31.12.2010

Uusi, rojuttomampi vuosi!


Kuten lupasin, en aio ensi vuonna ostaa mitään turhaa. Mutta voisin myös yrittää päästä vanhoista turhakkeista eroon. En aio lähteä mukaan 100 tavaraa -haasteeseen, mutta tuntuu siltä, että jonkinlaista Suurta Puhdistusta on tehtävä. En ole himohamstraaja, eikä tavaroiden määrä sinällään ole ongelma. On vain jo pitkään ollut sellainen olo, että kaipaan selkeyttä ja tietynlaista minimoimista. Tai ainakin järkevää vaihtuvuutta ja uudistusta. Askeesiin en ryhdy enkä mukavuuksista luovu, mutta turhat rojut saavat nyt lähteä.

Nan oli vuoden ajan inspiroivan reipas ja poisti romuprojektissaan joka viikko kaksi tavaraa roskiin tai kierrätykseen. Näin aktiiviseen poistamiseen ei minulla ole tarvetta, mutta yhden idean varastan: jokaisen ostamani tavaran vastineeksi luovun jostain vanhasta. Aloitin jo!

Vaatekaapissani on tapahtunut pientä mylläystä. Sain siskon luona käydessäni häneltä yhden hameen, yhden puseron ja yhden topin. Siispä poistin kaapistani kierrätykseen kaksi hametta, neljä paitaa ja yhden topin. Ja poistettavaa jäikin vielä. Lisäksi ostin rintaliivit ja poistin roskikseen kahdet vanhat.

Ostin uuden kultaketjun, joten sain käyttöön vuosia laatikossa lojuneen rakkaan riipuksen. Heitin muutamia "koruja" roskiin ja vein kahdeksan jalometallista korua ystävälleni, joka on kulta- ja hopeaseppä. Pitkään olen noitakin koruja mukana raahannut, vaikka aivan turhia olivat. Esimerkkinä yläasteen luokkasormukseni. Se oli 1) hopeaa (ei minun metallini), 2) soikea ja 3) ruma, enkä ole pitänyt sitä yli kymmeneen vuoteen. On mukavaa tietää, että koruni pääsevät sulatukseen ja materiaaliksi uusiin koruihin. Korut, jotka ovat maanneet käyttämättöminä vuosia, saavat uuden elämän.

Tavarasaldo: -12 (5 tullutta, 17 poistettu)

30.12.2010

Tonttupajalla osa 4


Aina on tarvetta myös hieman pienemmille lahjoille, joita voi näppärästi lähettää postissa tai liittää isomman muistamisen kylkeen. Tänä vuonna tykästyin kovasti tekemiini enkeliavaimenperiin:


Niistä tuli hirmu söpöjä! Kaikki materiaalit löytyivät jo valmiina varastoista. Pienet ketjunpätkät irrotin Yves Rocherin tökeröstä ilmaiskorusta, avainrenkaat ovat kulkeutuneet ties mistä ja helmet olen hamstrannut joskus aikoja sitten. Vanhan kierrätystä tuli harrastettua myös mehiläisvahavoiteita valmistaessa:


Purkit ovat vanhoja kasvovoidepurkkeja, niitä kun aina silloin tällöin kuitenkin tyhjenee. Muutkin materiaalit löytyivät kotoa, ei tarvinnut kaupasta hakea. Viimeisimpänä vaan ei suinkaan vähäisimpänä esittelyssä vuoden 2011 kalenterit, joita valmistui kolme kappaletta:


Tulostin kalenteriruudukot kartongeille, joista en ole maksanut senttiäkään. Tein kierteet ilmaiseksi siskon Bind-it-all -laitteella. Valokuvat ovat ottamiani, ja teetätin ne kameraliikkeessä lahjakortilla, jolla sain 50 ilmaista valokuvaa. Valokuvakulmia sentään piti ostaa hieman lisää, kun vanhat loppuivat kesken. Hienot tuli, vaikka itse sanonkin!

Ensi jouluna onkin sitten taas uusi vuosi ja uudet kujeet.

27.12.2010

Tonttupajalla osa 3


Jo pitkään blogimaailman käsityöläiset ovat väkertäneet neulottuja ja virkattuja tiskirättejä. Kuten tavallista, seuraan muotia turvallisen välimatkan päästä, ja innostuin kokeilemaan rätin virkkausta vasta tänä vuonna. Mutta jäinkin sitten heti kirjaimellisesti koukkuun! Niinpä varaston langoista syntyi rättejä joululahjoiksikin:


Meillä on ollut kotona testikäytössä neljä rättiä, ja olen kyllä ollut hyvin tyytyväinen. Yksi rätti painaa noin 25 grammaa. Puuvilla imee hyvin kosteutta eikä nukkaa, ja rätti kestää kovaakin pesua. Ja tällaista kestorättiä tulee vaihdettua huomattavasti useammin kuin tavallista kaupan rättiä, eivätkä pöpöt siis pääse pesiytymään. Näitä tulee tehtyä varmasti lisää. Hieman hellävaraisempaan käyttöön valmistui kaksi kirjanmerkkiä:


Aidakangas on ystävältä, kirjontalangat ja satiininauhat vanhoista varastoista. Kirjanmerkit ovat kaksipuoleiset, ne ovat siis saman näköiset kummaltakin puolelta. Aidaa jäi vielä pikkuinen siivu, ehkä siitä tulee jotain ensi jouluksi. Metta sai käydessään lahjaksi kaksi hyvin jännittävän väristä lautanauhaa:


Niille jotka eivät tiedä: lautanauhoja voi käyttää niin kuin muitakin nauhoja tai köysiä. Siis vaikkapa pukujen koristeina (näitä ehkä ei keskiaikapukuun voi laittaa koska ovat väreiltään erikoiset), laukkujen ja pussien hihnoina, koirien taluttimina, vöinä, ripustimina ja kiinnittiminä. Minulla on yksi pitämässä vieraspatjaa rullalla. Nauhat pakkasin pieniin rasioihin, joiden ainekset löytyivät myös vanhoista varastoista:


Metta vei nauhat, mutta jätti laatikot. Niinpä voin käyttää niitä ensi vuonnakin, loistavaa!

26.12.2010

Tonttupajalla osa 2


Tonttupajalla valmistui tietysti myös villasukkia!


Miehen siskonpojalle valmistui pikkiriikkiset sukat, koko noin 1-vuotiaan. Kun ei ole mitään käsitystä pienten sukkien oikeasta koosta, oli Novitan sukkamittataulukko suurena apuna. Lankana on Novita Wool, puikot 3,5 mm ja painoa sukilla yhteensä vain 33 grammaa. Tummansininen lanka oli lahjalankaa, valkoinen ja vaaleansininen vanhoja varastoja. Niin ikään lahjalangasta (kiitos, Omppu!) syntyi kahdet raitasukat kokoa 38.


Ja juuri ennen kuin mies karkasi kotipuoleensa pyhiksi, ehdin saada valmiiksi hänen sukkansa. Koko on 46 ja silmukkamääriä miettiessä apuna oli toinen sukkamittataulukko.


Langat jälleen vanhoista varastoista, seitsemää veljestä. Painoa sukille tuli 135 grammaa, puikot 3,5 mm. Näitä tehdessä tajusin, että olen ilmeisesti aina aikaisemmin tehnyt vahvistetun kantapään hieman väärin! Tästä lähin teen sen oikein.

Lisäksi lahjoitin yhdet tummanharmaat kynsikkäät kokoa mies, mutta niistä en tajunnut ottaa kuvaa.

25.12.2010

Tonttupajalla osa 1


Nyt kun lahjukset ovat kulkeutuneet oikeille omistajilleen, on aika paljastaa mitä täällä on puuhailtu pitkin vuotta. Tavoitteeni oli, etten ostaisi joulumuistamisia varten mitään uutta, vaan tekisin kaiken vanhoista tai ilmaisista materiaaleista. Joitakin myönnytyksiä olen tehnyt, mutta melko pitkälle pärjäsin hamstraamillani kamoilla.

Joulukortteja varten kaikki tarvittava löytyi jo kotoa.


Näitä valmistui enemmänkin, tässä vain esimerkit malleista. Lähetin kyllä muutaman ostokortinkin, kun löysin niin söpöjä. Joidenkin korttien mukana lähti huopasydänheijastin. Sydämet ovat neulahuovutettuja, ja ompelin niihin heijastinnauhaa. Takana on hakaneula, jolla heijastimen saa kiinni sekä kortissa olevaan nauhaan että myöhemmin toivottavasti johonkin fiksumpaan paikkaan.


Villa on vanhoista varastoista, samoin hakaneulat, nauhat ja korttipaperit. Vain heijastinnauhaa piti ostaa, ja sitä jäi vielä jäljellekin. Luulenpa, että näitä sydänheijastimia kulkeutuu pukinkonttiin ensi vuonnakin.

23.12.2010

Älä osta mitään turhaa


Samma muistuttaa siitä, että omaa kuluttamistaan on syytä tarkkailla hieman useammin kuin yhtenä päivänä vuodessa. Vastasin haasteeseen: tavoitteenani on, etten tee turhia hankintoja vuoden 2011 aikana.

Kuten Sammakin huomautti, voi olla vaikeaa määritellä mikä on turhaa ja mikä ei. Ainakaan mitään yleispätevää määritelmää ei voi esittää. Paitsi ehkä tämän: mikä ei ole tarpeellista, on turhaa. Ja tällä on hyvä mennä eteenpäin.

Olen köyhä ja opintovelallinen opiskelija, ja olen tottunut kurinalaiseen kitkuttamiseen. Pelkästään tarpeeseen ostaminen on tuttua. Se ei ole ollut valinta, vaan pakko. Siksi uskon pärjääväni ensi vuodesta ja tästä haasteesta vähintään kohtalaisesti (pieniä lipsahduksia on itselleen sallittava, se on selvä).

Tärkeintähän tässä onkin nyt se, että tulee ehkä mietittyä laajemminkin kulutustottumuksiaan. Ja tosiaan vähän useammin kuin yhtenä Älä Osta Mitään -päivänä.

Tuliko sinulle joulusta ostokrapula? Hirvittääkö, kuinka paljon rahaa meni lahjoihin, ruokiin ja juomiin? Olisiko ne rahat voinut käyttää viisaamminkin? (Olen kovasti tyytyväinen siitä miten sain omat joulumuistamiseni hoidettua köyhäilyprojektini mukaisesti, mutta siitä lisää myöhemmin kun lahjat on avattu.) Nyt jos koska on hyvä aika aloittaa miettiminen, osallistu reippaasti haasteeseen!

22.12.2010

And the winner is...


Tiedättekö! Voitin viime lauantaina lotossa! Minulla oli rivilläni viisi oikeaa numeroa, ja se antoi voittosummaksi 51 euroa ja 50 senttiä. Kyllä oli hurjan hienoa! Ehdin siinä jo hetken miettiä, että voi sentään, olisi nyt ollut yksi numero enemmän, niin voittosumma olisi ollut moninkertainen.

Sitten kuulin luokkatoveriltani, että hänen isäpuolensa oli saanut kuusi oikein - ja kironnut niin maan perusteellisesti, että korvat soivat siinä taloudessa varmaan vieläkin. Niinpä, harmittaahan se, kun jättipotti jää yhdestä numerosta kiinni. Siispä olinkin erityisen tyytyväinen omaan riviini. Se tuntui sentään oikealta voitolta. Kakkoseksi jäänyt oli pettynyt, hopea oli häpeä ja harmi.

Nyt on kyllä melkoinen lottovoittajaolo muutenkin. Selvisin hienosti syyslukukaudesta ja edessä on kahden viikon joululoma. Takaraivossa jäytää keskeneräinen opinnäytetyö ja se, ettei minulla etsinnöistä huolimatta ole työharjoittelupaikkaa kevääksi. Mutta yritän silti ihan oikeasti levätä ja nauttia ansaitsemastani vapaasta.

Löllöttelen kotona, askaroin kaikkea pientä, saunon, vastaanotan vieraita ja käyn itse vieraisilla (en vieraissa), syön herkkuja ja pusutan miehen puhki.

19.12.2010

Ohjeita emännälle osa 15


Vuonna 1953 julkaistu Emännän tietokirja kertoo hyvistä puhelintavoista:

"Puhelinsoittoon vastattaessa on sopivaa ilmoittaa heti numero tai nimi, jotta langan toisessa päässä oleva henkilö olisi selvillä siitä, onko soittanut oikeaan paikkaan. Täten edellisen ei myös tarvitse käyttää kysymystä: 'Missä on?' Ellei puhelimeen haluttu henkilö ole tavattavissa, voi pyytää itselleen soittamaan tai ilmoittaa itse soittavansa myöhemmin.

On epäkohteliasta vaatimattomuutta olla ilmoittamatta nimeänsä, varsinkin jos sitä tiedustellaan. Kukapahan ei olisi saanut vastaukseksi tiedusteluunsa, minne kysytty henkilö kotiin palattuaan voi soittaa: 'Kiitos, soitan myöhemmin!' Tällainen vastaus on epähieno ja saattaa monesti tuottaa aiheetonta mieliharmia ja päänvaivaa henkilölle, joka kotiin tultuaan kuulee itselleen soitetun, mutta ei saa tietoonsa soittajan nimeä.

Kun nainen soittaa toiselle tutulle naiselle, hän ei käytä puhelimessa itsestään minkäänlaista arvonimeä, vaan sanoo esim. 'Täällä Eeva Kansalainen.' Monet herrat ilmoittavat mielellään virka- tai arvonimensä sukunimensä ohella, mikä usein on jopa välttämätöntäkin, kun kysymyksessä ovat liike- tai virka-asiat, mutta soitettaessa naiselle ei tällainen tapa ole aina paikallaan.

Puhelimessa on koetettava puhua mahdollisimman selvästi ja asiallisesti. Kaikki tuhanpäiväinen jaarittelu on ehdottomasti julistettava pannaan. Liikeasioissa ei yleensä pidä vaivata henkilöitä soittamalla heidän kotiinsa, toimistot ovat sitä varten. Ei ole myöskään aina paikallaan soittaa yksityisasioissa toimistoon, jos asianomaisella on kotiinkin puhelin.

Ei pidä myöskään kovin myöhään, esim. kello 22 jälkeen, eikä liian varhain ennen kello 8:aa tai 9:ää häiritä ketään puhelinsoitolla, ellei ole kysymyksessä erittäin tärkeä asia."


Monella olisi mielestäni opittavaa näistä vanhoista ohjeista. Yllättävän usein kuulen tarinoita siitä, että yöunet ovat häiriintyneet joidenkin kännisoittojen takia. Minusta se on ihmeellistä, sillä itse suljen puhelimeni aina yöksi. Minulle ei tarvitse kenenkään soitella keskellä yötä, kun nukun. Jos jollakin on oikeasti hätä, hän soittakoon hätänumeroon. Jos ei ole oikeasti hätä, asia ehtii odottaa aamuun. Ja kännissä minulle ei tarvitse kenenkään soitella päivälläkään, saati sitten yöllä.

Puhelimen sulkeminen elokuvissa tai teatterissa on minulle itsestäänselvyys. Monelle ei tunnu olevan, ikävä kyllä. Samoin moni voisi minun mielestäni opetella sitä, ettei räplää puhelintaan alvariinsa jos on esimerkiksi ystävänsä kanssa kahvilla. Minusta se on moukkamaista ja ilkeää sitä toista kohtaan, kun se toinen on ehkä odottanut tapaamista kovasti ja toivoo saavansa ystävänsä jakamattoman huomion. Jos on kerta sopinut tapaamisen, niin voisi sitten olla oikeasti läsnä. Puhelimen kanssa on kurja kilpailla huomiosta.

Ymmärrän, että joillain työn ja vapaa-ajan raja on häilyvä, ja työpuheluita pitää ottaa vastaan vapaa-ajallakin. Minusta pitäisi kuitenkin ehdottomasti pyrkiä siihen, ettei vapaa-ajalla hoideta työpuheluita. Kodin rauhoittaminen kotiasioille on tärkeää, se on ymmärretty jo 50-luvulla, ja siitä pitäisi nykyaikanakin pitää kiinni.

Ja se puhelimessa jaarittelu... Se on minusta mukavaakin, jos paikan valitsee oikein. Bussissa, junassa tai muutenkaan julkisilla paikoilla ei mielestäni ole sopivaa suureen ääneen huudella yksityisiä asioitaan. Ehkä joidenkin mielestä on näppärää jutella kulkeissa kaikki asiansa, mutta minä haluan rauhoittaa puhelut sellaiseen hetkeen, ettei minun tarvitse miettiä kauppaostoksia, liikennettä tai muutakaan ympäröivää maailmaa siinä samalla.

Puhelin on ihana laite, en siitä luopuisi. Mutta minä haluan hallita puhelinta, eikä puhelin saa hallita minua.

16.12.2010

Tasan on


Satuin eilen katsomaan lämpömittaria hyvään aikaan:


Tänään on ollut ulkona lämpimämpää kuin eilen.

15.12.2010

Vaihtotalous kunniaan!


No jopas löytyi loistopaikka: Netcycler! Keväällä 2010 avattu sivusto saavutti tietoisuuteni vasta nyt, mutta parempi myöhään kuin ei silloinkaan. Kyseessä on siis vaihtokauppojen sivusto, jossa voit päästä eroon sinulle tarpeettomasta tavarasta ja saada jotain haluamaasi vaihdossa. Rahaa ei tarvita, rekisteröityminenkin on ilmaista. Ehdottoman loistavaa toimintaa!

11.12.2010

Lumen ääni


Otetaanpa ihminen, joka ei ole koskaan nähnyt lunta tai kävellyt sen päällä. Sitten soitetaan sellaiselle ihmiselle sitä ääntä, jonka jokainen suomalainen tunnistaa: lumen narskuminen jalan alla. Mitä sanoisi se ihminen, joka ei ole koskaan kokenut lunta tai sen ääniä? Mistä luulisi sen narskeen tulevan?

10.12.2010

Ihana perjantai


Koulupäivä oli tavallista lyhyempi, ja ehdin kotiin kun aurinko vielä ylttyi pikkuisiin tyräkinpoikasiin.


Leivoin omenapiirakan, imuroin, pesin keittiön ja eteisen lattian ja kuurasin vessan.

Mies on työpaikkansa pikkujouluissa, viihtyy siellä varmasti huomiseen saakka. Ilta, asunto ja saunavuoro ovat siis yksin minun. Samoin päänsärky, josta kärsin kolmatta päivää.

6.12.2010

Pikkujouluja


Tuntematon sotilas ei mennytkään nauhalle niin kuin piti, joten itsenäisyyspäivän ohjelmani muuttui dramaattisesti. Sniff. Nauhoitus olisi ollut tarpeen, sillä olimme juuri ohjelman tullessa miehen ystävien uutta asuntoa ja uutta vauvaa katsomassa. Paikalla oli kovasti muitakin, joten samaan syssyyn tapasin paljon uusia ihmisiä.

Perjantaina oli yhdet pikkujoulut ja eilen toiset. Varsin maltillisesti juhlittiin, mutta siihen malliin tässä kuitenkin on ollut ohjelmaa, että näin kolmen päivän vapaan jälkeen kaipaisi vähän lisää vapaata että ehtisi ihan vain levätäkin. Kolmannet pikkujoulut ajattelin vielä katsoa, ja sitten saa riittää tältä vuodelta. Ei sitä kivaakaan määrättömästi jaksa!

4.12.2010

Oodi


Olen aiemmin ollut ihan sitä mieltä, että niin kauan kuin minulla on kaksi tervettä kättä, ei talouteen tarvita astianpesukonetta. Nyt, kun olen täällä saanut tottua kyseiseen laitteeseen, myönnän olleeni ennakkoluuloinen ja typerä. Tästä lähin laulan ylistyslauluja astianpesukoneelle ja julistan sen taivaallista ihanuutta! Se ei ainoastaan säästä aikaa vaan myös hermoja. Ja voi olla, että se myös osaltaan ylläpitää kotirauhaa. Loistovehje! (Älä vain ikinä hajoa.)