5.2.2011

Loppusuora häämöttää


Koulua on jäljellä vielä kolme viikkoa, mutta suurin osa kursseista on nyt taakse jäänyttä elämää. Tuntuu jotenkin ihanalta, kun on niitä viimeisiä kertoja. Viimeinen kerta matikkaa, viimeinen kerta ruotsia, viimeinen kerta henkilöstöhallintoa... siis ainakin tuossa koulussa. Jos päädyn taloushallinnon töihin, en pääse matematiikasta kovinkaan helpolla eroon.

Mutta ei se mitään. Yksi kivoimmista yllätyksistä on ollut se, että minähän osaan laskea. Yläasteella ja erityisesti lukiossa pitkän matematiikan kanssa taistellessa tuli sellainen olo etten ole laskennon kanssa yhteensopiva. Nyt opiskellut asiat ovat kuitenkin olleet pääasiassa varsin käytännönläheisiä ja ymmärrettäviä. Useat tehtävät ovat kyllä koetelleet hermojani, mutta olen myös saanut kovasti onnistumisen elämyksiä, joita ei tällä saralla aiemmin ole tullutkaan.

Yksi hauskimmista päättyneistä kursseista oli työhyvinvoinnin kurssi. Teoriaa ja liikuntaa oli sopivassa suhteessa, ja teki todella hyvää päästä välillä liikkumaan. Kävin sauvakävelemässä ja keilaamassa, pelasin petankkia ja taukojumppasin. Viimeisellä kerralla pääsimme kokeilemaan erään liikuntakeskuksen palveluja. Siellä oli kiljoona erilaista laitetta, joista tietysti kokeilin mahdollisimman monia vaikka minulla ei ollut aavistustakaan miten niitä käytetään. Parasta oli kuitenkin salin höyrysauna, jossa viihdyin pitkään.

Kivojakin kursseja on siis ollut, vaan ainuttakaan ei tule ikävä. Jäljellä on enää ne raskaimmat ja kauhistuttavimmat ja puuduttavimmat, joita pitää siis kestää vielä kolme viikkoa.

Sitä hiukan harmittelen, että opettajat alkavat avautua meille vasta loppusuoralla. Eräs kertoi vasta nyt, että hän on pyörittänyt omassa firmassaan aikoinaan kymmenien miljoonien markkojen liikevaihtoa ja pelastanut yhtiönsä varmalta konkurssilta. Voi siis uskoa, että hän tietää mistä puhuu kun kertoilee taloudellisten tunnuslukujen tarkastelusta ja sisäisen laskentatoimen tärkeydestä. Uskonhan minä opettajaa ilman taustatarinaakin, mutta kyllä ne jutut vaan kuulostavat mielenkiintoisemmilta kun tietää että ne ovat tosipohjaisia.

Toinen kertoi vasta nyt, että on aikoinaan vetänyt talouskursseja Suomen keskusvankiloissa. Eikä millekään pikkurikollisille tai henkilökunnalle, vaan elinkautisvangeille: murhaajille, raiskaajille ja ryöstäjille. Sellainen opettaja ei ehkä ihan pienestä hätkähdä, joka on kouluttanut Suomen pahimpia rikollisia. Rispektiä, valtavasti rispektiä.

2 kommenttia:

Yamaba kirjoitti...

Vai loppuu sinulta koulu. Hyvin jännittävää.

Ihminen asettuu aina uudestaan lapsen asemaan mennessään johonkin kouluun tai kurssille. Valmistuessaan koulusta hän jälleen aikuistuu. Sen takia opettajanne alkavat puhua teille kuin aikuisille. Ei tämä ihan totta ole, mutta ei valettakaan.

Hehkuvainen kirjoitti...

On se jännä. Hyvin jännä. :D