31.8.2010

Ah, koulu ja ihmiset...


Henkisesti munattomat ihmiset (olivat heidän kromosominsa sitten XX tai XY tai jotain muuta) ärsyttävät. Suunnattomasti.

En sano, että kaikkien pitäisi olla jämäköitä, sopivasti äänekkäitä tai päämäärätietoisia (enkä sano että nämä olisivat henkisen munakkuuden ainoita määreitä), mutta jos aikuiselta ihmiseltä ei löydy yhtään enempää tahtotilaa ja aloitekykyä kuin villasukan ja keitetyn makaronin risteytykseltä, niin kyllä minä näen punaista. Varsinkin jos se risteytys erehtyy katsomaan minua kuin laumanjohtajaa. Jonain päivänä pokkani pettää, ja sitten testaan että hyppääkö se kaivoon jos minä käsken.

Kyllä minustakin on toisinaan kivaa ja sopivaa heittäytyä ulkoaohjattavaksi, eivätkä kaikki elämän kysymykset ole niin tähdellisiä että niistä pitäisi edes vaivautua muodostamaan mielipidettä, mutta joku roti pitää olla. Joskus on ihan hyvä pitää päänsä kiinni ja kulkea virran mukana, mutta kysyttäessä on kyllä pystyttävä vastaamaan edes jotain. Aina ei tarvitse olla oikeassa, sekin käy että on reilusti väärässä. Aina ei tarvitse tietää vastausta, mutta pitää olla selkärankaa sanoa se ettei tiedä. Pidän tottelevaisista koirista, mutta minun on vaikeaa kunnioittaa ihmistä, joka odottaa kaikkien ratkaisujen löytyvän muualta kuin hänestä itsestään.

Ei pidä ihmetellä että muut potkivat päähän, jos olet itse ängennyt tossun alle.

(Rankkaa tekstiä, mutta nyt ärsyttää niin julmetusti. Ja nyt on turha tulla urputtamaan että minulta puuttuu sympatiaa, empatiaa, ymmärrystä ja kykyä hyväksyä erilaiset ihmiset. Kyllä minulta löytyy kaikkia edellämainittuja ja niiden lisäksi sen verran suuri henkinen molo, että uskallan äristä omassa blogissani ihan niin paljon kuin minua huvittaa.)

30.8.2010

Iloa


Pikkusiskostani tuli juuri Julkaissut Kirjailija, ja minulla on käsissäni signeerattu teos. Todella hieno juttu!

***

Että voikin yksinkertainen ruoka olla hyvää. Lauantaina kokkasin miehen kanssa. Voideltuun vuokaan laitettiin porkkanaa, bataattia, kukkakaalia (sitä söi vain mies, minulle ei lämpimänä maistu) sipulia, valkosipulia, suolaa, pippuria ja runsaasti juustoa kuoreksi. Sitten annettiin koko hässäkän olla uunissa hetken aikaa. Oi nam. Jälkkäriksi paistoin erittäin onnistuneen satsin rasvaiseen tilamaitoon tehtyjä lettuja. Slurp.

Tänään tein vakiokeittoa. Pari pottua, sipuli, pakastealtaasta puutarhurin sekoitus (oranssia ja keltaista porkkanaa, maissia ja parsakaalia) ja suolaa. Ainekset kattilaan sopivassa järjestyksessä ja hetki keittelyä. Kaupan herkullinen porkkanasämpylä kaveriksi ja oikein tummaa suklaata jälkkäriksi. Maiskis.

***

Viilentynyt ilma antaa minulle energiaa. Herään eloon kesän kuumuuskooman jälkeen. Voin vihdoin tuulettaa asuntoa (kun ikkunasta tulee oikeasti raikasta ilmaa) ja ajatella villalankojen neulomista. Lenkkeilykin innostaa ihan eri tavalla kuin kesähelteellä, ja kynttilöiden polttelussa on iltojen pimennyttyä jotain järkeäkin. Ja luulenpa että jonain oikein kirpeänä syyspäivänä kamppaan miehen lämpimään vaahtokylpyyn ja hyppään itse perässä.

29.8.2010

Siili


Näin perjantaina koulun parkkipaikalla liiskaantuneen siilin. Se oli ihmeellisen näköinen, niin kovin litteä. Ymmärtäisin litteyden paremmin, jos siiliparan sisälmykset olisivat pursuilleet ulos (niin taitaa käydä useimmille eläimille jotka jäävät auton alle), mutta kun ei. Se oli litistynyt niin kuin siitä olisi vain laskettu ilmat pihalle. Tai niin kuin se olisi imetty kuiviin. Se oli pelkkä siilin kuori, veltto ja vetelä piikkilapanen. Ovatko elävät siilit suurimmaksi osaksi ilmaa, joka purkautuu pois niiden kuollessa?

25.8.2010

Kohtauksia


Näin äsken lenkillä puna-mustan toukan, joka oli suurempi kuin keskisormeni! En yhtään huijaa! Yritin ottaa siitä kuvaa, mutta kännykkäni akku simahti. Pahus. Oli meinaan melkoinen ilmestys.

***

Olen lyhyen ajan sisään sattunut todistamaan melko läheltä kahta sairauskohtausta. Ensimmäinen sattui koulussa, kun eräs opiskelija sai kohtauksen juhlasalissa. Paikalla olleet opettajat ottivat tilanteen ripeästi haltuun ja ambulanssi tuli paikalle nopeasti. Myöhemmin saimme kuulla että opiskelija on toipunut ja kaikki on hyvin.

Tänään seurasin kaupassa kun myyjä soitti ambulanssia vanhalle miehelle. Mies ei pystynyt enää puhumaan selvästi joten lanssikyyti oli tosiaan tarpeen. Vieressä seisonut rouva murehti vain sitä että kuinka ostosten mahtaa nyt käydä. Myyjä hoiti tilanteen mielestäni äärimmäisen hyvin, hän pysyi rauhallisena ja määrätietoisena koko ajan. En tiedä kuinka mummon ja ostosten kävi, mutta pappa ainakin jatkoi matkaansa ambulanssilla. Toivottavasti hänelläkin on kaikki hyvin.

Pisti hetkeksi miettimään omaa valmiutta toimia tuollaisessa kriisitilanteessa. Osaan kyllä soittaa hätänumeroon. Parasta olisi siis pitää puhelimen akussa sen verran virtaa, että voi soittaa. Ettei käy niin kuin toukan kanssa, nih!

***

Olisikohan ollut viime syksyä vai hyvin aikaista kevättä kun kyselin että koska olette viimeksi tehneet jotain sellaista mitä ette koskaan eläissänne ole ennen tehneet. No oli koska oli, kysyn nyt uudestaan. Jos ei ihan joka päivälle mitään uutta osukaan, niin kyllä sentään jokaiselle kuukaudelle pitäisi joku uusi juttu ilmestyä. Pitää mielen virkeänä sellainen!

Minä kokeilin eilen ensimmäistä kertaa elämässäni sauvakävelyä. Se oli kuulkaas aika jännää. Hassua kuinka paljon nopeammin kävelin sauvojen kanssa kuin ilman niitä. Ja kyllä se otti käsien lisäksi kylkiin, kun vartaloon tuli kiertoa tavallista enemmän. En ole hankkimassa itselleni kävelysauvoja (ainakaan vielä), mutta voisin tätä dementiahiihtoa kokeilla toistekin. Hartiani ovat herkästi jumittuvaa laatua, eikä niitä tule venyteltyä ja heiluteltua riittävästi. Kävelyä sen sijaan tulee harrastettua, ja sauvojen kanssa kävellessä hartiatkin saisivat vähän kyytiä.

Ja ihan ensimmäistä kertaa elämässäni olen sellaisessa tilanteessa, että minulle on kirjoitettu laulu. Siis ei niin että "kuuntele Hehku, olen kirjoittanut sinulle laulun", vaan "tässä olisi laulu sinun laulettavaksesi". Oho. Katri Helenalle ja Arja Korisevalle kirjoitetaan lauluja, ei minulle. Vaan nytpä semmoinen on sitten tehty! Minun äänelleni ja minun esitettäväkseni. Olen sen verran päässyt tutustumaan biisiin että tiedän sen olevan liian korkeaksi nuotitettu, mutta tästä voidaan varmasti keskustella.

***

Semmoista tuossa yhtenä iltana mietin, että voiko todellinen vegaani ottaa mieheltä suihin ja niellä. Mielestäni ei voi.

24.8.2010

Tunnustusta


Miisa antoi minulle hienon tunnustuksen!


Jujuna on, että minun pitää antaa tunnustus eteenpäin seitsemälle ja kertoa itsestäni seitsemän asiaa. Jotkut ovat tämän jo varmasti saaneet, mutta he ansaitsevat kyllä toisenkin. Siis tunnustus menee seuraaville:

Metta
Kuutar
Alitsa
Nan
Susikairan akka
Hanni
Saoka

Ja sitten ne seitsemän asiaa minusta:

1. Olen kovasti kiinnostunut terä- ja ampuma-aseista.
2. Olen jäänyt koukkuun espanjalaiseen hömppäsarjaan. Se näyttää jäävän tauolle syyskuun alussa, harmi.
3. En halua mennä avantoon uimaan, sillä pelkään sydämeni pysähtyvän kylmän veden takia. Jalkojani kylmyys ei haittaa, päinvastoin. Lumessa kahlaaminen avojaloin on yksi hauskimmista asioista joita tiedän.
4. Nautin lesbopornon katsomisesta.
5. Saan puistatuksia ja inhonväreitä miehistä, joilla on pitkät sormenkynnet.
6. Olen vuosia sitten kuljettanut vanhempieni auton takapenkillä vanhaa pappaa, joka oli munasillaan. En vain millään muista että kuka hän oli ja miksi ihmeessä hän oli kyydissäni.
7. En pidä kauhuelokuvista.

21.8.2010

Earth overshoot day


Kulutamme uusiutuvia luonnonvaroja nopeammin kuin maapallo pystyy niitä tuottamaan, ja tältä vuodelta ovat nyt loppu ne. Kaput.

Taloussanomat
kertoo aiheesta lisää.

19.8.2010

Ei voi muistaa


Voisiko joku kertoa miksi olin ala-asteella usein tiskaamassa opettajien huoneessa? Se ei varmasti ollut rangaistus, mutten muista siitä mitään hyötyäkään saaneeni. On hyvin todennäköistä, että olen vain halunnut käydä tiskaamassa ja minun on sallittu tehdä niin. Lapsuusmuistoissani on varmasti monta muutakin mustaa aukkoa, mutta tämä on nyt häirinnyt minua aamusta asti.

Jos ette tiedä tai keksi vastausta, voitte pohtia seuraavaa. Kumpi on sinusta surkeampaa:

a) huomata että tykkäät toisesta enemmän kuin se toinen tykkää sinusta
b) huomata että se toinen tykkää sinusta enemmän kuin sinä hänestä

Miettikääs sitä!

16.8.2010

Maanantai on karu


Näin syntyy turhautuman multihuipentuma: tehdään ensin kaksi tuntia tilikauden kirjauksia ja sitten huomataan etteivät tilit täsmää tilinpäätöksessä. Jossain se virhe on, mutta helpompaa ja kivempaa olisi etsiä neulaa heinäsuovasta.

Onneksi alla on oikein onnistunut viikonloppu. Sai oikein luvan kanssa hajottaa appivanhempien omaisuutta, saunoa rantasaunassa, uida sekä illalla että aamulla, köllötellä miehen kyljessä ja ampua pienoiskiväärillä. Hohoo, se vasta olikin kivaa!

12.8.2010

(Leikki)koulu


Lähtihän se koulukin käyntiin. Jotenkin ainakin. Minä olisin jo toisena päivänä ollut ihan valmis lukujärjestyksen mukaiseen ohjelmaan, eli oikeaan opiskeluun, mutta mepä olemmekin pari päivää tässä vain leikkineet.

Olemme oikeasti tuhlanneet kaksi päivää siihen, että valmistimme näytelmän (!!!) ja esitimme sen muille ryhmille. Aiheeksi oli annettu "koulun mainosvideo". Jessus. Muut ryhmät tekivät tietysti samoin, ja niinpä olen sitten kärvistellyt epäkiinnostavan ryhmätyön parissa tai katsonut muiden ryhmien esityksiä. Ja ne meidän luokan ryhmätyöthän tiedetään... saatte kaksi kertaa arvata kuka joutui taas vetovastuuseen kun kukaan muu ei inahtanutkaan.

Mutta me teimme näytelmän ja me esitimme sen hienosti, vaikkei ketään kiinnostanutkaan. Huomenna päästään sitten vihdoin kiinni oikeaan opiskeluun. Tai ainakaan meidän ei tarvitse enää leikkiä näytelmäkerholaisia.

Rivimme harvenevat. Yksi tovereistani hankkiutui raskaaksi, ja jää pois viimeistään joululta. Ainakin yksi jäi kiinni töihin ja vaihtaa aikuispuolelle. Yksi petturi vaihtaa linjaa ja kaupunkia. Useampikin on töissä vielä syyskuun alkuun asti, ja parista karkurista minulla ei ole mitään tietoa. Harmi, että juuri ne lähtevät joiden kanssa olen ollut eniten tekemisissä.

Vaikka tositoimiin onkin kiva päästä, voi jossain välissä hiukan hirvittää se miten paljon opittavaa onkaan. Kaiken muun lisäksi pitäisi huolehtia siitä, että opinnäytetyö tulee valmiiksi jossain vaiheessa (=mahdollisimman pian). Aiheelle olen jo saanut opettajan siunauksen, nyt voin hiljalleen alkaa kerätä materiaalia.

Ehkä se tästä.

8.8.2010

Nähtyjä


Predators
Vaikka monet voivat olla toista mieltä, minun mielestäni Adrien Brody käy kyllä toimintaleffan sankariksi. Niitä huippukuntoon treenattuja vatsalihaksia tosin saadaan odottaa ihan viime minuuteille saakka, mutta ei se mitään. Elokuva ei missään nimessä ole legendaarisen esikuvansa veroinen, mutta ihan viihdyttävä silti. Kauheata räiskettä alusta loppuun, mikä sopii toki minulle. Kiintiöt täyttyvät ja kliseet läiskähtelevät ruutuun, eikä oikein mikään lopulta yllätä. Kyllä tässä kuitenkin yritystä oli, ja loppuarvosana on positiivinen.

Inception
Luulet ymmärtäneesi, mutta oikeasti et tajunnutkaan kaikkea - ja tiedostat kipeästi sen että olet ihan pihalla. Se on kerrassaan ärsyttävä tilanne ja tunne, mutta siltä ei voi välttyä kun katsoo Inceptionin. Loistava idea ja toimiva toteutus. Ovela, kiehtova ja (kirjaimellisesti) monitasoinen elokuva. Ei sovi sellaiseen päivään, kun haluat heittää aivot narikkaan. Elokuvaa ei kannata pilata ottamalla siitä liikaa selvää ennen katsomista. Parasta vain katsoa se.

Kick-Ass
Jokainen meistä on varmasti joskus miettinyt millaista olisi olla supersankari. Ennen kuin ostaa itselleen huippuhienot trikoot ja lähtee taistelemaan rikollisuutta vastaan, kannattaa katsoa Kick-Ass ja miettiä sitten uudestaan suunnitelmiaan. Paikoitellen hyvin hauska, paikoitellen melko vakava elokuva. Viihdyttävää ja sopivasti aivotonta toimintaa. Suosittelen lämpimästi kaikille sarjakuvien ystäville. Niin, ja Nicolas Cagen faneille.

Miesten vuoro
Itkuksihan se meni, niin kuin aiemmin arvelin. Selvisi sekin miksi miehillä on leveämpi rinta kuin naisilla: sinne pitää mahtua säilöön ja piiloon isoja murheita. Vaikka vakavat asiat ja totiset katseet nostivatkin kyyneleet silmiini, sain myös nauraa. Elokuva oli täynnä toivoa. Se oli taitavasti koottu ja rakennettu niin, että loppuhuipennus herkistää varmasti paatuneimmankin katsojan. Suuri ja lämmin kiitos kaikille dokumentin tekoon osallistuneille miehille. Kiitos.

Henkinen taisto


Vaatii aivan jär-jet-tö-mäs-ti tahdonvoimaa olla repimättä naamassa olevaa giganttista finniä.

6.8.2010

Pieniä iloja


Uusi paistinpannu. Muutamia vuosia vanha halpa pannu alkoi näyttää jo sen verran pahalta, että vein sen kirpputorille ja ostin uuden. Ja se on ihana! Kaikesta paistamastani tulee kovin rasvaista koska lykkään pannulle rasvaa entiseen tapaan, vaikka nyt pärjäisi kyllä vähemmälläkin.

Aiemmin ajattelin, että nuo Thermo-Spot® -lämpötunnistimella varustetut pannut ovat tyhmiä varten. Kai sen nyt tietää milloin pannu on kuuma! Vaan nytpä olen sitä mieltä että ehkä se onkin ihan näppärä keksintö. Tunnustan, että olen luultavasti edesauttanut edellisen pannuni tuhoa kuumentamalla sitä liikaa. Nyt voin ainakin yrittää toimia pannuni parhaaksi.

Uusi kalenteri. Se on nyt synkronoitu vanhan kanssa, ja se pääsee käyttöön ensi viikolla lukuvuoden alkamisen kunniaksi.

Ilmaiset huvit. Eilen pääsin seuraamaan mm. luentoa ja japanilaista rummutusta. Luennolla shamaanitaiteilija Susanna Aarnio luennoi aiheesta Karhun pyllytys - karhu ja erotiikka suomalaisessa kansanperinteessä. Oli kuulkaa aika mielenkiintoinen juttu! Ei sitä ihan joka päivä näe esitystä siitä kuinka karhua pyllytetään.

[tietoisku] Kun ennen muinoin karhu tappoi karjaa, kutsuttiin paikalle riski ja voimalliseksi tiedetty emäntä. Emäntä kiipesi haaskan päälle, ja pyllisti sitten jokaiseen ilmansuuntaan samalla vahvasti loitsuten. Karhu ei tätä kestänyt, vaan pakeni. Niin monta päivää kuin emäntä jaksoi pyllistellä, niin monta vuotta karhu pysyi poissa karjasta. [/tietoisku]

Japanilainen rummutuskin oli kovin jännää, kun en ollut ennen livenä nähnyt. Nytpä näin -ja kuulin- oikein maailmalla tunnetun soittajan, Ichitaron. Tämä mies on esiintynyt varmaan ihan maksavalle yleisölle Carnegie Hallissa, ja minä seurasin häntä eilen ilmaiseksi muutaman metrin päästä. Videolla näkyvän rumpusetin lisäksi hän soitti myös isompaa rumpua. Ja voin kertoa että se tuntui.

4.8.2010

Rest in peace


Kuuntelin viime yönä ukkosta, sadetta ja tuulta. Olen viime aikoina kuunnellut öisin kaikenlaista - lintuja, ohi ajavia autoja, miehen hengitystä. Olen jo pitkään nukkunut koiranunta.

Erään määritelmän mukaan ihminen kärsii unettomuudesta, jos nukahtaminen kestää yli viisitoista minuuttia. Minä saatan hyvinkin maata valveilla puoli tuntia, vaikka olen tuntenut oloni väsyneeksi nukkumaan mennessäni. Mies nukahtaa yleensä lähes välittömästi kun on saanut päänsä tyynyyn, joten ehdin aina vahtia hänen untaan hyvän tovin ennen kuin itse simahdan.

Heräilen usein öisin, varsinkin jos mies on vieressä. Heräilen kyllä myös yksin nukkuessani. Ikkunat ovat helteen takia öisin auki, ja kaupungin äänet havahduttavat aina välillä. Olen kyllä jo tottunut tasaiseen surinaan, mutta esimerkiksi aamukolmelta soiva rekan peruutusääni tunkeutuu kyllä unen läpi. (Kivaa kun on lähikauppa ja sillä säntilliset tavarantoimittajat.)

Olen usein hereillä ennen kellonsoittoa (jos kello on soimassa). Joskus saan unta uudestaan, joskus en. Voin hyvinkin herätä viideltä, nukahtaa, herätä kuudelta, nukahtaa, herätä seitsemältä, nukahtaa... Tiedän nukkuneeni vain siksi, että herään kesken unien. En muista milloin olisin viimeksi nukkunut täysillä läpi yön.

Kärsin siis selkeästi unettomuudesta. Mutta -ja tämä on nyt kirjoitukseni tärkein osuus- en aio olla huolissani siitä.

Ensinnäkin olen aina ollut herkkäuninen. Minua ei ole tarvinnut teininäkään ravistella hereille, usein riitti se että äiti avasi huoneeni oven. Toisekseen kesän helteet ovat selkeästi vaikeuttaneet nukkumistani. Pidän kohtuullisen viileästä makuuhuoneesta, ja nyt lämpötila on ollut jatkuvasti lähes (tai yli) 30 astetta. Ja kolmanneksi: kesäisin nukun yleensäkin paljon vähemmän kuin talvella. Valon määrä vaikuttaa selkeästi unentarpeeseeni.

Heräilen kyllä usein, mutta en valvo pitkään. Saan useimmiten unen päästä kiinni hyvin nopeasti. Kehnosti nukutun yön jälkeen en tunne oloani levänneeksi, mutta en myöskään koe olevani turhan väsynyt. En yleensä tarvitse päiväunia enkä torkahtele tahtomattani. Välillä kyllä tuntuu siltä etten koko päivänä oikein herää, mutta ei sitä auta murehtia.

Huolehtiminen ja huolestuminen olisi kovin kohtalokasta. Oikeastaan yritän välttää asian ajattelemista (ja siksi mietin kahdesti sitäkin että kirjoitanko koko postausta). Luotan siihen, että kehoni ottaa sen minkä tarvitsee - vaikka väkisin. Jos annan sille joka yö mahdollisuuden, se kyllä hoitaa oman osuutensa. Ja luulenpa että viimeistään kuudentena kouluaamuna minusta tuntuu siltä, että voisin hyvinkin jatkaa uniani pari päivää putkeen.

2.8.2010

En halua


Opintolainan ensimmäisen erän saapuminen tilille on varma merkki vääjäämättä lähestyvästä syyslukukaudesta. Viimeinen lomaviikko käynnistyi ja ensi viikolla pitää taas mennä kouluun. En halua.

Olen vihdoin päässyt huolettomaan lomafiilikseen. Olen myös autuaasti unohtanut kaiken viime vuonna oppimani. En muista mihin sijoitin laskimeni. Ensi viikolla pitää taas herätä ajoissa, kulkea muiden määräämien aikojen mukaan ja vaivata aivoja asioilla joita ei haluaisi ajatella. En tahdo.

Ainoa hyvä puoli taitaa olla ruokahuollon parantuminen. Koulun ilmaiset ateriat tuntunevat taas alkuun ihan taivaan lahjalta.