19.9.2010

Avokiksi


Perjantaina soitin vuokraemännälle ja irtisanoin vuokrasopimukseni. Lokakuun ajan pakkaan, siirrän ja puran, ja marraskuun alusta asun sitten virallisesti yhdessä miehen kanssa. Jännää.

Olin ehkä jotenkin toivonut, että päätös yhteenmuutosta olisi jollain tapaa romanttinen hetki. Sitä se ei nyt ihan ollut: mies ehdotti muuttoa kun valitin saamastani vuokrankorotusilmoituksesta. Ihanaa kuitenkin että ehdotus tuli sieltä puolelta, tuli sellainen tunne että mies haluaa minut luokseen eikä vain taivu painostuksen alla. Olen toki koittanut olla painostamatta, vaikka olen pitkään haaveillut jääkaapin jakamisesta.

Vaikka saman katon alle muuttaminen on sekä luonnollinen että toivottu tapahtuma hyvin sujuvassa parisuhteessa ja oikeasti mukavaa, ei se ole pelkästään kivaa.

Vaikka aikoinaan ajattelin, ettei tästä kämpästä koskaan tule minulle kotia, olen vuosien saatossa rakastunut pieneen asuntooni. Tämä on minun ja tämä on ihana! Tämä on minun näköiseni ja tämä tuntuu kodilta. Olen tietyllä tapaa muutosvastarintainen, eikä rakkaista asioista ole koskaan helppoa luopua.

Oma aika tulee olemaan jatkossa harvinainen luonnonvara. Sitä on osattava pyytää ja ottaa. Olen oppinut hyvin itsenäiseksi, ja olen ihastunut omaan vapauteeni. Onneksi sekä mies että minä tarvitsemme sen verran omaa tilaa, että osaamme sitä ehkä myös antaa toiselle.

Joudun myös luopumaan loistosijainnista. Kohta ei enää ole niin helppoa järjestää kavereiden kanssa tapaamisia. En minä mihinkään korpeen ole muuttamassa, mutta sen verran kauemmas keskustasta kuitenkin etten ole enää kenenkään matkan varrella. Kynnys kyläilyyn kasvaa kummasti, kun reissuun pitää oikein erikseen lähteä. Myös oma kulkeminen tulee pitkälti busseista riippuvaiseksi, mikä ei ole hauskaa.

Vaikka tähän nyt listasinkin mietintää aiheuttavia asioita, ei tätä päätöstä ole oikeasti tarvinnut juurikaan arvuutella tai pohtia. Iso askel on helppo ottaa kun toinen kulkee rinnalla ja pitää kädestä kiinni.

Minusta tulee avovaimo. Hui iik hihii!!!!!!!

18 kommenttia:

Mrs.Marple kirjoitti...

Tässä pitäis olla sellainen tykkää -nappula!

>^_^<

Meillä kans isäntä ehdotti aikanaan että muutetaan yhteen.. Mulla ei vielä silloin olisi kiirusta ollut.

Alitsa kirjoitti...

Onneksi olkoon molemmille! :) Mahtava uutinen! Jee!!!

Pyöräilijän vaimo kirjoitti...

Onnea "matkaan" :) Niin se meilläkin aikoinaan meni, taloudellinen syy sai miehen sanomaan ääneen sen, mitä molemmat oli varmasti jo pitkään ajatelleet. Ei ehkä se romanttisin tapa, mutta miehille se on jotenkin luonnollinen helpote ilmaista herkkiä asioita: kun on jokin järkiperäinenkin syy. Vaikka kyllähän me naiset tiedetään, että oikeasti ne tahtoo vaan herätä oman kullan kainalosta joka aamu :D

Kuutar kirjoitti...

Onneksi olkooooooooooooon!!!:)

Salla kirjoitti...

Ihanata ihanata! Onnetoivotukset TEIDÄN uuteen kotiin!

Hehkuvainen kirjoitti...

Mrs.Marple: :)

Alitsa ja Kuutar: kiits kiits :).

Pyöräilijän vaimo: niinhän ne tahtoo, eivät vaan kehtaa sanoa ;).

Salla: kiitos! Niin, no, uusihan se on vain minulle, kun mies on asunut kämpässään jo jonkin aikaa. Mutta kyllä siitä vähän uusi tulee sillekin, kun mää roudaan kamani sinne ja pääsen järjestelemään kaappeja! :P

Moarre kirjoitti...

Tykkään-nappia kaipaan minäkin.. Onnea!

Kuutar kirjoitti...

Pakko vielä sanoa eriävä mielipide tykkää-napista, onneksi sitä ei ole täällä!
Siitä hyvä postaus:
http://outilammi.blogspot.com/2010/06/pitaako-aina-saada-tykata.html

Mutta edelleen onnea ja iloa monta sataa kiloa teille :)

Anonyymi kirjoitti...

Mukava uutinen. Onnea yhteiseloon! :)

t. Ipo

Hanni kirjoitti...

Huiii Iiiik!!! Mutta silti ihana juttu. Onnea tulevalle yhteiselolle!

Salla kirjoitti...

Niin meinasin minä vaan että TEIDÄN kotina se on molemmille uusi, eli tarkoitin juuri sitä kun sanoit et siitä tulee ukkokullallesikin "uusi" sinun ja tavaroidesi myötä!

Hehkuvainen kirjoitti...

Moarre: kiitos :)!

Kuutar: äläpä huoli, tänne ei mitään tykkäämisnappeja koskaan tulekaan, ei ikuna! :)

Ipo: kiitos! Kiva saada sinusta elonmerkki :).

Hanni: saatte kyllä sitten ensikäden raportteja siitä kuinka se yhteiselo lähtee sujumaan ;).

Salla: kovasti uusi, mies joutuu tottumaan siihen että asunnosta löytyy käsityö- ja askartelutarvikkeita :D!

Saoka kirjoitti...

Tämäpä oli hyvä uutinen! Onnea ja pitkää mieltä molemmille :-)

Anonyymi kirjoitti...

onnea mielettömän paljon! :)

helinä kirjoitti...

siis mä kirjoitin tuon äskeisen....

Hehkuvainen kirjoitti...

Kiitos, Saoka ja Helinä ^_^!

Hanniina kirjoitti...

Nautihan olostasi vielä vanhoissa ja sitten uudemmissa olosuhteissa! Aikansa ja paikkansa kaikella. Ja tosiaan, yhdessä asuminen myös rajoittaa. Iloa yhteiseloon!

Mitä romantiikkaan tulee - nii. Minua esim. kosittiin vanhempieni tilapäisasunnossa, aamulla ja melkein hereillä, kun edellisenä päivänä oltiin vähintäänkin nostettu eräitä kissoja pöydälle, ellei jopa teurastettu niitä tylsällä veitsellä. Mutta ehkä romantiikka onkin juuri siinä, että päätös tuli niissäkin oloissa tehtyä. Vaikka ensireaktioni olikin uninen "mitä".

Hehkuvainen kirjoitti...

Pöydälle nostettujen kissojen teurastus se vasta luokin romanttisen ilmapiirin! Uninen "mitä" on varmasti oikein sopiva ensireaktio kosintaan :P. Näin ne elämän lehdet meillä kääntyilevät, suih suih vaan :).