikein hyvää. En ehkä voi retostella saavutuksillani, ja monet ikäiseni ovat minua tietyllä tapaa elämässä "edellä", mutta asiani ovat silti hyvin. Elämä vaikuttaa mukavalta matkalta, jota haluan jatkaa. Ikäkriisi ei nyt sovi kuvaan, ehkä harrastan sellaista joskus myöhemmin jos koen tarpeelliseksi.

Tänään olen juhlistanut vanhenemistani mukavasti. Olemme viettäneet koko päivän kotona, mies ja minä, pelkissä aamutakeissa ja yöpuvuissa. Olemme katsoneet hyviä ohjelmia ja pelanneet lautapelejä. Sain lahjaksi toivomani kirjan ja paljon jakamatonta huomiota. Olen saanut paljon onnittelutekstareita, joista yhdessä pomoni ilmoitti olevansa kuumeessa ja antavansa minulle huomisen vapaaksi. Ei pöllömpää.

Olen 30-vuotias ja olo on kuin kuningattarella.

17 kommenttia:

Hanniina kirjoitti...

Iloista vanhenemista! <3

Minen kans ymmärrä tuota kriisiajattelua. Jos itsensä kanssa on kriisissä, se on ihan sama, kuinka vanhanuori sitä on. Ja jos on taipuvainen ajattelemaan elämää saavutuksina, niin onhan sitä sitten lupa ahdistua, jos ei jotain ole saavuttanut.

Minua ahdistaa lähinnä tietoisuus tilanteista, joissa olen järjestelmällisesti toiminut ns. itseäni vastaan, mikä on saattanut johtaa joihinkin takkuiluihin myöhemmin. Jonkinlainen itsesyytös ehkä - mut on kai sitä jotain opittukin.

Sen voin kyllä uskoa, että ikä"kriiseiltä" on vapaampi, jos ei omista biologista kelloa. Kai 34-vuotiasta vauvakuumeista sinkkua ahdistaa, jos ei tunnu löytyvän sellaista kumppania ja rakkautta ja muitakin haaveita olisi ja pitäisi ja voisi sitä ja tätä mutku niitä vauvojakin tarttis aika pian... Ah vauvattoman vapautta!

Sirpale kirjoitti...

Minäkin olen tässä kohta pari vuotta odottanut sitä kolmenkympin kriisiä ja ihan turhaan. Ja vauvakuumettakin povattiin ensimmäisen kerran jo 7 vuotta sitten eikä sitäkään ole näkynyt... Onkohan Tampereen vedessä jotain vikaa :)

H. kirjoitti...

Mulle 30 oli kyllä jonkinlainen rajapyykki, ainakin se on siltä tuntunut. Jonkinlainen lopullinen siirtyminen aikuisen ihmisen elämään. Mutta minusta se on tuntunut lähinnä hyvältä.

H. kirjoitti...

Ai niin, ja paljon onnea Hehkulle! 30 on hyvä ikä (kuten edellisestä kommentistani voi päätellä).

Alitsa kirjoitti...

Jee, onnea ja tervetuloa kolmenkympin paremmalle puolelle! :) Minusta elämä muuttuu ikääntyessä vain koko ajan paremmaksi, joten jokaista karttuvaa ikävuotta kannattaa juhlistaa.

Minulle oma "kolmenkympinkriisini" iski 28-vuotiaana, jolloin todennäköisesti viimeisen kerran tein vertailua omien ja muiden saavutusten välille. Pahalta tuntui se, lisäksi ihan turhalta: eivät omat ja muiden elämänkokemukset ole millään lailla yhteismitallisia, ei elämiä voi verrata. Ja siihen loppui se tuska, luultavasti kypsyin siitä hetkestä vielä sen verran, että sen jälkeen ei oikein meinaa ulkoinen painostus tarttua millään.

Ja joo, Tampereen vesijohtovedessä on mitä ilmeisimmin vauvakuumetta estäviä aineita...;)

Hehkuvainen kirjoitti...

Hanniina: juu, yhtään ei käy kateeksi niitä naisia, joilla se biologinen kello tikittää ahdistavasti :/. Kyllä on paljon helpompaa näin.

Sirpale: etköhän voi jo lakata odottamasta ;).

H.: kiitos onnitteluista :)! Niin, se että aikuistuu, ei tarkoita sitä että pitäisi alkaa tylsäksi. Voi olla kivaakin se.

Alitsa: "siis rupsahda rauhassa rakkaani mun.." :D Vanhetaan me iloisesti, ihan kiusallakin!

Hiukan ärtyneellä huumorilla: oispa vesijohtovedessä myös raskautta ehkäisevä vaikutus... selviäis hiukan helpommalla kuin ehkäisyvälineitä metsästäessä. Ei nimittäin sitten vieläkään ollut apteekissa rengasta, vaan pitää turvautua laastariin... voi mitä säätämistä.

Nan kirjoitti...

Onnittelut kolmikymppiselle! Oikeasti on moniakin asioita, jotka paranevat iän myötä, viisastuminen lienee yksi ;) Sinä olet vielä nuori saavuttamaan yhtä ja toista haluamaasi :)

Ipo kirjoitti...

Aurinkoiset onnittelut! :) Kivaa kun sait töistäkin vapaata.

Sari kirjoitti...

Myöhästyneet syntymäpäiväonnittelut!
Ei iästä todellakaan kannata mitään kriisiä tehdä, kun kaikki on hyvin ja elämä mukavaa!

Hanni kirjoitti...

Onnea Hannilasta!

Aika monelle nuo kolmen-neljän- ja viidenkympin kriisit on todellisuutta. Mun kokemus kolmenkympin kriisistä, oma ja kavereiden on, että siinä kohtaa aletaan kokeilla toistakymmentä vuotta kestäneen parisuhteen liitoksia (siis jotka on kakarana alkaneet jo seurustella tulevan siippansa kanssa) ja miettiä äitinä ja isänä oloa, ottaa irtiottoja perheestä ja miettiä, onko nainen enää ollenkaan, vai taloushirmu ja imetyskone, ja usein myös testataan omaa viehätysvoimaa vieraisiin miehiin / naisiin... ja neljänkympin kriisissä sitten kyseenalaistetaan koko mennyt elämä :D

Mutta ei nämä sääntöjä ole, jännä ilmiö kylläkin aika monen kohdalla.

Johanna kirjoitti...

Myöhästyneet onnittelut! :)

Hehkuvainen kirjoitti...

Kaunis kiitos onnitteluista ^_^!

Hanni: kyllähän noita on, elämän taitekohtia. Hyvin monilla ne osuvat juuri samoihin aikoihin, joten ei se mikään ihme ole että puhutaan ikäkriiseistä. Oikeastihan ne kriisit eivät liity ikään, vaan elämäntilanteisiin ja niiden muuttumiseen. Viidenkympin kriisi pitäisikin oikeasti olla "lapset lähti kotoa, tässäkö tämä nyt oli ja kehtaako tässä vanheta" -kriisi... mutta onhan se kamalan pitkästi sanottu :D.

Omppu kirjoitti...

Myöhästyneet onnittelut minultakin!

29-vuotiaana oli pieni kriisi, joka oli ohitse sinä aamuna kun täytin 30 ja huomasin tuntevani oloni täsmälleen samanlaiseksi kuin edellisenä päivänä. Neljänkympin kriisiä ei ole näkynyt vieläkään. :-)

orava kirjoitti...

Onnea Hehku!

Ei nyt iästä kannata kriisiä tehdä, kun elämässä niin paljon muitakin hyviä kriisin aiheita. ;)

Hehkuvainen kirjoitti...

Lämmin kiitos onnitteluista, Omppu ja Orava :).

Anonyymi kirjoitti...

Onnea matkalle!

Hehkuvainen kirjoitti...

Kiitos :)!