31.10.2010

Vrooom!


Avainnippuni on laihtunut. Luovutin eilen entisen asuntoni avaimet uudelle asukkaalle. Jotenkin haikea olo siinä kuitenkin oli, kun sellaisen osan omasta elämästään jätti taakseen.

En ole ehtinyt intoilla siitä, että pääsin ajamaan autoa! Itse asiassa pakettiautoa, kun sellainen oli muuttoa varten vuokralla. Olen ajanut autolla viimeksi seitsemän vuotta sitten, sinä syksynä kun muutin Tampereelle. En siis tosiaankaan lähtenyt pakulla liikenteen sekaan pyörimään, vaan kiertelin viitisen minuuttia Pirkkahallin parkkipaikalla ja jätin muuttoajot miehelle.

Voi että oli hauskaa! Melko monelle ystävälle on tullut ihan yllätyksenä se, että minulla ylipäätään on ajokortti. No eipä sitä tule maininneeksi, kun en täällä ajele. En tarvitse autoa, eikä minulla ole siihen varaakaan.

Mutta ajaminen on kivaa. En pidä kyydissä istumisesta, silloin minun tulee helposti huono olo. Mutta ajaessa ei tule öklö olo. Ajoin aikoinaan paljonkin ja oikein mielelläni, kesät ja talvet. Parasta oli valoisina kesäiltoina, kun edessä oli vain tyhjä maantie eikä ollut mihinkään kiire (mutta sai silti painaa kaasua reippaasti). Välillä kaipaan auton rattiin, vaikken enää oikeastaan muistakaan kuinka ajetaan.

Mutta niin minä vain hurruttelin parkkipaikalla, vaihdoin vaihteita ja kääntelin rattia. Menin eteen ja vähän taaksekin isolla autolla. Hihii.

4 kommenttia:

Salla kirjoitti...

Eiks ookii räheetä! Minkämerkkinen auto se oli? Ja malli? Täytyyhän mun tietää kummalla on isompi!

Hehkuvainen kirjoitti...

Tämmönen. :)

Salla kirjoitti...

Vaaaauuuu... Kähee!

Hehkuvainen kirjoitti...

Eiks ookin :P.