31.12.2009

Siskolle


Ne on lapaset.


Ei, ne onkin sormikkaat.


Ne on sekä lapaset että sormikkaat! Voi hitsi.

Sisko on toivonut jo monta vuotta joululahjaksi sormikaslapasia, enkä vain ole saanut aikaiseksi. En tosin jouluksi ehtinyt tänäkään vuonna, mutta syntymäpäiväksi sentään. Ja tuli kuulema kerrasta sopivat.

Lanka on Novitan Nallea (58 grammaa), puikot 3 mm. Ohje on oikeastaan oma, mitä nyt Käspaikasta katselin vähän ohjetta sormiosien silmukoihin. Ranteesta tuli taas kerran vähän pitkähkö, mutta parempi niin, eipähän palele.

29.12.2009

Perheenlisäystä


Mies antoi minulle joululahjaksi perheenlisäystä. Saanko esitellä teille Heikin. Se on kuvassa vasemmalla.


Mies leikki syksyn pimeinä iltoina hullua tiedemiestä ja kokosi kolmesta koneenraadosta pienen hirviön, jonka minä nimesin Heikiksi jo silloin kun se oli vasta pilke luojansa silmäkulmassa. Vältin synnytystuskat, mutta olen päässyt mukaan kasvatusprosessiin, kun Heikistä on nyt koitettu tehdä minulle mieleistä. Se on sisäsiisti, mutta ei vielä ihan salonkikelpoinen.

Kuvassa Heikin vieressä pörisee tuttu ja turvallinen Helmi. Sekä Heikki että Helmi kuuluvat joissakin piireissä arvostettuun Linux-sukuun. Heikissä on Arch ja Helmissä Ubuntu. Heikki on nuori ja ärhäkkä, luulen että se alkaa vasta totutella voimiinsa. Helmi on vanha ja hidas, mutta jos ja kun se saa luvattua lisämuistia, se pärjää varmasti uudelle tulokkaalle.

Tutustumista ja säätämistä pitää vielä tehdä. Mutta siitähän minä pidän. Saatan hyvinkin jumittua tunneiksi ihmettelemään pikkuisiani ja niiden omituisia aivoituksia. Harjaantumattoman säätäjän tunnistaa siitä että hän nimenomaan ihmettelee ongelmia tuntikausia, siinä missä vähän osaavampi yksilö korjaisi ne ongelmat muutamassa minuutissa... Mutta eihän kaikkea voi heti osata, tärkeintä on halu oppia.

Mihin ihminen tarvitsee kahta konetta? No ei oikeastaan mihinkään. Mutta kivaa se kyllä on. On tuntunut olo vähän alivarustellulta kun on ollut vain yksi kone. Koulussa ovat nätisti vihjailleet että mahdoinko valita väärän koulutusohjelman ja viihtyisinkö sittenkin paremmin siellä datanomipuolella...

27.12.2009

Vuoden aivopieru?


Jos ei ihan voittaja, niin korkealla listassa kuitenkin. Nimimerkki Taha on julki lausunut suuren viisauden Tiede-lehden foorumilla.

"Homoliittojen kielto ei riko homojen oikeuksia, koska homoliitto on kielletty myös heteroilta."

Tämän lausahduksen logiikka ei ihan avaudu minulle. Mutta hyvät naurut siitä tuli.

25.12.2009

Lahjontaa


Virallisen Arvontalaulun (Amorphis: Sampo) soidessa Virallinen Käsi suoritti jouluarvonnan. Ja voittaja on...


...Villikissa, kuten kuvasta näkyy. Onnittelut voittajalle! Laitapa minulle osoitetietosi, niin saat palkintosi. Kiitokset myös muille arvontaan osallistuneille.

Kiitos myös kaikille niille, jotka tavalla tai toisella muistivat minua tänä jouluna. Sain huippuhienoja lahjoja, joista voin nautiskella vielä pitkään. Aattosauna Rajaportilla oli jälleen kerrassaan mainio, ja seurakin oli hurmaavaa.

Harmillista tässä joulussa oli ainoastaan se, etten voinut lahjoa läheisiäni siinä määrin kuin olisin halunnut. Ei ollut aikaa valmistaa mitään. Ja silloin kun oli aikaa, ei ollut enää energiaa. Rahaa ei tänä vuonna voinut lahjoihin pistää, sen verran tiukilla mennään. Harmittaa, vaikka tiedän etteivät ystäväni ole ystäviäni tavaran tai lahjojen vuoksi.

Toisaalta voin sentään tarjota ystävilleni sitä mitä itse heiltä toivon: läsnäoloa ja yhteistä aikaa. Mikään lahja ei voita sitä, että on aikaa istua ystävän kanssa teekupposen ääreen ja jutustella hetki mukavia.

Kyllä loma on ihana asia.

22.12.2009

Välitodistus


Viimeiset kouluviikot olivat melko haastavia. Eivät niinkään sisällöltään, vaan olosuhteiltaan. Koulussa on nimittäin hirvittävän kylmä.

Eilistä palkanlaskennan tuntia ei sitten ollutkaan, kun opettaja kieltäytyi pitämästä tuntia jäätävässä luokassa. Kirjanpitoa olisi ollut samassa tilassa, eikä niitäkään oppitunteja sitten pidetty. Saimme sentään tehtävän pähkäiltäväksi, niin ei tuntunut niin typerältä olla paikalla. Missään muualla ei tosin ollut juurikaan lämpimämpää, joten hampaat kalisten istuimme sitten kirjastossa. Vaikka aivot tuntuivat vähän hyytyvän, tuli tehtävä kuitenkin tehdyksi.

Siinä ohimennen satuin sitten kuulemaan jonkinsortin huoltohenkilöstön jutustelua. Luokissa oli tehty lämpötilamittauksia, ja alhaisin tulos oli +13,1 astetta. Se on vähän turhan vähän, itse asiassa noin kymmenen astetta vähemmän kuin suositeltu sisälämpötila kevyttä istumatyötä tekeville.

Koulumme on juuri peruskorjattu isolla rahalla, mutta yksi asia sieltä on täysin unohdettu: ikkunoiden tiivisteet. Ilmastointiin panostettiin kovasti, mutta siinäkin kai lähinnä poistoilman kulkuun. Korvausilmaa ei tule riittävästi, joten talossa on alipaine. Niinpä joka ikisestä tiivistämättömästä ikkunasta virtaa pakkasilmaa sisään, joten ei ole ihme että tunteja on peruttu ihan sen takia että työskentelyolosuhteet ovat epäinhimilliset.

Hankalaa tai ei, tänään oli kuitenkin joulujuhla ja todistusten jako. Ja miltäs se minun todistukseni näyttää?

Asiakaspalvelun perusteet: kiitettävä. Toimiston työt ja ohjelmat: kiitettävä. Liiketoiminnan perusteet: kiitettävä. Toimintaympäristö (eli kansantaloustiede): kiitettävä. Työsuhdeasiat: kiitettävä. Kirjanpito: kiitettävä. Laskutus ja reskontra: kiitettävä. Palkanlaskenta: kiitettävä. Viestintä, suomi: kiitettävä. Poissaolot: 0.

Tästä on hyvä jatkaa loppiaisen jälkeen.

18.12.2009

On arvontalaulun aika


Syksyn pimeydessä on hiljalleen valmistunut kevätpäiväntasausyllätyshuivi:


Ja nytpä minä järjestän jouluarvonnan, jonka voittaja saa tämän huivin itselleen. Ilmoita siis kommenttilootaan mikäli haluat osallistua arvontaan (huivia saa siis kommentoida vaikkei sitä haluaisikaan). Arvontaan osallistuminen päättyy 24.12.09 kello 23.59 ja arvonta suoritetaan sitten jossain joulunpyhinä. Hyvin on siis aikaa osallistua, kaikki mukaan!

Olen pahoillani huonosta kuvasta (tosin en niin pahoillani, että yrittäisin ottaa uutta). Vaikka huonokin kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, on kai jonkinlainen tuotekuvaus paikallaan. Lanka on tuntematonta vihreää villaa (oletan sen olevan täyttä villaa), oikeampaa väriä voit nähdä aiemmin tehdyistä huiveista (Lehtimetsä ja Gail). Koska se on villaa, sen voi siis tarvittaessa värjätä (tummemmaksi).

Huivi on melkoisen kookas: pituus niskasta alakärkeen on 91 cm ja huivin leveys on 187 cm. Mitat on otettu pingotuksessa, joten huivi saattaa nyt olla sentin tai pari pienempi. Painoa huivilla on kuitenkin vain 142 grammaa. Puikkokoko 3,5 mm.

Ohje on Lankakomerosta. Varsin hauska ohje, tosin lopputulos on minun makuuni hieman liian... monimuotoinen. Jos tekisin tämän toiste, tekisin ehkä joihinkin kohtiin pelkkää sileää. Ja tässä sen taas muistin: näyttävä lopputulos ei välttämättä vaadi mitään erikoisuuksia. Jos osaat tehdä oikean silmukan, nurjan silmukan, ylivetokavennuksen ja langankierron, osaat tehdä tämän huivin. Kaaviot olivat selkeitä ja ohjeet yleensäkin helposti ymmärrettävät.

Käsiala on tasaista, niin kuin minulla tapaa olla, mutta pingotuksen on kyllä tehnyt joku kierosilmä. Aika kiva huivi, jolle etsitään nyt siis uutta kotia. Ja tuota hiiskatin lankaa on vieläkin jäljellä, uusi ohje odottaa jo...

15.12.2009

Virtapiikki


Viime perjantain pikkujoulut olivatkin niin kivat, että on ollut takamus hellänä monta päivää. Pelasin nimittäin lähes koko illan innokkaasti Wii-keilailua, ja tukijalan pakara tuntuu tosissaan käytetyltä. Heittokädestäkin löytyi aivan uusia lihaksia. Pikkuisen meinaa naurattaa, että rampautin itseni ottamalla kapulan heiluttelun melko fyysisesti. No, kokeilkaa itse joskus, kyllä se ihan liikunnasta käy.

Meno ei silti ollut totista vaikka tosissani pelasinkin. Illan ihanin kommentti tuli nuorelta luokkatoveriltani: "susta ei Hehku ollenkaan huomaa ettet oo juonut mitään koko iltana". Voi miten nätisti sanottu se, että olen luonnostani niin estoton ja perverssi että sulaudun loistavasti sievässä nousuhumalassa olevien joukkoon. Iloinen on luontoni, oi.

Nyt olenkin melkoisen energinen, kun pakkaset vihdoinkin saapuivat. Olen jostain kumman syystä melkeinpä parhaimmillani, kun pakkasta on reilut kymmenen astetta.

Kaikkialla on hirmu kaunista ja jotenkin valoisampaa. Taivas on aamuisin turkoosinmusta, ja auringonnousut ovat värikkäitä. Lumi kimaltelee ja narskuu jalan alla. Kuuran kuorruttamat kasvit näyttävät kalliilta joulukoristeilta ja pakkanen saa hiukset tuoksumaan savuisilta. Täällä on ollut tuuletonta ja taivas on ollut kirkas.

Oikeastaan ainoa asia, mistä en tässä pakkasessa pidä, on staattinen sähkö. Näillä keleillä hiuksillani on maanis-depressiivinen olo. Depressiivisessä vaiheessa ne liimaantuvat pitkin päätä ja maanisessa vaiheessa ne leijuvat sähköisinä ympäriinsä. Fleecetakkini rätisee ja paukkuu kun otan sen yltäni. Jos kaikki vaatteeni olisivat keinokuituisia, iskisin varmasti kipinää kulkiessani. Saan jatkuvasti napakoita sähköiskuja metalliesineistä ja ihmisistä.

En tiedä olenko jotenkin keskivertoihmistä sähköisempi. Ilman sähkövarauksella on kuitenkin selkeästi vaikutusta olooni. Sen huomaa aina ukkosella. Kun myrsky kerää voimiaan, oloni on kurja. Sitten kun pilvien sähkövaraukset purkautuvat salamoina, oloni paranee. Zap zap, hyvä tuli.

Pakkasten on luvattu jatkuvan, ja mietinkin tässä että pistäisinkö ihan patterin päälle. Ei niinkään siksi, että täällä olisi mitenkään liian viileää (+21), vaan oikeammin siksi että lämpimässä on mukavampaa nakuilla.

Oi katsokaa kuinka hienosti aasi juoksee sillan yli!

Mies saapuu perjantaina Suomeen joululomansa kunniaksi. Minun lomani tosin alkaa reilusti myöhemmin. Ensi maanantaina on vielä ihan normaalisti koulua ja tiistaina sitten jonkinlainen joulujuhla. Motivaatio osallistua on alhainen, mutta en minä nyt ala lintsata kun olen koko syksystä selvinnyt ilman ainuttakaan poissaoloa (so far so good).

Toivon, ettei joululomalle tule mitään koulutehtäviä. Läksyt ovat ärsyttäviä. Niitä ei tule kovinkaan usein, mutta sitten kun niitä tulee niin ne ovat hankalia ja aivoja solmuunnuttavia. Tai vähintään ärsyttäviä. Tänään hikoilin matematiikan tehtävien parissa. Nopeastihan ne olisi tehnyt jos kopioisi vain kaavaa, mutta kun minulla on semmoinen vamma että haluaisin ymmärtääkin jotain. Prosenttilaskuja yäk. Olen aina ollut niissä äärimmäisen huono, ja olen edelleen.

No, ei voi olla hyvä kaikessa.

11.12.2009

Keikkaa pukkaa


Olen yllättänyt itseni

1) esiintymällä lasten kanssa
2) esiintymällä koulun Lucia-kulkueessa ja
3) odottamalla luokan pikkujouluja positiivisella mielellä.

Metta pyysi minua kaverikseen säestämään erästä kolmivuotiaiden tanssiryhmää eräissä pikkujouluissa viikko sitten. Kenraaliharjoitus ei mennyt ihan putkeen: kun minä ja Metta aloimme laulaa, lapset jäivät tuijottamaan meitä eivätkä osanneet tehdä muuta. Onneksi varsinainen esitys meni sitten paremmin. Vain yksi pieni esiintyjä karkasi lavalta, loput muistivat pomppia, taputtaa ja heilua ainakin melkein oikeissa kohdissa. En ole ikinä jännittänyt esiintymistä niin vähän.

Ruåtsinopettajani sai jostain syystä päähänsä, että minä voisin laulaa koulun Lucia-kulkueessa. No, mikäs siinä. Eftersom jag har glömt allt jag lärde mig i skolan, on ruotsini todellakin ruosteessa ja tarvitsen kaikki irtoavat plussapisteet. Niinpä hiippailin sitten tänään parin muun tytön kanssa Lucian perässä ja lauloin sanctaluciaa suomeksi ja ruotsiksi, både och.

Kun luokkamme aktiiviset juhlijat järjestivät melko pian koulun alkamisen jälkeen yhteisen illanvieton, ei minua kiinnostanut osallistua. Mutta nyt, kun olen ehtinyt hieman tutustua luokkatovereihini, huomaan että siellä on ihan mukaviakin tyyppejä. En tosiaankaan ole mikään sydänystävä kaikkien kanssa, mutta muutamia kollegoja voi kuvitella tapaavansa vapaa-ajallakin.

Ja pitäähän minun mennä, kun minulla ja kolmella muulla tonttutytöllä on illan isännälle, Iirikselle, pieni lahjus. Se sisältää

1) vappulasien kaltaiset huippuhienot silmänkuvarillit, joiden avulla Iiris voi kivasti nukkua tunnilla ja näyttää silti aktiiviselta ja kiinnostuneelta

2) korvatulpat, jotta opettajan puhe tai luokkatovereiden hälinä ei haittaa Iiriksen unia

3) purkin vaseliinia, sillä opiskelija voi joutua tiukkoihin tilanteisiin

4) ja pullon Leijonaa siihen hetkeen kun mikään muu ei enää auta.

Perskännäilyn ja pitkään juhlimisen jätän niille joita se kiinnostaa, minä olen kotona varmasti jo yhdeksältä. Mutta käynpähän kääntymässä ja hetken ihmettelemässä. Tonttuhattu päähän ja menoksi!

7.12.2009

Ei näjy


Eilisen teema oli "lälläslää, etpäs nää".

Ajattelin, että jospa sitä kerrankin kävisi kantapaikassaan Kalevankankaalla seuraamassa seppeleenlaskua. No kävinhän minä, mutta en nähnyt mitään, kun saavuin viime tipassa ja edessäni oli tiiviit rivit mummoja ja pappoja.

Arvelin, että ohimarssin ja ylilennon sitten ainakin näen, ja kipittelin puolijuoksua varaamaan hyvän paikan kadunvarresta. Ohimarssin näinkin oikein aitiopaikalta, mutta sumun takia ylilentoa ei suoritettu. Niin että jäi sitten näkemättä se mitä niin kovasti odotin.

Iltapäivästä oli oikeastaan ensimmäistä kertaa televisiota ikävä, kun en voinut katsoa Tuntematonta sotilasta. Eipä taida olla kovin montaa vuotta elämässäni, että se olisi jäänyt välistä.

Suunnittelin katsovani sitten Linnan pukuloistoa netistä, kun Areenassa luvattiin lähetys suorana. Vaan eipä toiminut, mitä lie teknisiä ongelmia. Sitten kun homma taas toimi, oli kaikki hauskuus jo ohi.

Lälläslään jotenkin kruunasi se, että piti illalla katsoa vielä yksi partavideo, mutta saamani linkki ei toiminut (lähettäjällä kyllä pelasi ihan täysillä).

Ei väkisin. En minä mitään olisikaan oikeasti halunnut nähdä.

4.12.2009

Tontut sammuu, kaikki väki nukkuu?


Tontuilla on joulun aikaan hurjasti töitä, ja raskas työ vaatii kuulema raskaat huvit.


Tämä uuvahtanut tonttu nojaili lyhtypylvääseen Sokoksen jouluikkunassa.

1.12.2009

Sukan varressa on tyhjää


Kuukausituloni ovat 723 euroa (opintotuki + opintotuen asumislisä 423 euroa, opintolaina 300 euroa).

Ja mihinkäs se raha sitten menee?

Kuukausittaiset pakolliset menot:

- vuokra + vesi 432,00 €
- netti 22,90 €
- ehkäisyrengas 15,21 €
- puhelin 17,27 €*
- ruoka 168,73 €*

* viimeisen puolen vuoden ajalta kuukausittainen keskiarvo

Hyvä on, netti ei ole aivan pakollinen elämisen kannalta, mutta sen verran kiinteä osa elämääni että lasken sen pakolliseksi menoksi. Ehkäisyn pakollisuudesta voidaan olla montaa mieltä nyt, kun mies ei ole Suomessa, mutta lasketaan se nyt kuitenkin. Ruokakustannuksia pienentää se, että olen pieniruokainen kasvissyöjä ja syön arkisin yhden ilmaisen aterian koululla. En myöskään käy ravintoloissa syömässä. Ruokakustannuksia kasvattaa se, että ruokavammojeni takia syön tasan tarkkaan sitä mitä mieleni tekee. Ostan siis savujuustoa ja viinirypäleitä jos haluan. Ja usein haluan.

Viivan alle jää siis 66,89 euroa.

Lisäksi tässä kuussa pakollista:

- sairausvakuutus 93,91 €
- oppikirjat 60 € (aika optimistinen arvio)

Tässä kuussa ei sentään tarvitse maksaa sähkölaskua. Vakuutusmaksu on kallis (onneksi sitä ei tarvitse maksaa kuukausittain), mutta siitä on maksettu jo monet isot laskut (kuten vatsalaukun tähystys ja kallon kuvaus). Ennakkojoululahjaksi saamani kirjakaupan lahjakortti kattaa suuren osan kirjahankinnoista, mutta pari kirjaa täytyy kustantaa itse.

Tässä vaiheessa rahaa on siis -87,02 euroa. Hopsansaa! Kuulostaa jossain määrin huolestuttavalta (mutta hyvin tavalliselta). Ja harvoinpa hankinnat jäävät yllämainittuihin. Jostain pitäisi sitten maksaa myös satunnaisemmat pakolliset menot eli ainakin:

vaatteet, kengät, sähkö, gynekologi, hammaslääkäri, kodinhoitotarvikkeet ja käyttötarvikkeet (kuten vaikkapa siivousaineet, pölypussit ja lamput), lääkkeet, kotivakuutus ja bussikortti. Toisinaan rahaa pitäisi löytyä myös isompiin hankintoihin kuten puhelimeen ja silmälaseihin.

Vaan tyhjästä on paha nyhjästä. Paljon on (=olisi) myös muita menoja:

harrastusmaksut, matkat, Aamulehden tilaus, huvittelu ja hemmottelu. Ja joulu.

Vaikka olisitte olleet kuinka kilttejä tänä vuonna, niin joululahjoja ei tipu. Pyytäkää pukilta.