26.2.2010

Jee!


1. Sossusta tuli eilen myönteinen tukipäätös. Ostin juhlan kunniaksi jugurttirusinoita.

2. Loma! Tänään oli varsinainen kitupäivä koulussa, mutta koko ensi viikon vietän hyvin ansaittua hiihtolomaa. Se tulee kyllä todella tarpeeseen.

3. Miehen puoli vuotta kestänyt ulkomaankomennus päättyi. Saan hänet syliini sunnuntaina.

24.2.2010

14. arkipäivä menossa


Lähetin maanantaina sähköpostia jokaiselle Tampereen kaupunginvaltuutetulle, jonka osoitteen löysin, ja ilmoitin siitä että Tampereen sosiaalitoimi rikkoo toistuvasti lakia, jonka mukaan toimeentulotukea hakeneen on saatava tukea koskeva päätös seitsemän arkipäivän sisällä hakemuksen jättämisestä. Tiedustelin myös sitä, että mihin minun pitäisi ja kannattaisi asiasta valittaa. Olen saanut lukuisia vastauksia, ja olen niitä mielenkiinnolla lukenut.

Yksi vastauksista oli mielestäni hyvin jännittävä:

"Minulle on kerrottu, että toimeentulotuet tällä hetkellä pystytään käsittelemään lain vaatimassa ajassa."

No olipa hyvä että kirjoitin, herää tämäkin valtuutettu! Hän on ilmeisesti ollut poissa kokouksista tai istunut siellä laput silmillä ja kädet korvilla, sillä kaikki muut minulle vastanneet valtuutetut olivat kyllä tasan tarkkaan tietoisia siitä että ongelma on olemassa ja se on suuri. Asiaa on kuulema puitu puolueiden omissa kokouksissa ja kunnanvaltuuston kokouksissa useaan otteeseen, joten on kyllä melkoinen ihme että joku ei ole tiennyt epäkohdasta. No, nytpä tietää.

Satuin lähestymään valtuutettuja juuri sopivaan aikaan, sillä asia on tosiaan ollut esillä ja itse asiassa juuri tämäniltaisessa valtuuston kokouksessa kissa nostetaan taas pöydälle. Apulaispormestari aikoo esittää 100 000 euron lisämäärärahaa toimeentulotuen käsittelyyn (näin hienoin sanakääntein hän asian minulle esitti, muutama muu kertoi lyhyesti että lisärahaa tullaan antamaan). Useat muut valtuuston edustajat aikoivat käyttää puheenvuoron ja vaatia toimia.

Toimeentulotukihakemusten määrä on taantuman myötä noussut Tampereella 20 %. Se on todella paljon, eikä sinällään ole ihme että jonoja on ollut. Ja jotain on kyllä tehty ongelman poistamiseksi: kaupunginvaltuusto päätti lisätä käsittelijöiden määrää. Eräs valtuutetuista antoi minulle jännittävää lisätietoa asiasta:

"Ongelma on se, että samaan aikaan valtuusto on asettanut sijaiskiellon. Tämä tarkoittaa sitä, että (sairas)lomalla olevien tilalle ei palkata sijaisia. Tämä on järjetöntä."

No järjettömältähän se tosiaan kuulostaakin. Kyseinen valtuutettu kertoi tietenkin äänestäneensä sijaiskieltoa vastaan.

Tämä ei suinkaan ole ainoa asia josta väännetään kättä valtuustossa. Tampereella tehdään sosiaalitoimen piirissä rajua rakenneuudistusta. Eräiden mielestä se on hyvä juttu...

"Alkuvuodesta on tehty useita toimenpiteitä, kuten hakemusten käsittelyn keskittäminen, joilla käsittelyaika turvataan jatkossa."

...ja eräiden mielestä ei:

"Tilannehan meidän mielestämme vielä huononee kun kaupunki on vähentämässä vielä olemassa olevia sosiaaliasemia kuudesta kolmeen."

Minun alueeni sosiaaliasema tullaan käsittääkseni lakkauttamaan muutaman muun ohella. Toimintaa keskitetään yhteen pisteeseen. Toimeentulotukihakemusten käsittely on tapahtunut keskitetysti käsittääkseni vuoden alusta asti. Minulla ei ole enää suoraa yhteyttä omaan etuuskäsittelijääni. Jos minulla on jotain kysyttävää omista papereistani, saan puhua virkailijalle joka ei ole niitä minun papereitani koskaan nähnytkään. Suhtaudun hyvin epäilevästi siihen, että yksittäisten yksiköiden lakkauttaminen parantaisi tilannetta. Kertokaa jos tiedätte tapauksen, jossa kaikkien toimintojen keskittäminen yhteen (ihmisistä kaukana olevaan) pisteeseen on oikeasti parantanut palvelua.

Valtuutetut olivat hyvin mielissään ilmoituksestani. Vain valitusten kautta heillä on näyttöä siitä että ongelma on todellinen. Onhan se ihan eri asia kertoa kokouksessa että "olen saanut postia kymmeniltä kuntalaisilta" kuin "epäilen, että kaikki ei mene niin kuin pitäisi". Asiaan tunnutaan suhtautuvan vakavasti myös ylemmällä taholla.

"Tietääkseni lääni on antanut Tampereelle uhkasakon toistuvasta määräaikojen ylittämisestä. Siksi olisi ihan hyvä, jos tekisit valituksen."

Useissa vastauksissa suorastaan toivottiin että tekisin virallisen valituksen. Sain reippaasti ohjeistuksia siihen puuhaan. Voin tehdä kantelun suoraan kaupunginhallitukselle, tai voin ottaa yhteyttä Tampereen sosiaaliasiamieheen, jonka tehtävä on auttaa näissä tilanteissa. Voin tehdä kantelun eduskunnan oikeusasiamiehelle (niin kuin Villasukka tiesi neuvoa) tai valittaa toimeentuloturvan päällikölle. Voin myös vedota Hämeenlinnan hallinto-oikeuteen. Viimeksimainitusta kanavasta kertonut valtuutettu informoi minua Tampereella toimivasta vapaaehtoisesta sosiaalineuvonnasta, jossa juuri tällaisia valituksia tehdään jatkuvasti. Hän lupasi henkilökohtaisesti auttaa valituksen tekemisessä.

Oho. Mahtaisikohan heillä olla siellä sellaisia näppäriä valmiita lomakkeita...?

Usean valtuutetun viestistä huokui turhautuminen. Epäkohdat tiedostetaan, mutta niille ei voida tehdä mitään. Jos itse yrittääkin kovasti, niin sitten isommat ryhmät äänestävät toisin (=väärin). Joskus voi varmasti tuntua siltä kuin takoisi päätään seinään.

"Olen itse tehnyt näihin sossuaikoihin liittyen valtuustokyselyn ja aloitteen ja ottanut asian usein esiin valtuustossa ja lautakunnassani. Tällä hetkellä olen selvittämässä muita valitusteitä, kun ei homma näytä kunnallisvaikuttamisen kautta lähtevän toimimaan."

Vaikka tulevissa kokouksissa päätettäisiin antaa uusia määrärahoja ja saataisiin jotain ihan oikeasti aikaan, niin eihän se minun tilannettani nyt paranna. Minä odotan edelleen päätöstä. Ihan hiukkasen lohduttaa se, että on saanut valittaa valtuutetuille ja osa heistä tuntuu kuulleen hätäni. Parasta oli silti se, kun eräs vastaus päättyi seuraavasti:

"Voimia sulle."

20.2.2010

Vanhan koiran uudet temput


Koska en ole voinut ostaa uutta paistinlastaa rikki menneen tilalle, opin tänään kääntämään letut heittämällä.

En kämmännyt ainuttakaan.

19.2.2010

Laittomuuksia


Eilen oli aivan mahdottoman tylsää herätä. Näin nimittäin juuri unta, jossa aivan käsittämättömän hyvän näköinen mies ilmoitti aikovansa kohta sanoa "ne sanat joilla voisi voidella moottorinkin". Juuri kun hän avasi suunsa, herätyskelloni soi. Voi surku. Mitenkään turhan helppoa ei herääminen viime päivinä ole ollut. Siksi on kyllä kerrassaan ihanaa, että edessä on viikonloppu.

***

Eilen harmitti myös jotenkin tavallista enemmän se, että olen tämmöinen riuku. Tai oikeastaan kaikki muut osat ovat ihan siedettäviä, jalat jopa hyvät, mutta käsivarret... Huokaus. Yleensä ne ovat ihan hyvät niin kauan kuin ei vertaa mihinkään tai kehenkään. Yleensä ne ovat sentään itselle sopivat. Onhan se ihan kiva, etteivät allit roikuskele, mutta joskus iltaisin kalpeassa valossa varsinkin kyynärvarteni tuntuvat niin ohuilta että itseäkin hirvittää.

***

Laki määrää, että kunnan sosiaalitoimistosta toimeentulotukea hakevan henkilön on saatava tukea koskeva päätös seitsemän arkipäivän sisällä hakemuksen jättämisestä. Minä jätin hakemukseni torstaina 4.2. eli tänään on yhdestoista arkipäivä. Soittelin hakemukseni perään, eikä sitä kuulema oltu vielä käsitelty. Virkailija arveli, että saan päätöksen ensi viikolla. Näin sitä kansalainen joutuu kestämään laitonta kohtelua. Ei ole ensimmäinen kerta, eikä varmasti viimeinen. En myöskään ole ainoa. Mihinkähän voisin asiasta valittaa?

***

Ja tänään tuli todistettua se, että helpoimmissa kokeissa tekee ne tyhmimmät virheet. Meillä oli tänään ylihelpolta tuntunut tietotekniikan koe, ja minulla on nyt erittäin epämiellyttävästi sellainen olo, että kirjoitin yhteen kohtaan jotain aivan pimeää. Ei koetta ilman aivopierua!

17.2.2010

Ohjeita emännälle osa 13


En koskaan lakkaa ihastelemasta vanhoja käsitöitä ja käsityömenetelmiä. Kun tekee itse moderneilla välineillä (ja ostaa lopulta suurimman osan käyttämistään tuotteista täysin valmiina), niin kyllä ennen vanhaan nikkarointiin käytetyn ajan ja vaivan määrä herättää kunnioitusta.

Vuonna 1953 julkaistu Emännän tietokirja kertoo liimasta seuraavaa:

"Liimaa tarvitaan taloudessa siksi usein huonekalujen ja muiden esineiden korjaamiseen sekä uusiin puutöihin, että liimapannun pitäisi aina olla käyttökunnossa.

Ennen liimaamista on liimalaatat pantava kylmään veteen joksikin tunniksi, kunnes ovat pehminneet taipuisiksi. Sitten pannaan pehmeä laatta sinänsä astiaan, joka asetetaan hiljaisella tulella kuumenemaan. (Liiman sekaan ei siis saa kaataa vettä.)

Valvotaan tarkoin, että liima todella liukenee ja ettei se pääse palamaan pohjaan, mikä estyy, jos se kuumenee vesihauteessa. Liuenneen liiman keittäminen on aivan turhaa, ellei siihen pehmitettäessä ole imeytynyt liiaksi vettä, joka keittämällä on saatava haihtumaan. Jos liima päinvastoin on liian paksua, voidaan siihen lisätä vettä, kunnes se on tarkoitukseen sopivaa.

Liima on säilytettävä kylmässä, kuivassa paikassa. Liuotettu liima säilyy kauimmin, jos sen silloin tällöin keittää; laattoina liima säilyy vuosikausia."


On se vaan helppoa, että voi nykyään ottaa purkin puuliimaa ja puristaa. Toisaalta ennen oli helpompaa, kun oli korkeintaan muutamaa liimaa. Sitä voi askartelija ja haistelija mennä hämmennyksiin, kun hyllyssä on nykyään saumaliimaa, erikoisliimaa, poratappiliimaa, dispersioliimaa, folioliimaa, kasausliimaa, pinnoitusliimaa, kontaktiliimaa, verhoilukontaktiliimaa, profiilipinnoitusliimaa, kovapuuliimaa, sulateliimaa, viilutusliimaa, polyuretaaniliimaa, hartsiliimaa, seinäliimaa, epoksiliimaa, boordiliimaa, reaktioliimaa, tarraliimaa...

14.2.2010

Trööt


Hyvää sitä ja tätä. Pitkiä pellavia ja lannevaatteita*. Minua ei nyt huvita mikään, sillä pääni on däynnä rägää. Daudi jyllää jo neljäddä bäivää. Näytän ja kuulostan tavallista kamalammalta, eikä olokaan ole ihan paras.

Niisk.



*Kaikki ovat varmasti kuulleet sen, että ystävänpäivä on alunperin Valentinus-nimisen kristityn pyhimyksen päivä. Mutta tiesittekös sitä, että tälläkin juhlalla on paljon pidemmät perinteet? Lupercalia (tai toisinaan lubercalia) oli antiikin Roomassa vuosittain 15. helmikuuta vietetty juhla, jonka paavi Gelasius I määräsi lopetettavaksi vuonna 494. (Aina ovat koittaneet kristityt kieltää pakanoita juhlimasta, nih!) Hedelmällisyyden ja puhdistautumisen juhlassa nuoret alastomat miehet uhrasivat eläimiä, pukeutuivat vuohen nahasta tehtyyn lannevaatteeseen ja läiskivät tyttöjä nahkaremmeillä.

Mies! Jos et tänään muistanut tyttöystävääsi tai vaimoasi suklaalla tai hempeillä korteilla, pukeudu nahkaiseen lannevaatteeseen, läpsi naistasi lempeästi pyllylle remmillä ja kerro jotta näin toimimalla puhdistat hänet kirouksista. Kyllä varmasti yllättyy vaimoke tämmöisestä muinaisten perinteiden kunnioittamisesta! Läps läps!

10.2.2010

Dängä-däng


Aamulehti on ihanaa arjen luksusta. Meillä on semmoinen lehdenjakaja, että se jättää lehden luukun väliin eikä tyrkkää sitä koko matkaa alas. Niinpä en heräile aamuyöstä kolisteluun, vaan nautiskelen unista kellonsoittoon asti. Ja lehdestä nautiskelen sitten kaikessa rauhassa myöhemmin päivällä, kun en aamulla sitä ehdi lukea.

Pitäisi kai joskus keskittyä niihin talousuutisiinkin, sieltä voisi vaikka vahingossa älytä jotain nyt kun opiskelee alaa. Ja ehkä ymmärtäisin joitain opetettaviakin asioita paremmin kun minulla olisi joku oikean elämän sovellus niistä tiedossa. Vaan minkäs teet, ei ne talousuutiset aina jaksa innostaa.

Sitä paitsi koulujuttuja saa lukea ja miettiä ihan riittävästi, ei niitä sitten vapaalla oikeastaan halua ajatella. Jotain opintoja olen ilmeisesti onnistunut sisäistämäänkin. Matematiikan koe meni hurjan hienosti, siitä tuli kolme pistettä vaille täydet. En ole saanut kiitettävää matematiikasta ala-asteen jälkeen, joten tuntui perin merkilliseltä.

Palkanlaskennan kokeesta tuli myös kolme pistettä vaille täydet. Laskutuksesta ei ollut koetta, mutta kurssiarvosanaksi tuli kiitettävä. Englannin kokeesta puuttui puoli pistettä. Saapa nähdä tulisiko tänään tehdystä kannattavuuden perusteiden kokeesta sitten täydet pojot. Ei haittaisi.

(Kylläpä kuulostan aika järkyttävästi hikarilta. Ei sillä, olenhan minä... mutta kuitenkin. Pitäkää mielessä erään opettajamme sanat: "vaikka olette ylioppilasryhmä, teille on täällä samat vaatimukset kuin peruskoulupohjaisille opiskelijoille, joten teiltä sopii odottaa enemmän kiitettäviä". Ja kyllä meillä lähes joka kokeesta kolmannes luokasta saa kirkkaasti kiitettävän arvosanan.)

***

Asiakaspalvelun opettaja käski meidän miettiä milloin olemme viimeksi tehneet jotain sellaista mitä emme ole koskaan aikaisemmin tehneet. (Kerro! Milloin ja mitä viimeksi teit ensimmäistä kertaa elämässäsi?) Minä teen aika useinkin sellaisia asioita joita en ole koskaan ennen tehnyt. No, koulussa sitä tekee vähän väkisinkin, kun harva se päivä on uusia asioita esillä, mutta vapaa-ajallakin tulee välillä ihan uusia juttuja eteen.

Viime lauantaina soitin pari tuntia bassoa ihan ensimmäistä kertaa elämässäni. Jos saan joskus keskisormeeni tunnon takaisin, saatan soitella uudestaan.

7.2.2010

Pukeudun pussilakanaan


Nyt tulee blogihistoriani surkeimpia kuvia, mutta tulkoon. Ei tässä valossa, ei tällä kameralla eikä tällä kohteella voi nyt parempaakaan toivoa.

Mies halusi eroon king size -pussilakanastaan, jonka "nurjan puolen" kangas oli hiutunut rikki. Koska paraatipuolen kangas näytti minusta enemmän aarteelta kuin roskalta, sain sen jatkojalostettavaksi. Tämmöinen siitä sitten syntyi.


Vuonna 1999 Suuren Käsityölehden ensimmäisessä numerossa julkaistiin kauniin morsiuspuvun ohje ja olen halunnut kokeilla sitä siitä lähtien. En morsiuspuvuksi, vaan juhlapuvuksi yleensä. Ja nythän se oli tehtävä, kun sain kauniin kankaan ilmaiseksi. Kangas on myyty miehelle silkkinä, mutta en usko että se on sitä. Kaunista se on silti, punaisen kiiltävää. Juuri sopivaa minulle.


Yläosa on jännittävän mallinen: edestä korkea ja takaa hyvin syvään auki. Helma on edestä lyhyempi kuin takaa. Helma ei ole ihan ohjeen mukainen, sillä kangasta ei ollut riittävästi. Mutta se on silti aika tarkalleen puoliympyrä, ja taakse muodostuu pieni laahus. Helma on kiva, se liehuu mukavasti. Tähän pukuun tuli sitten lopulta ehkä enemmän käsin tehtyjä pistoja kuin koneommelta. Se vain tuntuu luontevammalta ommella käsin.


Joku ääliö ompeli vetoketjun vinoon. Inhoan vetoketjujen ompelua! Inhoan! Inhoan myös selkäni luomia. Niinpä näin avonainen malli on oikeastaan aivan typerä. Selkäosuus on kokonaisuutena siis epäonnistunut. Paitsi että vetoketju on vinossa, se jotenkin pömpöttää (ei varmasti ole minun vikani!). Voisihan siihen miettiä jotain härpäkettä, joka peittäisi pahimmat vammat... mutta taidan vain turvautua viininpunaiseen samettijakkuuni, joka peittää myös luomet.

Helmasta pidän, mutta yläosa on epäkiva. Sitä paitsi huomauttaisin tässä, että ohjeen mukaiset olkahihnat ovat fyysisesti mahdottomat. Olkaimet ovat nyt kierroksella, kun tein tismalleen ohjeen mukaan. En jaksa miettiä niiden korjaamista. Olkoot. Huono ohje, mutta tulipahan kokeiltua. Eikä mennyt hyvä pussilakanakangas täysin hukkaan!

Ohjeita emännälle osa 12


Kiire tuntuu olevan kaikilla ja kaikkialla. Monet tuntevat arjen paineet niskassaan erityisesti iltaisin ja öisin. Univaikeudet ovat useille tuttuja, toiminnan ja levon tasapainottaminen ei ole helppoa. Mutta tämä ei ole mitenkään uutta, vaan levon ja iltarauhan tärkeydestä kertoo myös vuonna 1953 julkaistu Emännän tietokirja.

"Yön käyttäminen nukkumiseen ja sunnuntain pyhittäminen lepäämiseen ovat luonnon järjestys, jota kukaan ei rangaistuksetta voi rikkoa.

Mitä uni on, ei tiede pysty vielä selittämään. Joka tahtoo saada virkistävän syvän unen, hänen on valmistauduttava siihen oikealla tavalla. Ennen levolle lakseutumista on päivän puuhien ja huolien aiheuttaman hermojännityksen saatava laueta.

Iltahetkiä älköön käytettäkö rasittavaan henkiseen työhön, hermoja jännittäviin huvituksiin eikä rasittavaan lukemiseen. Viisasta ei silloin ole ahmia sanomalehtien ryöstö-, murha- ja onnettomuusuutisia enempää kuin antaa radion kertoa kaikkia järisyttäviä asioita, mitä maapallolla on tapahtunut.

Nykyajan ihmiset ovat siinä määrin herkkiä hermoiltaan, että sellaisen 'vastaanottaminen' juuri ennen uneen vaipumista on omiansa tekemään unen rauhattomaksi."


Oikein hyvää lepopäivää kaikille!

4.2.2010

Nolla ei ole kaikille sama


Yksi yleisimmistä keskustelunaiheista opiskelijoiden keskuudessa on raha, ja varsinkin sen puute. Olen sen toki tiennyt aina, mutta viime aikojen keskusteluiden perusteella olen huomannut aikaisempaa selvemmin, että rahattomuus on todellakin suhteellista.

Oppilastoveri 1: Hitto kun ei oo yhtään rahaa!
Hehku: Sama vika Rahikaisella.
O: Tuli just sähkölasku, ja se on aika iso.
H: Otan osaa. Mitäs muuten puuhaat siinä?
O: Tilasin kaks puseroa netistä.
H: Ai. Paljos makso?
O: Kuuskymppiä.
H: Mites se sähkölasku?
O: Mies saa maksaa.
H: ...

Oppilastoveri 2: Hitto kun ei oo yhtään rahaa!
Hehku: Sanos muuta. Mut etkös sää oo selvinny vielä ilman opintolainaa...?
O: Joo, mut kohta on pakko nostaa kun tää viikon etelänloma vetää tilin miinukselle!
H: ...

Oppilastoveri 3: Hitto kun ei oo yhtään rahaa!
Hehku: Tuttu tunne.
O: Nyt on ihan pakko lähteä lohtushoppailemaan.
H: ...

Toivottavasti nämä tulevat liiketalouden ammattilaiset hoitavat työnsä paremmin kuin oman taloutensa. Minä en suoraan sanottuna ymmärrä. Jos minulla ei ole rahaa, niin sitä ei ole. Ja jos sitä ei ole, niin sitä ei voi käyttää. Totta kai olen vain kateellinen niille, jotka voivat suhtautua huolettomasti raha-asioihinsa (vaikka rahaa ei olisi) ja kuluttaa ajattelematta lainkaan huomista tai sitä että loppukuustakin pitäisi syödä.

Tuntuu jotenkin epäreilulta, että toiset kuluttavat ja valittavat, kun minä kitkutan. Kun yritän ihan oikeasti saada rahat riittämään ja siitä huolimatta ihan oikeasti olen rahaton. Absoluuttisen nollapisteen biisiä lainaten kallein harrastukseni on juoksevalla vedellä tiskaaminen. Tosin en tiskaa juoksevalla vedellä. Kallein harrastukseni taitaa siis olla lämpimien suihkujen ottaminen.

Tänään vein sossuun toimeentulotukihakemuksen tammi- ja helmikuulle. Sopii toivoa että sieltä jotain tulisi. Se hyvä puoli on stressissä, että se vie ruokahalun. Ei minulla siihen ruokaan oikeastaan niin paljoa rahaa olekaan.