29.11.2010

Kuvailua


Minulla ja miehellä on mukava yhteinen harrastus: valokuvaaminen. Mies on hifistinä tehnyt kuvaamisestakin välineurheilua, ja hänellä on kaksi laadukasta digijärkkäriä. Minulla on sitten pieni vaaleanpunainen pokkarini. Mutta tärkeintähän ei olekaan vehkeen koko, vaan se kuinka sitä käyttää!

Ihan parasta yhteisessä harrastuksessa on se, että voimme innostua samasta asiasta ja puuhastella yhdessä. Saamme ideoita toisiltamme ja yhdessä tulee kuvattua selkeästi enemmän kuin yksin. On kivaa, että voimme lähteä yhdessä kuvausretkelle ja löytää ympäristöstä tallentamisen arvoista kauneutta, joka muuten saattaisi jäädä näkemättä. Viikonloppuisin aamupalatkin saattavat venyä, kun kesken kahvinkeiton pitää jäädä kuvaamaan:

Eilen tuli tehtyä pieni kuvauskierros lähimaastossa. Oli melkoisen kylmää, mutta kovin kaunista. Aurinko paistoi jo melko matalalta, joten valo oli kameralleni pieni haaste. Vaan sain minä silti reissusta muutaman kuvan, joista tietyllä tapaa paras oli tämä tyhjä pullo:


Serve chilled.

25.11.2010

Kana on vuoden kasvis


Koulun kasvisruoassa oli tänään käytetty kanalientä. Ainesosaluettelossa oli lisäyksenä, että kyseessä on liemi jossa on keitetty kanan luita. Ilmoitin asiasta ravintolapäällikölle. Hän tuijotti ensin hetken epäuskoisena ainelistaa ja kertoi sitten puhuvansa kokin kanssa. Syytä olisi. Ehkä huomenna on tarjolla HK:n sinistä, sehän on tunnetusti Suomen suosituin vihannes...?

(Ja ei, en olisi kuollut jos olisin syönyt kanalientä. Tämä on periaatekysymys. Kasvisruokana tarjoillussa ruoassa ei tosiaankaan kuulu olla eläimiä tai niiden luumehuja.)

24.11.2010

Kirjoitan, siis olen


Mies kysyi minulta että vieläkö osaan kirjoittaa kaunoa. Pidin kysymystä hiukan hassuna. Totta kai osaan! Tyyli tosin on ihan oma eikä ehkä kovinkaan lähellä sitä mitä koulussa aikoinaan opin. Tässä teille käsialanäytettä, klikkailkaa suuremmaksi (kuva on kamala, mutta kai siitä selvän saa):


Käsin kirjoittaminen on jäänyt hieman taka-alalle, kun olen oppinut suhteellisen nopeaksi näppiksen kanssa ja kone on koko ajan käden ulottuvilla. Mutta kynään tartun edelleen hyvin mieluusti ja kirjoittaminen tuntuu mukavalta. Kaikki koulumuistiinpanot teen edelleen oikein mieluusti käsin - en vaihtaisi koneeseen vaikka voisin.

Bussissa nähtyä


Näin äsken bussissa äidin, joka juotti vaunuissa tököttävälle (ei voi sanoa istuvalle, koska toukka oli topattu niin kovasti ja vällyjen välistä pilkotti vain pieni naama) jälkikasvulleen keltaista Jaffaa. En tiedä teistä, mutta minusta siinä oli jotain häiritsevää. Mielestäni limppari ei ole hampaattomien taaperoiden juoma. Tai ehkä olen vain missannut sen suuren uutisen, että nykyään hiilihapotettuja sokerilitkuja suositellaan imeväisikäisille. Enhän minä mitään lasten kasvatuksesta tiedä.

19.11.2010

Ylläri


Sain kesken koulupäivän mieheltä tekstiviestin:

"Me mennään tänään ulos seitsemältä. Mä laitan kauluspaidan ja sinä saat jännätä, että minne. Ei hätää, en vie sinua mihinkään baariin ;)."

Selevä! Sen verran sain tietää, että lähtö on kuudelta, ennen lähtöä on hyvä syödä hiukan ja jotain vähän siistimpää sopii laittaa päälle. En pistänyt iltapukua, sillä mies hyväksyi hieman arkisemman vaatekertani.

Ja vei minut sitten Tampere-talolle katsomaan Suomen Kansallisbaletin versiota Joutsenlammesta.

O__o

On minulla vaan aika ihana mies.

17.11.2010

Nyt meni hermo


Tiedätteko mikä ärsyttää kamalasti?

Se, ettei viitsitä ilmoittaa vaikka ollaan myöhästymässä sovitusta tapaamisesta tunnilla. Se, ettei edes älytä olla pahoillaan kun neljäkymmentä minuuttia odotettuani soitan kysyäkseni että missäs sitä ollaan. Se ärsyttää, kun unohdetaan koko tapaaminen eikä vuorokauteen vastata kyselyihini. Johan siinä ehdin huolestua että jotain vakavaa on tapahtunut! Se ärsyttää, kun ei vaivauduta edes kertomaan että ollaanko tulossa paikalle vai ei. Se ärsyttää, kun sovitut jutut tehdään vasta sitten kun erikseen niistä muistutan. Se ärsyttää, että huolettomasti hukataan materiaali, jonka olen toimittanut, ja hukataan vielä sitten se minunkin materiaalini, jota olen hävitettyjen tilalle lainannut. Ja vielä kuvitellaan että jatkossakin jeesaisin!

Tulee väistämättä sellainen olo, että tietyt ihmiset eivät kunnioita minun aikaani eivätkä sitä vaivaa, minkä olen nähnyt asioiden järjestämiseksi.

Että onko kiva. No ei ole.

15.11.2010

Läpirääkkimine


Olin tänään luokkatovereitteni kanssa seuraamassa kaupunginvaltuuston kokousta. Siellä oli esillä vuoden 2011 talousarvio ja muuta "mielenkiintoista". Seurasimme kokousta kaksi tuntia, eikä se ehtinyt avauspuheenvuoroja pidemmälle. Sinällään harmi, sillä olisi ollut ihan hauska kuulla avointa keskustelua ja varsinaista päätöksentekoa.

Muuten melko kuivaan taloustekstiin toi lisäväriä Perussuomalaiset ry:n valtuustoryhmän puheenjohtaja, joka laukoi sellaisia älyttömyyksiä joihin vain persut kykenevät. Vaikka kokouksen aiheena oli tuloveroprosentista, kiinteistöveroprosenteista ja muiden verojen perusteista päättäminen sekä vuoden 2011 talousarvion hyväksyminen, onnistui pj omassa puheenvuorossaan ottamaan varsin voimakkaasti kantaa maahanmuuttoon.

Vapaasti lainaten: Saksan liittokansleri Angela Merkelin mukaan monikulttuurisuus on epäonnistunut Saksassa, ja Tampereen pitäisi ottaa oppia saksalaisten virheistä. (Toisin sanoen monikulttuurisuutta ei täällä kannata edes yrittää saatika millään muotoa kannattaa.) Lisäksi muiden puolueiden tulisi tiukentaa maahanmuuttolausuntojaan, jotta äänestäjät eivät valuisi muilta puolueilta persuille. Ehdotukset saivat osakseen "just joo" -tyylistä naurua.

Siinäpä ne parhaat palat, loput turinat löytyvät kolmen sivun mittaisesta raportista, jonka jouduin kokouksesta kirjoittamaan äidinkielen opettajalle. Jippijee. (Kirjoitin myös kaksi sivua kurssipalautetta samaiselle opettajalle. Oli vähän asiaa.)

Kyllä koulu on sitten kivaa. Kello on usein seitsemän ennen kuin olen saanut läksyt tehtyä, ja nyt pitäisi sitten vielä lukea keskiviikkona olevaan englannin kokeeseen. Perusenglannista selviän kyllä lukemattakin, mutta nyt on mukana niin paljon ammattisanastoa että on pakko lukea. Vapaaehtoiset varaukset, arvonkorotusrahastot ja satunnaiset erät ovat hiukan hämäriä suomeksikin, saatika sitten englanniksi.

Kokeita tuntuu olevan koko ajan. Kun yhdestä selviää, pitää jo valmistautua toiseen. Tähän mennessä arvosanat ovat olleet ihan odotettuja ja hyviä (ja niitä ei niin hyviä olen voinut paikata kiitettävällä tuntiaktiivisuudella), toivottavasti hyvä flow jatkuu. Ei vaan jaksaisi alvariinsa lukea.

13.11.2010

Kunnon juttu


Lokakuun loppupuolella oli Aamulehdessä hyvä juttu kuntobonuksista, joita Pekkaniska Oy maksaa työntekijöilleen. Voi monen mielestä kuulostaa hurjalta tuhlaukselta, kun firma laittaa bonuksiin 200 000 euroa vuodessa. Mutta ilmeisesti se kannattaa, sillä rahaa on jaettu vuodesta 1989 lähtien ja tulevaisuudessa jaetaan vielä enemmän kuin nyt. Oli mukavaa lukea työnantajasta, joka panostaa työntekijöiden hyvinvointiin.

Klikkaa kuva isommaksi ja lue itse!


Koulussa opittua


Tiedättekö mikä on Maija Mehiläisen isän nimi?

No tietenkin Faija Mehiläinen!

7.11.2010

Väliaika


Puuh.

Helppoa se on muuttaa tyhjään asuntoon, kun saa vain lykätä tavaransa kaappeihin. Hiukan haastavampaa on muuttaa jo valmiiksi täyteen asuntoon. Omat tavarat saa sulloa kaappiin vasta kun sinne on Isolla Kädellä raivattu tilaa. Siksi täällä on edelleen tavaroita siellä minne ne eivät kuulu, vaikka tuntuu että olen huhkinut jo ihan riittävästi. Viikonloppu ei riittänyt siihen, että olisin saanut keittiönkin kuntoon.

Mies osti laihtuneelle säkkituolille 150 litraa ruokaa. Harmi etten ollut näkemässä sitä, kun mies askarteli sisukset tuoliin. Ehkä noin sata litraa meni oikeaan osoitteeseen, hiukan meni ohi. Valkoisia styroxpalloja löytyy joka paikasta (varmasti vielä ensi juhannuksenakin). Ensi kerralla varmistan, että olen paikalla oikeaan aikaan. Otan hyvän asennon sohvalla ja kuvaan koko projektin. Siitä riittäisi hupia varmasti teillekin.

4.11.2010

Hiljattain nähtyjä


Machete
Äijäilyä potenssiin kymmenen! Sellaista machoilua, että naisillekin kasvaa pallit ja niihin karvaa. Loistavaa viihdettä, joka lähti yhdestä feikkitrailerista ja päätyi elokuvaksi. Ei taida ottaa itseään vakavasti missään kohdassa, vaan rymistelee eteenpäin aina vaan uskomattomampana. Kannattaa katsoa porukalla, saa paremmat naurut.

How to train your dragon

Ihana! Ei kaipaa 3D-näkyvyyttä, menee ihan tavan moodissakin. Söpö ja monella tasolla toimiva. Vaikka pidän kovasti oikein vanhoista piirretyistä, on näissä nykyanimaatioissa imua. Koen olevani siinä mielessä onnekkaampi kuin nykymuksut, etten pidä henkäisevän kaunista kuvastoa itsestäänselvyytenä, vaan jaksan edelleen olla sen edessä "ooh" ja "aah". Hauskat hahmot ja osuvaa huumoria.

Centurion
Ihan yllättävän hyvä. Komea, jos ei mitään muuta. Paljon lainattu Gladiaattorista, enkä siitä valita. Elokuva on suureksi osaksi sitä, että juostaan jotakin karkuun tai jotakin kiinni - hienoissa maisemissa ja eeppisen musiikin säestämänä tietenkin. Veri on punaista ja sitä on paljon. Menee machoilun puolelle, mutta ihan sopivasti. Vihollisia kaadetaan vaikka oma henki on ollut lähdössä jo ainakin muutamaan otteeseen. Vähempää ei toki voi Rooman valtakunnan sotilailta odottaakaan.

Toy Story 3
Parhautta. Imdb:n 8.8 tähteä kymmenestä ei ole ollenkaan liikaa. Mahtavia oivalluksia, hauskoja pieniä huomioita, kivaa seurattavaa isollekin ihmiselle. Oikeasti jännä, koskettava ja hauska.

Knight and Day
Tässä juonen seuraamiseen ei tarvita aivoja. Kerrassaan mainiota ajanvietettä siis! Tasainen puksuttelu muutamalla ihan oivallisella kohtauksella. En ole ihan varma onko tämä tehty tosissaan vai kieli poskessa, vaan ei sen väliä. Toimii kuin poni! Cruise on samanlainen kuin aina toimintapätkissä, ei siis tarvitse sulatella mitään uutuuksia. Välillä ihan herttainenkin elokuva. Ja minähän pidän onnellisista lopuista.

2.11.2010

Yhtenä aamuna heräsin basistina


Niin! Bändillämme on nyt nimikin. Anonyymiyden anonymiteetiön anomuumiuden Ollakseni salaperäinen en paljasta mikä se on, mutta voin kertoa että se löytyy bändirekisteristä. Eikä ollut helppoa sitä nimeä keksiä! Tai voi, keksittiinhän me parisataa nimeä, mutta että saatiin niistä sitten yksi jota ei ole kellään muulla ja jonka alla kaikki suostuvat soittamaan. Se oli melkoinen temppu se.

Ja niin! Minulle kerrottiin tässä taannoin, että soitamme doom metallia. Olen siis doom metal -basisti. Eipä kyllä uskoisi ensi näkemältä. Eikä ehkä toiseltakaan näkemältä.

Tänään törmäsin tuttuun kun olin menossa treeneihin basso selässäni. Käytiin lyhyt sananvaihto:

Tuttu: en tiennyt että soitat.
Minä: no yllätyksenä se tuli vähän itsellekin.