30.4.2010

Ohjeistamisen vaikeudesta


Se, joka haluaa neuvoa minua ja joka tietää asioista, ei osaa antaa selkeitä ohjeita eikä oikeastaan ole juurikaan paikalla niitä ohjeita antamassa.

Se, joka on vähän useammin paikalla ja joka tietää jonkin verran asioista, osaisi kyllä antaa selkeitä ohjeita mutta ei ole mitenkään innokas tekemään sitä.

Se, joka on eniten paikalla ja joka sekä osaisi että haluaisi antaa selkeitä ohjeita, ei tiedä asioista juuri sen enempää kuin minäkään.

*huokaus*

Koita tässä nyt sitten työharjoitella.

26.4.2010

Ihanuus


Mies osti ison pyörän, ja toivoo saavansa minut joskus kyytiin. Hohhoo! Ei tarvitse tätä tyttöä kahta kertaa kysyä! Jos kyydissä meinaa istua, pitää varusteiden olla asianmukaiset. Niinpä tänään käytiin nappaamassa poistomyynnistä minulle ajotakki:


Oh. On se kyllä hiano! Jos tunnette tarvetta vihertyä kateudesta, vihertykää rauhassa! Testiajo pyörällä on vielä tekemättä, mutta sen on paree mennä hyvin. Tämän hinnalla minun on nimittäin pysyttävä kyydissä vähintään tuhat kilometriä.

25.4.2010

Ollapa ninja


Ystäväni heittää toisinaan ilmoille ajatuksen siitä, että olisi kivaa olla ninja. Ja niin kyllä olisi!

Oletteko koskaan kuulleet ninjasta, joka kärsi siitepölyallergiasta, migreenistä, ripulista, lonkkavaivasta tai univaikeuksista? Ette ole! Ei tarvitse ninjan miettiä mitä laittaisi päällensä, aina on sama musta puku. Eikä tarvitse murehtia jos on huonotukkapäivä, kun aina on musta huppu päässä.

Oletteko koskaan kuulleet ninjasta, joka myöhästyi bussista, joutui työttömäksi, nai viinaan menevän rentun tai hukkasi kotiavaimensa? Ette ole! Ei ahdistu ninja perjantaina kaupan kassajonossa kirkuvien lasten kanssa eikä varmasti astu koirankakkaan oikaistessaan pihan poikki.

Oletteko koskaan kuulleet ninjasta, joka pieraisi nolosti epäsopivassa tilanteessa, tuli vahingossa raskaaksi tai pohti aivot solmussa anopin joululahjaa? No ette varmasti ole! Heittotähden antaa anopille. Ja aina on niitäkin varastossa sopivasti! Heittotähtiä, ei anoppeja.

23.4.2010

Pikku-ukon pikku nuttu


Miehestä tuli hiljattain eno. Neuloin uudelle ihmistaimelle nutun:


Lankana luonnonvalkoinen Novitan Wool ja puikot 3,5 mm. Nutun paino on 107 g nappeineen. Malli on vyötteen ohjeesta mukaeltu. Tein ainaoikean sijaan sileää neuletta ja nuttuun hieman enemmän pituutta kuin ohjeessa. Hihoissa kolmas kerta toden sanoi. Ohjeen mukaan tehtyinä hihoista tuli aivan liian pienet, ensimmäinen oma versio oli sitten naurettavan suuri, mutta kolmannella yrittämällä osui tarpeeksi lähelle. Nutussa on kasvunvaraa, sillä aivan pikkiriikkisiä vaatteita oli kuulema jo aivan tarpeeksi.

(Argh, kuva on kamala. Kyllä se luonnossa oli ihan nätti takki.)

20.4.2010

Kevään merkit


Sunnuntaina näin kaksi västäräkkiä. Olen nähnyt myös nokkosperhosia, leskenlehtiä ja krookuksia. On se selkeästi kevät. Mutta minulla pysyy pipo päässä niin kauan kuin jäätävä tuuli puhaltaa. Vaikka aurinko paistaa, kylmä tuuli tuntuu pureutuvan suoraan otsalohkoon.

Varma kevään merkki on aina myös koirankakkakeskustelut. Joka vuosi asiasta puhutaan, hieman harvemmin sille tehdään mitään. Pientaloasukkaat voivat kyllä yrittää vähentää tontilleen ja pihatielleen ilmestyviä kikkareita. Koirankakkaroskis auttaa siinä.

Tänä vuonna kukaan ei muista puhua katupölystä kun kaikki panikoivat tuhkasta. Tai ainakin jotkut panikoivat. Minä en ole suonut kovinkaan montaa ajatusta kummallekaan. Sen verran olen asiaa ajatellut, etten pese ikkunoita ennen kuin kadut on puhdistettu. Ne joita tuhka kiinnostaa voivat katsella sitä webbikameran kautta. Luulen että se on lähinnä päiväaikaista hupia, yöllä näkyy ehkä pelkkää mustaa (mikä on toisaalta erinomaisen kuvaavaa, toim. huom).

Tein jo yhden lenkin polkupyörällä. Hyvin se tuntui talvehtineen. Tanko on edelleen vinossa, satula on edelleen rikki ja luulen että takakumi vuotaa, mutta kyllä pyörällä silti eteenpäin pääsee. Pikkuisen rasvaa ketjuihin ja taas rullaa.

15.4.2010

Asiakaspalvelutesti


Minulla on hajuille herkkä pää. Tai pitäisi ehkä sanoa että se on valikoivasti herkkä, sillä kaikki haisut eivät aiheuta migreeniä. Inkivääriä saa olla vahvasti, mutta uunista tulviva neilikan tuoksu aiheuttaa melko varmasti päänsäryn. Kestän huomattavasti paremmin miesten vahvojakin partavesiä kuin naisten imeliä hajuvesiä. Haistelen mielelläni ruusuja, mutta ruusuntuoksuista kasvovoidetta en voi käyttää.

Ja ne kasvovoiteet ovatkin sitten jännä juttu. Niiden ostaminen on joskus melkoista arpapeliä, jos tarjolla ei ole testeriä. Eikä se testerikään mikään autuaaksi tekevä asia ole; vaikka kämmenselkään levitetty voide tuntuisi (=tuoksuisi) ihan kivalta vielä parinkin tunnin päästä, voi sama voide olla naamakäytössä ihan toivoton tapaus.

Onhan niitä olemassa kaikenlaisia hajuttomina markkinoituja rasvoja. Mutta se ei aina toimi, sillä joskus ne "tuoksuttomat" tuotteet ovat itse asiassa pahempia kuin hajustetut. Apteekin perusvoiteet käyvät yleensä mainiosti, eikä tilanteeni ole sillä tapaa toivoton etten löytäisi käyttökelpoisia tuotteita.

Mutta joskus mieli kaipaa vaihtelua. Ja kun ikää tulee lisää, olisi kiva saada valikoimaan vähän hoitavampia tuotteita. Voidaan joskus toiste sitten jutella siitä että onko sillä merkitystä millaista voidetta naamaansa laittaa. Kai minä pärjäisin loppuikäni niillä voiteilla jotka olen nyt hyviksi havainnut (ellei niiden valmistusta lopeteta tai koostumusta muuteta), mutta siitä ei ole nyt kyse. Nyt on kyse vain siitä, että olen kyllästynyt kasvovoiteiden aiheuttamiin migreenikohtauksiin ja haluan vaihtelua. Päätin tehdä pienen asiakaspalvelutestin.

Lähestyin kolme viikkoa sitten kuutta eri kosmetiikkafirmaa sähköpostilla. Kerroin lyhyesti ongelmastani ja kysyin voisivatko he lähettää minulle näytteitä voiteistaan. Ja tässä tulokset:

Kolmesta paikasta en saanut mitään vastausta. Äärimmäisen huonoa asiakaspalvelua. Hävetkää.

Yhdestä firmasta vastattiin ettei heillä ikävä kyllä ole näytepakkauksia tuotteistaan. No, ei voi mitään. Sieltä sentään vastattiin nopeasti ja ystävällisesti.

Yhdestä puljusta vastattiin välittömästi ja luvattiin lähettää näytepakkauksia. Niitä ei ole näkynyt. En ole kysellyt perään.

Vain yhdessä firmassa palvelu pelasi kiitettävästi. Dermoshopista vastattiin nopeasti, luvattiin lähettää näytteitä ja sitten oikeasti lähetettiin ne. Sain ison kasan näytteitä erilaisista voiteista. Vaikka useimmat tuotteet ovat harmillisen kaukana luonnonmukaisesta, aion testata niitä mielenkiinnolla. Ja jos joukosta löytyy voide joka miellyttää minua, esittelen sen varmasti teillekin.

13.4.2010

Hop hop


Lenkkipolku on sulanut siihen kuntoon, että siellä on mukava käydä vähän spurttailemassa. Tänään aurinko lämmitti maata niin paljon, että tuoksui jo melkein kesäiseltä. Muutkin ovat heränneet talviuniltaan; polulla menee ja tulee porukkaa niin että hyvä kun sekaan mahtuu.

Kyllä sen huomaa että olen talven aikana harrastanut ainoastaan aivojumppaa ja penkkiurheilua. Jalka on raskas ja hengästyn hyvin nopeasti. Viime kesänä pääsin melko hyvään vireeseen, nyt on aloitettava taas alusta. Vaan eipä se haittaa, hiljaa hyvä tulee.

On talven aikana tapahtunut muutakin. Parikin vaakaa antaa saman kurjan tuomion: olen menettänyt viime kesästä kaksi kiloa. Ei hyvä, ei ollenkaan hyvä. Luokkatoverini lihoivat koulun ilmaista ruokaa puputtaessa, mutta minä olenkin tämmöinen nurinkurinen ihminen. Stressi ja ikävä riuduttavat, eikä ilmainen ruoka tarkoita automaattisesti sitä että söisin enemmän.

Itkin kadonneita kiloja pari päivää. Tiedän kyllä ettei sureminen auta asiaa. Itkin silti. Vaan ei se auta kuin yrittää saada kilot takaisin. Siihen tähtään lenkkeilylläni.

En harrasta mitään "kesäksi kuntoon"-juttuja. Tämä on ennemmin sellainen "huomennakin hengissä"-projekti. Lähden lenkille purkaakseni paineita ja lievittääkseni stressiä. Toiveissa on myös, että happihyppely kasvattaa ruokahalua. Ja ennen kaikkea yritän vain nauttia liikkeestä ja ulkoilmasta. Se on sitten toisarvoista että kuinka lujaa kuljen ja miten hikisenä tulen kotiin.

Psst. Ulkoilen usein myös kameran kanssa. Käykää välillä kurkkaamassa kuvagalleriaani, sinne putoilee toisinaan otoksia reissuilta.

12.4.2010

Jännää


Tänään hankin töissä uusia ystäviä tekemällä puhelinperintää. Aika kauhistuttavaa oikeastaan. Puhelimitse asioiden hoitaminen on aina jossain määrin vastenmielistä. Erityisen ikävää siitä tulee sitten kun ei oikeastaan tiedä mitä tekee.

Kyllähän minä noin niin kuin teoriassa tiedän mitä perintätoimiin yleensä kuuluu, ei siinä mitään. Mutta vähän meinasi kauhu iskeä kun lyötiin puhelin kouraan ja avoimet laskut eteen ja sanottiin jotta "soita". Öm. Saisko ohjekirjan? Mallia? Esimerkkiä? Rautalankaa? Jonkinsortin ohjausta? No eihän se auttanut kuin soittaa ja toimia niin taitavasti kuin suinkin osasi.

Kova taisi olla luotto kykyihini, tai sitten eivät siellä välitä firman rahoista tai maineesta lainkaan. Minusta tuntuu etten hoitanut hommaa kovinkaan hienosti. Oli vaikea esittää asiantuntevaa kun ei yhtään tuntenut asiaa.

Sellaista tällä kertaa. Mitähän jännää huomenna?

Junista


Pidän pitkistä junista. Erityisesti pitkistä tavarajunista. Mitä enemmän vaunuja, sitä hauskempi on katsoa vierestä. Vieläkö niitä tulee! Eivätkö ne koskaan lopu!

10.4.2010

Ensimmäinen harjoitteluviikko


Rohkenisin veikata, että olen luultavasti ainoa luokaltani, jota pyydetään taloushallinnon työharjoittelupaikassa riisuutumaan tissisilleen. Tai mistä minä tiedän millaisiin paikkoihin muut ovat päätyneet ja kuinka siellä testataan muodollista pätevyyttä. Mutta minut napattiin perjantaina koneen äärestä hetkeksi turvehoitoon esimerkkihenkilöksi, ja siksi tapahtui pientä nakuilua.

Toinen harjoittelupäivä oli huomattavasti helpompi kuin ensimmäinen. Vähänhän se uusi paikka ja uusi tilanne meinasi jännittää, vaikkei siinä mitään jännitettävää nyt oikein ollut. Toisena päivänä minulle selvisi se ettei ohjaajakseni merkitty henkilö tiennyt olevansa ohjaajani. Lisäksi hän on talossa paikalla keskimäärin kerran viikossa. Ei toimi.

Kurjasti tuntui myös siltä, että minulle joudutaan keksimällä keksimään tekemistä. Lisäksi selvisi, että paikalla on toinenkin harjoittelija, ja me joudumme taistelemaan samanlaisista tehtävistä ja koneista, joita ei myöskään riitä kaikille. Tunnen oloni pikkuisen huijatuksi, sillä haastattelussa toimitusjohtaja kyllä lupasi että minulle on ihan riittävästi fiksuja töitä.

No, minähän en toimettomaksi suostu jäämään. Otin selvää siitä kuka sitten on ohjaajani - ja informoin häntä siitä että hänet on nimetty tehtävään. Lisäksi aloin järjestellä tapaamista ohjaajani ja opettajani kanssa, jotta ohjaajani saisi parasta mahdollista tietoa siitä kuinka voi auttaa minua harjoittelujaksollani.

En halua vain seurata muita vierestä, vaan toivon pian voivani olla ihan oikeasti avuksi. Olen pyytänyt toimitusjohtajalta erikseen ohjausta ja perehdytystä taloushallinnon ohjelmaan ja hankin aktiivisesti tehtäviä itselleni.

Olisihan sitä ensimmäisen viikon voinut vain ihmetellä, ja antaa sekä itselle että talon väelle aikaa tottua tilanteeseen. Mutta kun olen tämmöinen hätähousu, että kaiken pitäisi olla valmiina ja toimia heti. Aika raivostuttava piirre oikeastaan, mutta minkäs teet.

7.4.2010

Muratti



Muratti (Hedera helix)

Muratti on varmasti monille tuttu. Se on vähän hankalan kasvin maineessa, mutta mielestäni se on vallan helppo tapaus. Olihan minulla käydä sen kanssa köpelösti, kun ensimmäisenä talvenaan se otti ja kuoli puoliksi. Henkiin jäänyt puolikas on sittemmin osoittautunut vahvaksi ja elinvoimaiseksi ja selvisi toisesta talvestaan loistavasti.

Muratti on hankala huonekasvi vain siksi, ettei se oikeastaan viihdy huoneenlämmössä. Useimmiten sen siis tappaa liika lämpö ja kuiva huoneilma. Muratti kasvaa luonnonvaraisena lähes koko Euroopassa ja siksi se sopii meilläkin erinomaisesti kesäisin ulkokasviksi. Talvella vihreälehtinen lajike viihtyy hyvin 10-15 asteessa ja valkokirjava lajike 15-20 asteessa. Muratin paikka on siis ulkona niin myöhään kuin mahdollista ja sitten vaikkapa viileällä verannalla.

Minun murattini on keittiössä. Siellä on yleensä ihan yhtä kuumaa kuin muuallakin asunnossa, mutta siellä pidän useammin ikkunaa auki niin että lämpötila saattaa pudota edes hetkellisesti. Keittiössä on luultavasti suurempi ilmankosteus kuin huoneen puolella, ja siitä muratti pitää. Vihreälehtinen lajike ei tarvitse juurikaan valoa. Omani näyttää saavan sitä ihan riittävästi, sillä se kasvattaa vain vähän vartta mutta oikein runsaasti lehtiä.

Murattia on helppo lisätä pistokkaista. Ne juurtuvat nopeasti vesilasissa. Multa on hyvä pitää varsinkin kesäkaudella tasaisen kosteana, talvella pintamulta saa kuivahtaa. Murattiin iskee kuivassa huoneilmassa helposti vihannespunkki. Invaasiota voi yrittää torjua kasvin säännöllisellä suihkuttamisella. Vaikka ainakin oma murattini on suorastaan syötävän hyvän näköinen, ei kasvi sovi naposteltavaksi sillä se on myrkyllinen.

Jos sinulla on kotonasi pimeä, kylmä ja kostea nurkkaus, pistä sinne muratti. Se viihtyy siellä luultavasti erinomaisesti. (Vaikka näyttää se kasvavan myös valoisassa, kuumassa ja kuivassa keittiössä.)

1.4.2010

Loppuja ja alkuja


Loppuneita juttuja:

1. Antibioottikuuri


Jouduin syömään virtsatietulehdukseen kolmen päivän antibioottikuurin. Joo, naurakaa vain; sen siitä saa kun mies palaa matkoiltaan ja on koko viikonloppu aikaa antautua synnille. Minua ei juuri naurattanut kun sunnuntai-iltana pissasin punaista Jaffaa ja piikkilankaa. No, toivottavasti kuuri puri eikä vaiva uusiudu.

2. Näytelmä

Olin mukana Kalevala-aiheisessa näytelmässä, ja kolmesta näytöksestä viimeinen esitettiin eilen. Minä olin mukana kuorolaisena ja tuntui siltä että olen alvariinsa lavalla milloin missäkin asussa. Jännitti aina mutta ihan hyvin se kai meni. Yleisöäkin meillä oli, hip hip. Nyt ei tunnu haikealta vaan lähinnä helpottuneelta.

3. Koulu

Tänään oli tämän lukuvuoden viimeinen koulupäivä. Sitä on jotenkin vaikea tajuta, ettei luokkatovereita näe ennen ensi syksyä (tai ehkä näkee kevätjuhlassa). Ensi viikolla alkaa koko loppukevään kestävä työharjoittelu, eikä sitäkään vielä oikein osaa jännittää.

Mitä jäi ensimmäisestä kouluvuodesta käteen? Paljon uusia tietoja ainakin. Uusia kavereitakin, mutta ei mitenkään hirmusti. Olen aina ollut enemmän yksilö- kuin ryhmäystävä. Vaikka tulen yleensä hyvin toimeen kaikkien kanssa, ei minulla ole tapana kerätä ympärilleni sellaista suurta jengiä vaan keskityn harvoihin ja valittuihin. Niinpä kouluaikojeni saldo on yleensä yksi tai kaksi läheistä ystävää, mutta niistä pidetäänkin sitten kiinni tiukasti.

Opettajat olivat selkeästi haikeita päästäessään meitä lomille. Useampi opettaja on kehunut ryhmäämme ahkeraksi, tunnolliseksi ja kivaksi opettaa. Odotan saavani kevättodistukseen kiitettävän arvosanan jokaisesta aineesta. Siihenhän sitä on tähdätty ja sen eteen on töitä tehty.

Alkaneita juttuja:

1. Pääsiäisloma


Oi ihana pääsiäisloma. Suunnitelmissa pelkkää lepäilyä. Ja ihan vähän kyläilyä.

2. Miehen kavereiden tapaaminen

Tämä on vähän pidempi projekti, jota voi hiljalleen jatkaa jahka mies pääsee reissuelämän jälkeen takaisin kotimaan kuvioihin kiinni. Mutta reipas aloitus hommaan saatiin kun viikonloppuna törmättiin puolivahingossa kuuteen miehen kaveriin.

Ja kyllä se vaan hirvittää. Kun tietää miten tärkeitä ne kaverit miehelle on, niin kovin mieluusti sitä antaisi itsestään jotenkin fiksun ja filmaattisen kuvan tavatessa. Eikä siis esimerkiksi ole juuri niistämässä raivokkaasti kun toinen loikkaa nurkan takaa käteltäväksi.

Yllättävät tapaamiset ovat siitä kivoja ettei tällainen hermoheikko yksilö ehdi jännittää, mutta on siinä puolensa että ehtii vähän valmistautua kohtaamiseen. Silloin nimittäin ehtii saada tärkeitä ennakkotietoja ko. kaverista, kuten esimerkiksi sen että tietääkö hän minun olemassaolostani vai tuleeko yli puoli vuotta kestänyt suhde ihan ylläripyllärinä.

Eiköhän se tästä. Koitan vain rohkeasti hypätä uusiin tilanteisiin ja olla niissä oma omituinen itseni.

3. Elämäni kolmaskymmenes vuosi

Täytin viime lauantaina 29 vuotta. Ei tunnu missään. Se kuuluisa kolmenkympin kriisi iskee kai useimmiten sellaisiin ihmisiin, joista tuntuu syystä tai toisesta siltä että elämä on jämähtänyt tai ettei ole saanut mitään tähdellistä aikaan. Joistakin saattaa tuntua siltä että aikaisemmat vuodet ovat jotenkin hukkaan heitettyä aikaa, ja nyt pitäisi saada jokin järki tähän elämään. Jos on ehtinyt olla pitkään suhteessa, saattaa miettiä että "no tässäkö tämä nyt oli, ja tätäkö se on sitten loppuelämä". Jos taas on edelleen/jälleen sinkkuna, saattaa kriisiytyä siitä että nyt olisi jo äkisti vakiinnuttava ja perustettava perhe.

Minulla ei ole kriisiä näköpiirissä. Elämäni on merkityksellisempää kuin vuosiin; minulla on tavoite ja suunnitelma. Aion opiskella ahkerasti ja valmistua ajoissa. Olen ehkä vähän myöhäsyttyinen enkä edelleenkään ole tulevaisuudesta varma (voiko siitä koskaan ollakaan), mutta suunta on selkeästi eteenpäin. Olen oppinut elämään paremmin tässä hetkessä. Minulla on hyvä parisuhde, joka on yhtä aikaa sekä tuore että jollain tapaa tuttu. Jokainen uusi päivä yhdessä on vähän jännä - mutta hyvällä tapaa.

Näin on hyvä.