30.6.2010

Kupit on kuin olisi häät *


Ostin useita vuosia sitten kirpputorilta halvalla pikkuiset ruusulusikat. Olihan minulla aterimia, mutta tämmöiset hienostelulusikat puuttuivat.


Vuosia ovat maanneet laatikossa odottaen sopivia kuppeja. Nyt löysin nekin.


Ostin kaksi kuppia tasseineen. Kyllä pitää naisella olla yhdet rinsessakupit! On siis itselle ja toiselle, kun kutsuu jonkun tyttökaverin hienostelemaan (saapi tulla kylään, ystävät kalliit). Enempää tällaisia kuppeja ei sitten tarvitakaan.

Torilla silmäni osuivat viiteen ruokalusikkaan, jotka selvästi halusivat laatikkooni. Myyjä pyysi neljää euroa, sanoin että maksan euron. Ja sillähän minä ne matkaani sain.


Sanoin kyllä myyjällekin etten oikeastaan tarvitse ruokalusikoita. Myyjä huudahti siihen että "voi mutta tori on aivan loistava paikka ostaa juuri sellaista tavaraa mitä ei lainkaan tarvitse!" Ja hän oli tietenkin aivan oikeassa.

* Otsikko on Absoluuttisen nollapisteen hienon kappaleen nimi. Ko. biisi tulee aina mieleen kun puhutaan kupeista.

26.6.2010

Olen...


...istunut moottoripyörän kyydissä kankkuni puuduksiin.
...ihastellut kesäisiä maisemia.
...nauttinut rantasaunan kosteista löylyistä.
...heittänyt talviturkin.
...nukkunut hieman liian vähän.
...nähnyt kauniin auringonnousun peilityynen järven rannalla.
...tappanut hirveästi hyttysiä.
...käynyt aamu-uinnilla.
...ottanut ja käsitellyt monta valokuvaa.
...kävellyt metsässä ja pelloilla.
...tavannut uusia ihmisiä.
...syönyt muurinpohjalettuja.
...istunut iltamyöhään elävän tulen ääressä.
...kävellyt paljain jaloin rankkasateessa.
...nyt jo oman kodin rauhassa.

22.6.2010

Ympäristötietoa kivasti ja helposti


Alan hiljalleen muistaa yhden mieluisimmista vapaa-ajan tekemisistä: vaeltelun. Teen kevyesti kolmen tunnin päämäärättömiä kävelylenkkejä kaupungilla ja kauempanakin keskustasta. Kamera on mukana useammin kuin ei, mutta aina ei tule kuvattua. Katseltua sitäkin enemmän. Vaikka kouluaikanakin tulee liikuttua paljon, ei silloin ehdi katsoa. Ei ehdi pysähtyä tai muuttaa suuntaa hetken mielijohteesta.

Tänään pysähdyin kasvisnakkimakkaramaistatukseen. Olin vähän pettynyt, kun tarjolla oli vain yhtä laatua. Ei siinä sitten paljoa vertailla. Mutta syömäni vaalea nakkipala oli ihan hyvä, voisin ehkä joskus ostaa kokeeksi.

Varsinaisesti tulin kertomaan siitä, kuinka vaeltelin ympäristötietokeskus Moreeniaan. Olen kulkenut ohi varmasti satoja kertoja (kyllä tässä melkein seitsemässä vuodessa on ehtinyt), mutta vasta nyt poikkesin sisään. Ja hyvä kun! Siellä oli hirmu paljon tietoa hienosti esillä, ja saisin helposti 1) infoähkyn ja 2) kulutettua monta tuntia pieniä ja isompiakin tiedonmurusia imeskellessä.

Moreeniasta saa neuvoja arjen pieniin ja suuriin (ympäristöaiheisiin) ongelmiin. Vastaus löytyisi varmasti moneen asiaan, moneen sellaiseenkin mitä en edes keksisi kysyä (ja minä keksin kuulkaas paljon)! Kun alan jossain vaiheessa miettiä energiansäästölamppujen ostamista (minulla on muutama hehkulamppu vielä varastossa), taidan käydä tuolla kurkkimassa vaihtoehtoja ja tuotetietoa. Kysyin paikalla olleelta naiselta myös sitä, mikä on Pirkanmaan jätehuollon nykyinen kanta biohajoaviin siteisiin. Kanta on se, ettei niitä edelleenkään saa laittaa biojätteeseen. Biojätettä nimittäin maadutellaan laitoksella vain seitsemän viikkoa, eikä side ehdi siinä ajassa hajota.

Ihastuin kovasti näyttelyssä olleeseen julisteeseen, ja kysyin saisiko niitä ostaa jostain. Eivät tienneet sanoa, mutta suureksi riemukseni heillä sattui olemaan ylimääräinen juliste, jonka sain omakseni ihan ilmaiseksi!


Loistohomma! Käykää, tamperelaiset, ihmeessä tutustumassa Moreeniaan ja sen toimintaan. Ei maksa muuta kuin vaivan! Ja pidetään kaupunki puhtaana, joohan.

20.6.2010

Kriisit


Elämäni on keskimäärin kivaa, mutta toisinaan oloa synkentävät Kriisit. Tässä kolme yleisintä.

Naamakriisi

On se jännä, miten ei kymmenetkään vuodet riitä siihen että pitäisi naamastaan sellaisena kuin se on. Vaikka olen oppinut jo suhtautumaan penseän hyväksyvästi kasvojeni ihon virheisiin, voi huonona hetkenä yksi finni todellakin kaataa maailman. Joskus sitä vain on niin järjettömän ryppyinen, rupsahtanut, näppyinen ja wanha ettei haluaisi näyttää naamaansa kellekään.

Naamakriisin torjumiseksi ja parantamiseksi yritän käydä kerran tai kahdesti vuodessa kosmetologilla. Olen jo vuosia käynyt kemiallisessa ihonpuhdistuksessa, joka on hirvittävän kallista mutta rahan arvoista lystiä. Kaikenlaisten vippaskonstien avulla yritän pitää kasvoni sellaisina että ilkeän katsoa itseäni peilistä. Harrastan myös säännöllistä itsepetosta kehumalla itseäni peilin ääressä kauniiksi. Joskus pitää vähän himmentää valoja ja ottaa silmälasit pois päästä että se onnistuu.

Karvakriisi

Ikuisuustaisteluni jatkuu. Karvat ovat aina välillä voitolla 6-0. Joskus en vain jaksa välittää, aivan sama. Kasvakoot, poistan sen minkä voin silloin kun jaksan ja viitsin. Joskus tasaisen tappava vääntö vaihtuu akuuttiin kriisiin. Silloin joka ikinen karva saa jostain hornasta tuhatkertaiset voimat ja ketutus kasvaa sietämättömäksi. Erityisesti naamakarvojen kohdalla. Ei tarttisi naisella kasvaa leuassa yhtään ainutta karvaa!

Muutenkin voisivat karvat jotenkin maagisesti kadota, ei niitä tarttisi olla niin paljoa. Siinä saa oikein välillä pinnistää että tuntisi itsensä edes jotenkin naiselliseksi kun olo on kuin jollain mutantilla. Viidakon apinat olisivat kateellisia karvoituksestani! Voisin kerätä käyttämäni vahaliuskat ja valmistaa niistä itselleni lämpimän turkistakin talveksi!

Karvakriisissä on suureksi avuksi mies, josta olen saanut taistelutoverin: nyt yritämme selvittää kumpi on parempi säärikarvojeni höyläyksessä, minun kolmiteräiseni vai miehen yksiteräinen. Alustavien arvioiden mukaan yksiteräisen aiheuttama ärsytys on ehkä vähän pienempi. Oli testin lopputulos mikä hyvänsä, olen jo huomannut että pitäisi käyttää höyläyksen perästä jotain jälkiraakkaustuotetta. Tavan kosteusvoidekin käy kyllä, mutta niissä on harvemmin panostettu ihoa rauhoittavaan vaikutukseen samalla tapaa kuin oikeissa aftershaveissa.

Tissikriisi

Olen yleensä ottaen hyvin tyytyväinen rintoihini. Viihdyn oikein mainiosti tämän parin kanssa, enkä vaihtaisi pois. Mutta joskus iskee jostain takavasemmalta tissikriisi, jonka aikana AA-kuppi kutistuu mikroskooppiseksi. Normaalisti mieluisa rintavarustus häviää olemattomiin ja tuntuu turhalta. Saatana, nämä rusinat eivät riitä huviksi edes itselle, saatika sitten kelleen muulle! Rintojen väliin voi kyllä naida, mutta se tuntuu varmasti kivalta kuin kiven hinkkaaminen. Nypeltää voi jos löytää jostain pinsetit ja on oikein tarkka.

Tissikriisi menee usein ohi itsestään. Onneksi. Jossain vaiheessa järki palaa päähän, ja muistuu taas mieleen se miksi näin on ihan hyvä. Pienet tissit on käytössä kivat, ne eivät ole tiellä eivätkä vaadi samalla tapaa tukea tai kannattelua kuin isommat. Maan vetovoima on armeliaampi pienille ja kiinteille. Kriisistä toipumisessa auttaa kovasti se, että mies ottaa tissistä kiinni ja puristaa tykkäävästi.

Ikäkriisistä sen sijaan en tunnusta kärsiväni. Minähän olen nainen parhaassa iässä! (Ja aion vakuutella näin itselleni joka ikinen vuosi elämäni loppuun asti.)

17.6.2010

Siivoilua


Olen tehnyt sekä näkyvää että vähän vähemmän näkyvää siivoilua. Näkyvintä on ollut ikkunoiden pesu. Kummasti kirkastui elämä, kun kaapi laseista koko talven liat pois. Tosin kovin pitkään ikkunat eivät puhtauttaan loista, se on näitä keskusta-asumisen iloja.

Vähemmän näkyvää mutta vähintään yhtä tarpeellista ja tyydyttävää on ollut nettitilien ja puhelimen siivoaminen. Olen tuhonnut pari tarpeetonta nettitunnusta ja poistanut puhelimestani kaikki ne nimet ja numerot, joita ei siellä enää tarvita. Ihmeen paljon sitä ikään kuin vahingossa kertyy paikkoja, joihin on tunnukset - ja joita ei sitten lopulta kuitenkaan käytä oikeastaan ikinä. Ja puhelimen muistia ei todellakaan tarvitse kuormittaa säilyttämällä siellä nimiä, joita ei edes tunnista enää.

Tänään siivosin vaatekaappini. Olen kovin huono heittämään pois mitään sellaista, jota vielä teoriassa voisin hyvinkin (tavalla tai toisella) käyttää. Sain silti helposti kasaan repullisen tavaraa, jonka voin viedä kierrätykseen, ja roskiinkin lensi muutama vaate. Pienessä kaapissa ei ikinä ole väljää, eikä tuo siivoaminen oikeastaan näy missään, mutta tiedän että se on tehty ja se tuntuu hyvältä.

Jossain vaiheessa pitäisi siivota se laatikko, jossa säilytän askartelupapereitani. Siinä onkin tunniksi tai pariksi ihan mukavasti hommaa.

Vaikeinta (mutta ehkä kaikkein tarpeellisinta) on siivota aivot. Nyt kun minulla on aikaa ajatella, huomaan ajattelevani kaikkea aivan turhaa. Tai ei nyt sinällään turhaa, mutta asioita joista selviäisi vähemmälläkin miettimisellä ja murehtimisella. Kolmas lomaviikko lähenee loppuaan, eivätkä aivoni vieläkään osaa levätä.

15.6.2010

Poliisi ojentaa


Bussikatoksen penkillä röhnöttää epäsiisti, risupartainen ja pöhöttynyt puliukko. Hän on lähempänä vaaka- kuin pystyasentoa. Viereen lipuu hiljalleen miekkataksi. Poliisi rullaa ikkunan auki ja huutaa:

"Martti! Ryhdistäydy ny vähä!"

Puliukko örähtää ja oikaisee hieman asentoaan.

"Kiitos!" huikkaa poliisi, sulkee ikkunan ja ajaa pois.

Repesin.

12.6.2010

Miehen korvikkeet


Vanhoista vanhin kiertoposti, mutta jostain syystä saan sen nyt vasta esille...

Oletko kyllästynyt miehiin? Vai etkö löydä miestä? Tilaa postimyynnistä korvike. Sopiva malli jokaiselle!

ROPELAATTORI

Vuoteeseen asetettava laite, joka aina saatuasi unen päästä kiinni alkaa väkisin tunkeutua saman peiton alle jalkopäästä.

AUTOMAATTINEN KANAVANVAIHTAJA

Televisioon kytkettävä musta laatikko, joka katkaisee välittömästi katsomasi ohjelman, jos toiselta kanavalta tulee toimintaleffa, formulaa, jalkapalloa tai muuta urheilua. Ellei tule, se räpsäyttää säännöttömin väliajoin auki teksti-tv:n ja selaa joka kerta läpi kaikki urheilutulokset.

PYYKINVÄRJÄÄJÄ

Haaveiletko miehestä, joka auttaa kotitöissä? Tämä on sinun laitteesi. Kyseessä on väripatruuna, joka pesuainelokeroon asennettuna laukeaa ja värjää koko pyykin joko sinertäväksi tai vaaleanpunaiseksi. Patruuna ei laukea aivan joka kerta, mutta todennäköisimmin juuri silloin kun koneessa on lempipuserosi. Mainio naiselle, joka kaipaa jännitystä elämäänsä.

KARVAPÖLÄHDYS

Lavuaariin asennettava laite, joka 15 minuutin sisällä siitä kun olet pessyt pesualtaan, pöläyttää puhtaalle posliinille partakarvan pätkiä. Luxusmallissa on lisävarusteena hammastahnaläiskitin, joka ruiskii hammastahnaa oikein asennettuna jopa parin metrin päähän.

KAUPPAKESKUSVALITIN

Kännykkään kytkettävä toiminto, joka ryhtyy päästelemään epämiellyttäviä marisevia ääniä, jos viivyt liikkeessä yli viisi minuuttia. Lisälaitteena saatavissa myös rähisevä saldorajoitin.

OSTOSHÄLYTIN

Luotto- tai pankkikorttiin ohjelmoitava toiminto, joka saa kortin lukulaitteen ulvomaan, mikäli kortilla yritetään maksaa lasten- tai naistenvaatteita, meikkejä, kenkiä tai muuta ruokaa kuin makkaraa. Hälytin pysyy hiljaa, kun sillä maksetaan porakonetta, työkaluja, autotarvikkeita tai tietokoneen lisäherkkuja.

ESIKÄSITELTY SANOMALEHTI

Aamun lehden voi nyt tilata esikäsiteltynä siten, että etusivun tilalle on taitettu urheilusivut ja yksi sisäsivu on ylösalaisin ja väärässä paikassa. Lehti on myös esirutattu mahdollisimman paksuksi möykyksi.

VISKIBASSO-VIESTIPALVELU

Palvelu, joka toimittaa kännykkääsi päivän mittaan viestejä, kuten: "En ehdi syömään", "Piipahdan poikien kanssa kaljalla", "Hae auto korjaamosta", "Sori en ehtinyt kauppaan", "Hae sinä lapset tarhasta", "Miksi kaikki sukkani ovat pyykissä", "Olet unohtanut silittää paitani".

MURUSTIN

Laite, joka aamulla lähdettyäsi töihin levittää leivänmuruja pöydälle ja lattialle. Tämä huokea laite on jokaisen sinkkunaisen minimivaruste.

AJANSYÖJÄ

Luxus-paketti, joka sisältää kaikki yllämainitut toiminnot ja vielä paljon muuta yllättävää. Saat anoppipalvelun, joka käy vähintään kerran viikossa silmäilemässä kotiasi halveksivasti ja joka tekee ylivoimaisesti parempia lihapullia kuin sinä. Eikä tässäkään vielä kaikki: juuri kun alat tottua Ajansyöjääsi, se rullaa ulos ovesta ja liimautuu magneetin lailla nuorempaan sinkkunaiseen. (Anoppipalvelu jatkaa siitä huolimatta käyntejään sinun kotonasi ja kertoo pyytämättä yhä uudestaan, miksi et alun perinkään ollut sopiva omistaja Ajansyöjälle).

10.6.2010

Setä


Täällä Tampereella liikkuu semmoinen setä, jota moikkaan aina kun osumme naamakkain. Emme tunne toisiamme mistään töistä, harrastuksesta tai koulusta, olemme vain törmänneet kaupungilla toisiimme niin usein että jo jonkin aikaa olemme aina kohdatessa vaihtaneet pari sanaa. En tiedä edes hänen nimeään, enkä oikeastaan välitä tietääkään. Eikä hänkään ole tässä vuosien saatossa osoittanut innostusta yhtään lähempään tuttavuuteen. Tapaamme sattumalta, tervehdimme, kerromme kuulumiset pintapuolisesti ja sanomme näkemiin.

Hassua jo sinällään, mutta vielä hassumpaa on se, miten merkityksellisiä nämä kohtaamiset minulle ovat. Niistä nimittäin tulee minulle aina sellainen olo että olen oikeassa paikassa. En oikeassa paikassa sille sedälle, vaan omassa elämässäni. Jos joskus on ollut jotenkin eksynyt olo, tilanteen on pelastanut sedän ilmestyminen kulman takaa.

"Sua ei oo näkyny pitkään aikaan."
"Ei oo suakaan."

8.6.2010

Pöpö


Tunnollisena koululaisena sairastan vain lomalla. Kaveripiirissä pyörinyt kesäflunssa on nyt hypännyt ilmeisesti minuunkin, ja kurkkuni on kuin raastinrauta. Eucalyptuspastillien yliannostus uhkaa, mutta en voi koko aikaa imeskellä jääpalojakaan. Jos voisin jotenkin irtaantua kurkustani, oloni olisi ihan ok. Nenä ei vielä vuoda eikä kuumettakaan ole.

Piipahdin sen verran ulkona, että kävin ostamassa taskulampun jotta voin tiirailla onko kurkkuni niin punainen kuin se tuntuu olevan. On se.

Onko teille tuttu se ajatus, että on suorastaan pakko mennä ulos jos on hyvä sää? Siis mentävä vaikkei oikeastaan haluaisikaan, koska vain tyhmät ja tylsät jäävät sisälle kun säät suosivat? Ystävän kanssa tästä päivänä eräänä keskustelin, ja tunnistan ajatuksen itsessäni. En vain yhtään osaa sanoa että miten ja missä vaiheessa se on sisääni muodostunut. Joko se lapsena taottiin kalloon että on suorastaan synti istua sisällä hyvällä säällä?

On oikeastaan häiritsevää ja pelottavalla tavalla naurettavaa, miten se ajatus pyörii vahvasti alitajunnassa. Sitä ei edes oikein tiedosta, mutta kuitenkin tuntee vahvasti syyllisyyttä siitä että auringon paistaessa valitsee olla sisällä vaikka voisi olla ulkonakin. Jopa kipeänä tuntee sitä tyhmää syyllisyyttä!

"Nyt on oltava ulkona ja viihdyttävä vaikka väkipakolla, kun kohta se taas tulee syksy ja kylmä!" "Eihän näin nättinä päivänä voi sisällä ummehtua, pitää mennä rannalle nauttimaan auringosta!" "Nätit päivät on Suomen kesässä niin harvassa, että kyllähän poudalla melkein asutaan ulkona!" "Kesä on niin lyhyt, kannattaa nyt nauttia ulkoilmasta, kaikki muutkin tekevät niin!"

Typerää. Mitä paahteisempi päivä, sen varmemmin minä pysyn herkästi palavan nahkani kanssa sisällä tai ainakin varjossa. Lämmin poutasää houkuttaa ulos, mutta liikun kyllä säällä kuin säällä. En tietenkään mene sateella istumaan puistoon puun varjoon, mutta ei sade, tuuli tai pakkanen sulje minua neljän seinän sisälle. Usein on myös sen verran tekemistä ja puuhasteltavaa, että ulos meneminen hidastaa asioiden valmistumista ikävästi.

Silti jotenkin kurjasti tuntuu siltä, että käytän lomani jotenkin väärin jos en jokaisella mahdollisella hetkellä ole ulkona. Ajatuksissani on selkeästi korjaamisen varaa! Aivot tarvitsevat vähän säätämistä.

7.6.2010

Viidakkorumpu on vihrein!


Kännykkä on kiva väline. En todellakaan ollut ensimmäisten joukossa puhelinta hankkimassa (kuten todettua, en ole pioneeri), mutta onhan siitä vuosien mittaan tullut tärkeä.

Minulla on menossa vasta kolmas oma luuri. En siis ole mikään kännyköiden suurkuluttaja, jonka olisi hankittava joka vuosi uusi. Olen aina valinnut Nokian peruspuhelimen, sillä en kaipaa puhelimeeni mitään ihmeellisiä ominaisuuksia. Valinnan hetkellä olen miettinyt käytettävyyttä ja hintaa. Olen tykästynyt nokialaisten käyttöliittymiin ja peruspuhelinten edullisuuteen. Totta kai mietin myös puhelimen ulkonäköä.

Nyt hieman nolottaa tunnustaa, että en ole koskaan miettinyt puhelinta valitessa ekologista aspektia. Ei ole käynyt edes mielessä miettiä, että mikä valmistaja (jos mikään) ottaa ympäristön huomioon. Suurin ekoteko on tietysti olla ilman kännykkää, mutta siihen kykenee harva. Minä en ainakaan.

Ihan sattumalta olen onnistunut valitsemaan pienimmän pahan. Greenpeacen neljännesvuosittaisessa vertailussa Nokia on ykkönen, se on seitsemättä kertaa peräkkäin ympäristöystävällisin matkapuhelinten valmistaja. Yksikään matkapuhelinvalmistaja ei ole vihreä, mutta Nokia on vihrein.

Ihan jännältä ja vihertävältä näyttää Nokian uutuustuote eli polkupyörälaturi. Kuulostaa hyvältä, tosin polkemista saa ilmeisesti harrastaa aika ahkerasti että kännykkänsä akun saa täyteen. Sitä en tiedä miten valtavan jätekuorman tällaisten latureiden tekeminen tuottaa.

Onhan Nokialla omat syntinsä, mutta ekovertailussa se näyttää pärjäävän. Muistathan että käytöstä poistuneen Nokian matkapuhelimen voi kierrättää.

3.6.2010

Ma rakastan mun kalenteri


Olen synnynnäinen assari/sihteeri ainakin siinä mielessä, että kalenteri on nöyrä alamaiseni ja luotetuin työvälineeni. Aikatauluni on hyvin hallussa ja järjestyksessä. Palautan kirjaston kirjat ja maksan laskut ajoissa enkä käytännössä ikinä peru sovittuja juttuja siksi että unohdin tai tein päällekkäisiä varauksia. Muistini ei ole mitenkään ihmeellisen hyvä, mutta kalenterinkäyttötaitoni korvaa kyllä muistini puutteet.

Ajan järjestely on minulle luontevaa ja helppoa. Taipumukseni näkyy tavalla tai toisella melkein kaikkialla elämässäni, siis myös parisuhteessa. Minä en oikein taivu sellaiseen epämääräiseen "no katellaan joskus ensi viikolla" -tyyliin. Kalenteristani löytyvät omien menojeni lisäksi usein myös miehen menot. Minulla on tapana olla selvillä siitä missä toinen on ja milloin.

Mies hoitaa aikataulunsa hieman eri tavalla: useimmiten hänelle riittää kun hän tietää suunnan ja päivän, ajat ja muut pienet yksityiskohdat selviävät kyllä sitten itsestään.

Jos joskus äityisimme riitelemään näin typerästä asiasta, mies kertoisi ahdistuvansa ja väittäisi minua kontrollifriikiksi. Minä taas kertoisin stressaantuvani miehen näennäisestä päättämättömyydestä ja sitoutumiskyvyttömyydestä.

Älkää käsittäkö väärin. Mies hallitsee kyllä menonsa ja kalenterinsa, hän tekee pitkällekin meneviä suunnitelmia ja pitää niistä kiinni. Ja minä osaan kyllä joustaa ja olla hyvinkin spontaani. Mies ei mene kuin tuuliviiri enkä minä ole kalenteriini kytketty. Kykenemme huolehtimaan sekä omista että yhteisistä aikatauluista, teemme sen vain eri tavoilla.

Minulla on (tässäkin asiassa) paljon opittavaa mieheltä. Voisin hyvinkin opetella siihen, että jättäisin toisinaan sattumalle enemmän sijaa. Ja mies toivottavasti oppii sen, etten minä ole tällainen ollakseni hankala, vaan päinvastoin voidakseni tehdä yhteiselosta mahdollisimman sujuvaa.

1.6.2010

Tyttöjen juttuja


Vuokkoset on ollut suosikkini jo vuosia. Ei vähiten siksi, että kannatan kotimaista tuotantoa, vaan olen myös sitä mieltä että heidän tuotteensa ovat markkinoiden parhaita. Vaan sielläpä pistetään yhä paremmaksi!

Minua on jo pitkään harmittanut se, että joka vuosi ja kuukausi tuotan melkoiset määrät kaatopaikkajätettä kuukautissuojien muodossa. Kuukupilla tai kestositeillä olisi tämänkin ongelman voinut välttää, mutta minkäs teet: olen edelleen hieman skeptinen kuukupin suhteen ja minä nyt vain satun viihtymään kertakäyttösiteiden kanssa. Onneksi Vuokkoset on nyt ratkaissut moraalisen ongelmani ja tuonut markkinoille kompostoituvan siteen.

Pakkauksessa kerrotaan seuraavasti: "Ekologinen Vuokkoset 100 % Bio on biohajoava, ohut ja luotettava siivellinen side. Tuotteen pehmeä pintakerros on luonnonmukaisesti viljeltyä puuvillaa ja täysin biohajoava. Tehokas imukerros on puhdasta klooritonta suomalaista selluloosaa. Myös hengittävä taustakalvo, yksittäispakkaus ja kuluttajapakkaus ovat maatuvia. Ei sisällä formaldehydiä. Hajusteeton. Muoviton. Dermatologisesti testattu. Kompostoituva. Vuokkosten tuotannosta ei mene jätettä kaatopaikalle."

Loistavaa, kerrassaan loistavaa! Ja tuntuu ihan yhtä hyvältä kuin luottositeeni. Pysyy ja pitää, ei maadu pöksyihin. Ja se hinta? Kalliimpaa kuin perinteinen tavara, tietenkin, 69 senttiä per paketti eli noin 5 senttiä siteeltä. (Kuukautiset vievät naisen vararikkoon - ainakin jos ostaa jääräpäisesti siteitä.) Silti, hieno homma.

Hyvä Vuokkoset! Minä kiitän.

Edit 22:59 Paitsi etten kiitäkään, ainakaan niin suuresti. Biositeen voi kyllä kompostoida kotikompostissa (jos jollain sellainen sattuu olemaan), mutta biojätteeseen sitä ei saa heittää. Näin kertoi ainakin Pirkanmaan Jätehuolto kun kanssavuotaja tiedusteli asiaa vuosi sitten. Pöh. Pikkuisen huijattu olo. Jatkan jätteen tuottamista.