30.10.2009

Opiskelua


Mitä opin tänään koulussa?

Opin hallitsemaan silmiäni niin, että oikea silmä katsoo suoraan eteen ja vasen katsoo kieroon. Tätä täytyy harjoitella, sillä se ei onnistu vielä kovinkaan hyvin eikä helposti.

Hyödykäs päivä.

28.10.2009

Kukkasta



No niin. Tämä tukevasta puuvillasta ommeltu kassi nielee nyt sitten isommankin kansion (tai vaikka kaksi). Ja hihnat, jotka edellisessä kassissa olivat liian kapeat, ovat nyt ehkä hitusen liian leveät. Koskaan ei ole hyvä. Mutta kangas on ihana, eikä vuori ole ainakaan liian tumma (jos onkin vähän erikoisen värinen). Toimii.

25.10.2009

Neljä yötä vielä


Aloitin päivän reippaalla lenkillä. Jalka nousi kevyesti ja liike tuntui hyvältä. Tihkusateinen ilma helli raskaasti hengittävää ja metsä tuoksui vahvasti syksyltä. Kanssalenkkeilijöiden keski-ikä oli tavallista korkeampi; vanhukset (minä mukaanlukien) liikkuvat mieluusti aamuisin.

En ole viime aikoina ehtinyt polulle niin usein kuin olisi hyväksi. Tai olisin kai ehtinyt, mutta en ole jaksanut/viitsinyt. Koulussa istuminen tekee olon jotenkin nuutuneeksi ja jämähtäneeksi, ja tiedän että reipas lenkki kohentaisi oloa. Silti liian harvoin viitsin lähteä liikkumaan. Mutta vähäkin on varmasti parempi kuin ei ollenkaan. Minä kuitenkin kävelen kouluun (ja takaisin), eli aamu alkaa aina reippaalla puolen tunnin käpöttelyllä.

Tällä viikolla jäi tanssit väliin migreenin takia. Keskiviikkoisin on yleensä ollut ohjelmassa intiaaniaiheinen luento, mutta tällä viikolla sitä ei ollut. Olen kovasti pitänyt luentosarjasta, sillä Pohjois-Amerikan intiaanien elämä on aina kiinnostanut minua. Enkä ole ainoa aiheesta innostunut; luentosali on ollut lähes joka kerralla ihan täynnä, ja toisinaan tulijoita olisi ollut enemmän kuin sisään on mahtunut.

Luennot ovat olleet kevyitä kuunnella, mutta ne ovat aina saaneet ajattelemaan. Intiaanien nimet tuppaavat aina välillä huvittamaan. Jos toisen nimi on Fast brown, en voi olla ajattelematta että raukka on ilmeisesti kärsinyt kroonisesta ripulista. On aika selvää, että hyvä soturi saa nimen Kills often, mutta hieman hämärämpää on se, miksi joku nimetään Hyppiväksi mäyräksi.

Intiaanien elämän- ja maailmankatsomus on kiehtova. Pidän siitä, että intiaaneilla ei ole ollut sanaa uskonnolle. Uskonnollinen elämä on ollut osa elämäntapaa, ei mikään muusta elämästä irtonainen osa-alue, joka muistetaan joskus ja jouluna. Ihmiset halusivat toimia oikein siksi, että elämä olisi hyvää, ei siksi että taivaspaikka olisi kuoleman jälkeen turvattu. Ja se on mielestäni oikein.

Pidän myös siitä, että intiaanien aikakäsitys on syklinen, eikä lineaarinen niin kuin meillä. Se on jotenkin tietyllä tapaa lohdullinen ja looginen tapa ajatella aikaa. Ei ole alkua ja loppua tai menneisyyttä ja tulevaisuutta samalla tapaa kuin lineaarisessa ajattelussa, vaan kaikki on suuremmin läsnä tässä ja nyt. Se minkä jätät taaksesi, tulee kierron mukana ennen pitkää eteesi.

Käsityörintamalla on hiljaista. Sain sentään tehtyä uuden kassin koulua varten, kun se edellinen oli hiukan liian kapea. Yritän ottaa siitä jossain vaiheessa kuvan todisteeksi. Pienenä ikuisuusprojektina on neulehuivi, josta uhkaa tulla naurettavan suuri. Ei se mitään, teen sen silti.

Syyslomalla luovuin televisiosta. Eihän minulla ole varsinaista televisiota ollutkaan tässä asuessa, vaan olen katsellut ohjelmia koneelta, mutta nyt palautin lainassa olleen digisovittimen sen oikealle omistajalle. Niin kovin vähällä käytöllä se oli viime aikoina, että sopi luopua.

Mies tulee ensi torstaina Suomeen muutamaksi päiväksi. Niin että jos minusta ei viikon loppupuolella kuulu mitään, en ole kuollut. Olen turvassa ja hyvissä käsissä ;).

Helppoa ekoilua


Vuodenvaihteessa ekologinen jalanjälkeni pienenee - eikä minun tarvitse tehdä mitään!

"Tampereen Sähkönmyynti Oy siirtyy kokonaan uusiutuvilla energianlähteillä tuotetun sähkön myyjäksi 1.1.2010 lähtien. Kaikki Tampereen Sähkönmyynnin kotitalous- ja pienasiakkaat saavat jatkossa sähköä, jonka tuotannossa ei ole syntynyt haitallisia hiilidioksidipäästöjä (CO2)."

Lue koko juttu täältä.

Hyvä hyvä!

21.10.2009

Ei laskuja, kiitos!


"Ei mainoksia, kiitos" on toiminut hyvin. Tänään Aamulehden jakaja oli jättänyt mainoksen, mutta muuten ei ole tullut mitään ylimääräistä. Tänään tuli myös puhelinlasku. Maksamisesta ei ikävä kyllä pääse eroon, mutta postiluukusta putoavasta laskusta pääsee.

Olen jo aikaa sitten siirtänyt nettiyhteyden laskutuksen sähköiseen muotoon. Se olikin ihan hyvä systeemi, kunnes aloin tarvita sossun palveluja. Sinnehän piti sitten lähettää kaikki mahdolliset liput ja laput, joten sähköisen laskun idea vähän katosi kun jouduin tulostamaan sen. Mutta nyt, kun en saa rahaa sossusta (opintotuki ja opintolaina saavat siis luvan riittää), en oikeastaan tarvitse paperilaskuja.

Niinpä poikkesin teleoperaattorini sivuilla ja vaihdoin tavallisen laskun sähköiseen laskuun. Se kävi varsin helposti, jäin kaipaamaan ainoastaan sitä että laskusta voisi tilata tekstiviestimuistutuksen. (Nettilaskun kohdalla se onnistuu, ja olen pitänyt siitä ominaisuudesta.)

Saunalahdella on tässä pieni kannustin: sähköinen lasku on ilmainen, tavallinen paperilasku maksaa 0,95 €. Lisäksi sivuilla muistutettiin siitä, että sähköiseen laskutukseen siirtyminen pienentää laskutuskustannuksia, jolloin puheluiden hinnat voidaan jatkossakin pitää alhaalla. Kuinka todennäköisesti laskutuksen säästöt sitten näkyvät tuotteiden hinnoissa, sitä en tiedä, mutta hyvältähän tuo kuulostaa.

Sähköisestä laskutuksesta on tehty vallan paljon tutkimuksiakin. Itellan tutkimuksen mukaan sähköisen kirjeen tuottamisen aiheuttamat hiilidioksidipäästöt ovat noin 40 prosenttia pienemmät kuin perinteisen paperikirjeen. Ekonomi Jenni Koskinen arvioi tutkimuksessaan, että suomalaisten siirtyminen sähköiseen laskutukseen säästäisi vuositasolla jopa 2 miljoonaa puuta sekä mittavat määrät polttoainetta ja vettä. Tietoviikon sivuilta löytyy lisää vaikuttavia lukuja: täysin sähköiseen laskutukseen siirtyminen toisi suomalaisille organisaatioille noin 2,8 miljardin euron säästöt.

Mutta koska olen tällainen hidas jäärä kuin olen, en ihan purematta niele tätäkään asiaa. Onko sähköinen laskutus ihan oikeasti ekoteko ja kaikin puolin hyvä juttu?

Sain oikein tosissani etsiä, että löysin vastarannankiisken. Hannes Mäntyranta kritisoi artikkelissaan sitä, että sähkönkulutusta ja tietotekniikan kustannuksia ei oteta huomioon laskelmissa. "Vaikka sähköä ei voi nähdä, se tehdään jostakin, usein fossiilisista raaka-aineista, uraanista tai - puusta. Miksi puusta tehty paperi on paha, mutta sähkö hyvä?" Ihan hyvä kysymys.

Se on totta, että sähkönkulutus kasvaa, jos yritykset siirtyvät sähköiseen laskutukseen (olen pahoillani, tätä sanaparia tulee nyt toistettua tässä aika paljon). Tietoviikon artikkelissa se on kuitenkin WWF:n mukaan pienempi paha kuin paperilaskutus. Varsinkin jos verkkolaskun tarjoaja huolehtii siitä että hänen käytössään olevat laitteet ovat energiatehokkaita ja käytetty sähkö vihreää.

Suomen luonnonsuojeluliiton sivuilta löytyy mielestäni melko perusteellinen laskun maksamisen vaatimien luonnonvarojen kulutuslaskelma. Se tosin on tehty Britanniassa eikä Suomessa, mutta silti. Aika mielenkiintoinen laskelma, josta varmasti minua fiksummat ihmiset tajuavat jotain.

Uskon, että paperilaskuista luopuminen on ympäristön kannalta oikein hyvä juttu. Itsekkäänä ihmisenä mietin kuitenkin myös sitä, että onko se hyvä ja yksinkertainen juttu minun kannaltani.

Voin tunnustaa, että en täysin luota sähköisiin juttuihin. (Olenkohan sittenkin katsonut Terminatoria vähän liikaa...?) Aikaisemmin mainitsemani tekstiviestimuistutus oli tosiaankin hyvä juttu, sillä nettilaskuni oli jostain kumman syystä mennyt sähköpostissani roskien joukkoon. Näin ei ole käynyt koskaan aikaisemmin, mutta se pisti miettimään systeemin luotettavuutta.

Paperinen lasku on jollain tapaa luotettavampi. Sen tarkistaminenkin tuntuu jotenkin helpolta, ja veikkaan että verkkolaskun kohdalla voisi pienet virheet jäädä huomaamatta. Tosin sehän nyt on sitten ihan oma vika jos ei tarkista laskuaan kunnolla, oli se missä muodossa tahansa.

Netissä maksaminen ei minua (enää) arveluta. Nettipankissa minä olen paperilaskunikin maksanut, en ole käynyt pankin konttorissa maksuasioita hoitamassa enää vuosiin. Kun homma toimii, se toimii hienosti. Edut ovat tähän mennessä olleet merkittävät, eikä haittoja ole oikeastaan ollutkaan.

Netti ja puhelin laskutetaan tästä lähtien sähköisesti. Säännöllisiä laskuja tulee lisäksi sähkölaitokselta ja kahdelta eri vakuutusyhtiöltä muutamia kertoja vuodessa (mikäli en unohtanut listalta jotain). Tarkkailen, arvioin ja harkitsen tilannetta, ja ehkäpä sitten luovun kaikista mahdollisista paperilaskuista.

Kertokaapa oma mielipiteenne verkkolaskuista, minusta olisi mukava kuulla ajatuksenne aiheesta.

Ja loppukevennyksenä Pori Energian tiedote e-laskusta. Minusta kun oli jotenkin hauska tuo "tulosta sivu"-nappula tuossa tekstin alapuolella.

18.10.2009

Leikkaa liimaa


Siivosin ahkerasti koko viikon, jotta viikonloppuna voi sitten sotkea oikein kunnolla. Eilen täällä oli neljä ahkeraa naista askartelemassa (viisi, jos minut lasketaan), ja tänään otetaan sama uusiksi. Tosin osin eri ihmisillä. Pääpaino on joulukorttien tekemisessä, mutta kaikki muukin askarointi on sallittua.


Yritän pienentää askartelutarvikevarastojani, joten päätin etten osta mitään viikonloppua varten. On siis tehtävä sillä mitä on. Ja vielä on niin paljon että voisin hyvin jatkaa lomaani ainakin viikolla ja askarrella vähän lisää...

15.10.2009

Huono, huonompi, minä?


En pidä hetkistä, jolloin jostain takavasemmalta iskee järjetön huonommuuden tunne. En hae paremmuuden tunnetta, vaan sitä, että tuntisin olevani edes riittävän hyvä.

Itsensä arvostaminen on joskus vaikeaa. Ja sen muistaminen, että on oikeastaan aika hyvä tyyppi ja monella tavalla ihan oikea aarre.

Pitäisi muistaa arvostaa myös sitä, että kerta toisensa jälkeen nousee sisukkaasti ylös. Niin sitä vain rymistelee eteenpäin hammasta purren, kun itsensä alentaminen alkaa ärsyttää. Kamppaan itseni kuraan, kärvistelen siellä hetken räkä poskella ja sitten nostan itseni jaloilleni. Tiedän suuntani, ja se on ylöspäin.

Hiljalleen minä vahvistun, taon luontoni lujaksi.

14.10.2009

Ei mainoksia, kiitos!


(kuva: seppo.net)

Onko teidän ovessanne tai postilaatikossanne "ei mainoksia"-tarra? Jos, niin miksi? Jos ei, niin miksi ei?

Minä laitoin kieltolapun oveeni vasta tämän viikon maanantaina. "Vasta" siksi, että olen miettinyt sitä jo vuosia, mutta en vain ole tarttunut toimeen. Löysin viikonloppuna jännittävän blogin, jossa kirjoittaja tekee ihan tosissaan töitä vähentääkseen tuottamansa jätteen määrää. Katselin kuvia kirjoittajan viikottaisista jätemääristä, ja ne pistivät miettimään.

CO2-raportin mukaan suomalainen käyttää vuodessa noin 200 kiloa paperia. Se on aika paljon. En tiedä kuinka suuri on mainosten ja ilmaisjakelun osuus, mutta varmasti iso. Tyyne-Kaarina oli viime vuonna ahkera ja punnitsi mainospostinsa parin kuukauden ajan, ja laskeskeli sitten että sitä kertyy vuodessa noin 55 kiloa.

Pääkaupunkiseudun yhteistyövaltuuskunta YTV kertoo, että suoramainosten ja ilmaisjakelun vapaaehtoisella vähentämisellä voitaisiin pelkästään pääkaupunkiseudulla säästää 3-4 miljoonaa kiloa paperiroskaa vuodessa. Ikimetsän ystävät ry on laskenut, että jos 4000 taloutta kieltää mainokset, säästetään paperia 20 000 kiloa vuodessa. Isoja lukuja.

Miksi kielsin mainokset vasta nyt? En ole kokenut mainosjakelua mitenkään ylivoimaisen ärsyttäväksi asiaksi. Jaksan kyllä kantaa vuoden aikana 55 kiloa paperia keräyslaatikkoon. Minusta on toisinaan jopa hauskaa selailla kuvastoja ja mainoksia. Joskus mainoksista löytyy hyvää materiaalia askarteluun, ja liimasuttupapereina ne ovat erinomaisia.

Ilmaisjakelulehdet ovat mukavia, vaikka niiden uutisointi ei olekaan kovin ajankohtaista tai laajaa. Olen usein saanut niistä vinkkejä kaupungin tapahtumista, joista muuten olisin tietämätön (nyt kun minulle ei enää Aamulehteäkään tule). Lehdistä olen myös taitellut biojätepussini. Nyt minun täytynee pihistää lehtiroskiksesta biojätepussiainekset.

Minulla ei siis ole ollut mitään suurta tarvetta kieltää mainontaa ja ilmaisjakelua. Mutta nyt kun aloin miettiä, niin minulla ei ole myöskään mitään syytä olla kieltämättä. Nyt kun aloin oikeasti ajatella asiaa, minua alkoi hävettää se, etten ole tehnyt tätä ryhtiliikettä aikaisemmin. Voin ainakin testata miltä elämä ilman postiluukusta tursuavaa roskaa tuntuu. Ja on tietysti oikein hyvä jos siitä on mahdollisesti hyötyä ympäristölle.

Jouduin miettimään hieman kiellon muotoa. "Ei mainoksia" kieltää oikeastaan vain mainokset, mutta käytännössä myös ilmaisjakelun. "Ei ilmaisjakelua" kieltäisi saman tien kaiken, mutta oikeastaan haluaisin edelleen lukea Tamperelaista. "Ei mainoksia, Tamperelainen saa tulla" taas kiusaa jakajaa. Vaikka minulla on kuluttajana ja ihmisenä oikeus päättää siitä mitä luukustani työnnetään, ei minulla ole pokkaa vaatia jakajaa erottelemaan mainoksia ilmaisjakelulehdistä minun luukkuni takia. Niinpä ovessa lukee nyt "ei mainoksia, kiitos", ja jatkossa sitten nähdään että mitä sieltä luukusta putoilee. Jännittävää nähdä, että kuinka monta pizza- ja vaalimainosta saan kiellosta huolimatta.

Onko minun ovessani olevasta kiellosta sitten oikeasti mitään hyötyä? Jos riittävän moni liittyy "ei mainoksia"-liikkeeseen, on sillä varmasti vaikutuksia. Hetihän se ei näy, sillä luultavasti mainoksia painetaan kotitalouksien määrän mukaan, ja jäteauto käy säännöllisesti kierroksillaan vaikka paperinkeräyslaatikko olisi puolityhjä. Mutta ajan kanssa tieto varmasti kulkee: jakajat ilmoittavat siitä että jatkuvasti jää suuresti mainoksia jakamatta, jolloin niitä varmasti painetaan jatkossa vähemmän. Ehkä jäteauton käyntejä voidaan jossain vaiheessa harventaa, kun huomataan että roskalaatikko ei täyty samaan tahtiin kuin ennen.

Haluan kaikessa välttää sellaista "ei minun teoillani ole mitään merkitystä"-ajattelua. Olen tietysti vain pisara meressä, mutta on hyvä muistaa että ilman pisaroita merta ei olisi. Kaupungin paperijätemäärässä tekoni tuskin välittömästi näkyy, mutta olisi typerää väittää ettei sillä olisi vaikutusta.

Ehkä joku näkee lapun ovessani ja lisää omaan oveensa samanlaisen. Tai jos se joku ei kiellä mainosjakelua, hän alkaa ehkä muuten ajatella kulutustaan ja muuttaa sitä ympäristöä säästävämpään suuntaan. Ja silloin "ei mainoksia"-lappuni on toiminut parhaalla mahdollisella tavalla.

12.10.2009

Kaivinkoneenkuljettajan huono päivä


Täällä oli lauantaina kriisi. Kaivinkone rikkoi keskustassa runkovesijohdon ja iso osa kaupunkia oli hetken ilman vettä. Kun vettä sitten tuli, oli se lähinnä kuraa. Minulla kävi tuuri: asuintaloni on ilmeisesti toisen runkoputken varassa, eikä koko päivänä ollut mitään ongelmaa. Itse asiassa olisin ollut ongelmasta autuaan tietämätön, ellen olisi sattunut lähtemään kaupungille.

Torilla oli vedenjakelupiste, ja naapuritaloista valui sinne ihmisiä ämpäreiden ja kanistereiden kanssa. Ihmettelin hetken tilannetta, mutta koska olin juuri varsin onnistuneesti juoksuttanut vettä kotonani, en jäänyt kyselemään mistä mahtoi olla kyse. Kaupassa kuulin, kun ämpäriä ostamaan tullut nainen puhui puhelimeen että "neljältä lupasivat aloittaa puhtaan veden jakelun keskustorilla". Kysyin naiselta lisätietoja, ja hän kertoi että keskustasta on vedet poikki.

Vesi saatiin kai iltaan mennessä kulkemaan ihan normaalisti, mutta kyllä saattoi mennä monella lauantai-iltapäivän ohjelma uusiksi. Erityisesti katkosalueella toimivilla ravintoloilla on voinut olla mielenkiintoinen päivä. Ja sillä kaivinkonetta käyttäneellä työntekijällä voi olla kuumat paikat.

***

Kyllä loma on ihana asia. Tuntuu jotenkin eksoottiselta kun ehdin neuloa monta tuntia putkeen. On ihanaa, kun mitään ei ole pakko tehdä. Lattialle kaatuneet mullat voi hyvin jättää sijoilleen päiväkävelyn ajaksi, kun ne nyt ehtii siivota myöhemminkin. (Koulupäivinä kaikki on tehtävä heti, tai muuten hommat kasaantuvat mahdottomaksi vuoreksi.)

Jonkinmoista syyssiivousta olen ajatellut loman aikana tehdä. Askartelutarvikkeet pitäisi ainakin käydä läpi, jotta saan ne viikonloppua varten valmiiksi. Ikkunoita pesin viime viikolla, joten lattiat on vuorossa tällä viikolla. Nyt, kun ehtii tonkia paikkoja, voisi myös ihan reilulla kädellä viskata tavaraa menemään. Nan on jo pitkään ollut ahkera omassa romuprojektissaan, ja se inspiroi minua.

Iso juttu oli se, että lauantaina lahjoitin keinutuolini pois. Pidin kyllä siitä edelleen, mutta minusta alkoi tuntua siltä että se on pistettävä kiertoon nyt kun se vielä kiertoon kelpaa. Pian se olisi ongelmajätettä, jota en saisi tungettua mihinkään, nyt se vielä ilahdutti ystävääni.

Tarkoitus on tyhjentää varastoja, ei niinkään tehdä tilaa uudelle. Olen ottanut vielä tavallistakin pihimmän linjan - opiskeluaika on ihan jännittävä tilaisuus testata sitä kuinka vähällä oikeastaan tuleekaan toimeen. (Katsokaa kuinka hienosti yritän löytää positiivisia puolia köyhyydestä.) Vaikka kaikki kiva ja uusi houkuttaisi, sitä ei saa ostaa. Ei, jos ei oikeasti tarvitse.

Ja kyllähän minä aivan välttämättä tarvitsin kilon raakavillaa, kun sellaisen satsin Tallipihan lammasmarkkinoilta sai kolmella eurolla. Nyt täällä haisee lampaalta. Ja minulla menee vähintään pari vuotta että saan tuon määrän villaa pestyä, karstattua, kehrättyä ja neulottua. Enpä tiedä olenko koskaan aikaisemmin saanut kolmella eurolla tekemistä näin pitkäksi aikaa.

***

Ja vielä muistutus kahdesta tärkeästä asiasta: verenluovutus ja heijastimen käyttö. Ensiksi mainittua harrastakoot ne jotka voivat, ja jälkimmäistä harrastakoot kaikki.

9.10.2009

Loma


Loma! Vihdoinkin loma! Viikon mittainen syysloma tulee todellakin tarpeeseen.

Tekemistä riittää, vaikka en mitään erityistä ohjelmaa ole kehitellyt. Ihan normiviikko, paitsi ilman koulua.

Maanantaina tanssitreenit, tiistaina teehetki kaverin kanssa, keskiviikkona intiaaniluento, torstaina vielä vapaata (mutta eiköhän siihenkin jotain ilmaannu), perjantaina kuoroharkat. (Kuorossa teinkin tänään uuden aluevaltauksen: vahvistin bassoääntä.) Lauantaina ja sunnuntaina on sitten askartelua (olen kutsunut luokseni joitakin ystäviäni askartelemaan kaikenlaista mahdollista). Ja sittenhän se viikko jo onkin ohi.

Mutta nyt loma on vasta alussa. Ah.

5.10.2009

Vadelmavenepakolainen


"Suomessa on satanut lunta. Jotenkin minusta tuntuu, että lumikin on Ruotsin puolella puhtaampaa ja kauniimpaa. Lumisateella eron huomaa. Jotenkin lumi sataa Ruotsissa maahan vapautuneemmin, kuin lumihiutaleetkin tietäisivät leijailevansa maahan moniarvoisessa ja suvaitsevaisessa maassa. Suomessa lumi leijailee ahdistuksen maaperään, masentuneiden ihmisten harteille. Lumi sekoittaa liikenteen, aiheuttaa vesivahingon, tekee enkelin eteiseen."

Näin pohtii Mikko Virtanen, tavallinen suomalainen mies, joka ei halua olla tavallinen suomalainen mies. Mikko Virtanen haluaa olla ruotsalainen.

Miika Nousiaisen kirja Vadelmavenepakolainen kertoo kansallisuustransun tarinan. Elämä väärän maan kansalaisena ei ole mukavaa. Suomen armeijasta ei voikaan erota, eikä työnantaja suostu antamaan edes Victorian syntymäpäivää palkalliseksi vapaapäiväksi. Suomessa pankkiautomaateille jonotetaan väärin ja näyttelijät ovat tylyjä. Ruotsissa kaikki on toisin. Siellä ovetkin aukeavat kutsuvasti sisäänpäin.

Kirja on paikoitellen hillitön. Siinä ei ole mitään järkeä. Ja samaan aikaan se on hyvin uskottava. Nousiainen on paneutunut todella tarkasti kansallisuustransun mielenmaisemaan, ja se tekee tarinasta kiinnostavan. Fiktio on yhdistetty taitavasti faktaan ja kokonaisuus pysyy kasassa. Kirja on viihdyttävä, mutta se pistää myös ajattelemaan. Välillä naurattaa, välillä hävettää.

Suosittelen.

En häpeäkseni nyt muista, että kuka minulle tätä kirjaa suositteli. Lämpimät kiitokset kuitenkin hänelle. Ja katselkaa ihmeessä lisää kirjavinkkejä.

4.10.2009

Nukkatyräkki



Nukkatyräkki (Euphorbia leuconeura)

Nukkatyräkki on hauska mehikasvi, joka näin muutamien vuosien kokemuksen perusteella tuntuu kestävän hieman huolimatontakin hoitoa. Helppohoitoinen ja vaatimaton kasvi viihtyy huoneenlämmössä valoisalla paikalla, mutta ei kestä kovaa paahdetta. Kastellaan kerralla runsaasti ja annetaan mullan välillä kuivahtaa. Kasvin lehdet alkavat lurpattaa kun se on janoinen, mutta vettä saatuaan se toipuu nopeasti.

Nukkatyräkin kukat ovat varsin mitättömät (yllä olevasta kuvasta voitte ne nähdä jos klikkaatte kuvan suuremmaksi), ja kasvi kukkii vasta noin 40 senttiä korkeana. Koska kasvuvauhti ei ole päätä huimaava, kukintaa joutuu odottelemaan jonkin aikaa.

Kun sitten tulee kukkia, tulee myös siemeniä. Nukkatyräkki on tunnettu erityisesti siemensyöksyistään - kasvi sinkoaa siemenensä jopa parin metrin päähän. Varsinkin hämärän laskeutuessa alkaa nurkasta kuulua rapsetta, kun siemenet kimpoilevat ikkunaan ja lattialle. Erikoisen siementämistapansa takia nukkatyräkki on saanut paljon lempinimiä: tuhma poika, seksipalmu, isännän syrjähyppy, vaeltava juutalainen ja lähetyssaarnaaja.

Kasvin lisääminen siemenistä on helppoa. Joskus kasvi lisää ihan itse itseään, jos siemenet sattuvat laskeutumaan sopivasti naapuriruukkuun. Yleisimmin pieniä mustanruskeita siemeniä kuitenkin löytyy sieltä sun täältä lattialta, josta ne on helppo kerätä talteen. Sen verran innokkaasti tyräkkini ovat siemeniä tuottaneet, etten ole jaksanut kaikkia kerätäkään, vaan niitä on tullut imuroituakin varmasti kymmeniä.


Pikkuiset valkoraitaiset nukkatyräkit ovat hirmu söpöjä. Kasvi on aluksi kovin hidaskasvuinen ja herkkä. Kuluu reilusti toista vuotta ennen kuin varsi paksuuntuu ja varren alaosan puumainen osuus erottuu selvästi.


Kasvin valkoinen maitiaisneste on myrkyllistä, ja se saattaa herkimmille aiheuttaa iho-oireita myös kosketuksesta.