21.10.2010

Muutto on muistipeli


Ei tunnu oikein lomalta tämä loma. Päivät ovat lyhyitä, kun pakkaa koko omaisuutensa. Aamusta iltaan olen järjestellyt, siistinyt ja pakannut, eikä aikaa ole oikein riittänyt mihinkään muuhun. Vielä viikko sitten suhtauduin muuttoon varsin optimistisesti, kymmenien kilojen kirjapinoja siirrellessä on hymy hiukan hyytynyt. Että voivat vaatteetkin painaa aivan julmetusti!

Pakkaamiseen olisin saanut kyllä apuakin, mutta teen sen (samoin kuin purkamisen) mieluiten itse. Vain niin voin muistaa missä mikin tavara on. Ja kyllä minä melko hyvin muistankin.

En usko että minulla olisi mitenkään poikkeuksellisen hyvä muisti. Uskon että kyse on enemmänkin järjestyksestä, siitä että kaikelle on paikkansa. Kun mies saattaa hyvinkin pyöriä ympäri kämppää kymmenen minuuttia etsien tulitikkuja, joita hän muistelee jossain olevan, minua huvittaa ja ihmetyttää. Ei minun tarvitse etsiä tulitikkuja, kyniä, saksia, kuusiokoloavainta tai pikaliimaa, sillä minä tiedän missä ne ovat. Ne ovat aina omalla paikallaan.

Tai siis ovat aina olleet. Ja yritän toki pitää ne jatkossakin järjestyksessä, mutta se voi varsinkin alkuun olla hankalaa, kun tavarat vielä hakevat paikkaansa. Alun jälkeenkin se voi olla haastavaa, jos mies kuljettelee tavaroita ympäriinsä eikä palauta niitä paikoilleen. Sitten minun täytyy muistaa mitä mies on kuljettanut ja minne. Yleensä muistan senkin.

Neurologi sanoi että minulla on poikkeuksellisen hyvin järjestäytyneet aivot. Se kuulostaa juuri siltä, minkä elämässäni huomaan. Muistan hyvin asiat, jotka olen saanut itse lokeroida ja järjestää. En edelleenkään osaa sijoittaa kartalle Joensuuta, New Yorkia tai Argentiinaa, ja joudun aina tarkistamaan jostain että minä vuosina se ensimmäinen maailmansota käytiinkään, mutta kotonani en hukkaa mitään.

Kaikki on nyt pakattu, huomenna kannetaan. Olisi kivaa, jos sen jälkeen voisi heittäytyä levolle ja viettää kaksi viimeistä lomapäivää oikeasti lomaillen. Mutta nythän se sählinki ja säätäminen vasta alkaa.

3 kommenttia:

Alitsa kirjoitti...

Olen huomannut saman. Minäkään en ole hukannut mitään minkä sinä meidän muutossa pakkasit! Järjestys siis tarttuu! :)

Minulla taasen on varmasti melko järjestäytymättömän aivot. Osin syytän vasenkätisyyttä, sillä parhaat neronleimahdukseni ovat aina tulleet oikean aivopuoliskon ns. epäloogisuusgeneraattorin kautta. Ajattelutapani on leimahduksenomaista oivaltamista hetkestä toiseen. Oikeastaan aika pirun työlästä...:D

Minut pelastaa hyvä näkömuisti: minä muistan mihin tavarani jätin. Muuten en välttämättä olisi kovinkaan yhteiskuntakelpoinen yksilö...:P

Hanni kirjoitti...

Onnea, pitkämielisyyttä ja kärsivällisyyttä muuttoon. Mulla myös lähikuukausina edessä.. Mitähän neurologi sanoisi mun aivoista. Unohdan tärkeät asiat, päivämäärät, nimet,mutta voin muistaa, että vuonna 1976 mun sisko muutti perheineen rakentamaansa taloon, osti sinne olohuoneeseen Tampereelta uudet verhot, jotka maksoivat saman verran kuin mun silloinen kahden kuukauden vuokra, eli 500 markkaa. Tällaisia asioita muistan läjittäin, mutta en sitä, mistä hanikasta aukeaa nykyisen autoni konepelti.. jotain vikaavikaavikaa?

Hehkuvainen kirjoitti...

Puuh! Tavarat on kannettu, järjestelty ei. Tässä vielä ISOT kiitokset huiman ystävällisille muuttoapulaisille!!!

Alitsa: hahaa :D. Näkömuisti on hyvä juttu! Sitähän se järjestys tietyllä tapaa on: muistaa mihin tavaransa jätti. Sillä pärjää jo hirmu pitkälle :). Joskus minulla toimii näkömuisti, joskus kuulomuisti. Eri asioissa tuntuu toimivan eri tapa muistaa. Aivot ovat perin ihmeelliset!

Hanni: kiitos, erityisesti pitkämielisyyttä ja kärsivällisyyttä tarvitaan tässä sullomisvaiheessa... huokaus. Kovasti tsemppiä omaan muuttoosi! Aika kalliit verhot O_o. Kyllä tuommoiset asiat jäävät päähän. Minä osaan edelleenkin viisitoista vuotta sitten ulkoa opitun pienoisevankeliumin swahiliksi, enkä muista lainkaan työlainsäädännön asioita, joita pitäisi ensi keskiviikkona muistaa kokeessa... :/