2.7.2009

Pöksyt


Nyt, kun olen palannut jossain määrin elävien kirjoihin, on kalenterikin taas täyttynyt mukavasti.

Sunnuntai oli ahkera askartelupäivä. Paulus tuli luokseni tekemään kirjoja ja helmitöitä. Aloitimme kymmeneltä aamulla ja yhdeksältä illalla pistin viimeiset tavarat paikoilleen. Paulus oli kone, minä jouduin välillä huilaamaan vaakatasossa kun olo oli kerrassaan vetämätön. Mutta paljon saatiin aikaiseksi, kuvia tekeleistä ehkäpä myöhemmin.

Maanantai oli melkoinen mörrimöykkypäivä, mutta kummasti sitä silisi kun pääsi puistoon köllöttelemään kaverin kanssa. Tiistaina pidettiin tanssiharkat puistossa. Viileällä nurmella oli kiva loikkia. Eilen oli taas askarointia, tällä kertaa teatterinaamion tekemistä. Siitäkin kuvaa ja tarinaa johonkin toiseen postaukseen. Illemmalla oli sitten kuorotreenit. Minulla ei ääni vielä kestä ihan niin hyvin kuin pitäisi, mutta onneksi kukaan muukaan ei jaksanut helteen takia laulaa kovin tosissaan. Kävimme vain läpi uuden projektin lauluja, ja ne vaikuttivat hienoilta. Hieman haastavilta, mutta hienoilta. Ai niin, ja sitten grillattiin.

Tänään olisi opastettu kiertokävely Kalevankankaan hautausmaalla, mutta se taitaa nyt mennä ohi kun menen kuuntelemaan mitä edellämainittuja lauluja vaativalle projektille muuten kuuluu. Huomenna askartelen kaverin kanssa hieman lisää kirjoja ja lauantaina on käsityötapaaminen. Siinähän sitä.

Ja mitäs muuta kivaa vielä?

Ostan äärimmäisen harvoin aivan uusia vaatteita ja vielä harvemmin ostan housuja. En vain oikein ole housuihminen. Mutta tämä kesä on ollut hyvä housujen suhteen. Ensin löysin kirpparilta parilla eurolla mustat pellavahousut, jotka istuvat aivan täydellisesti. Olen ehkä vihdoinkin levinnyt siihen mittaan, että normaalien ihmisten vaatteet saattavat hyvällä lykyllä sopia minulle.

Sitten yllätin itseni ja ihastuin siskon pöksyihin siinä määrin että piti hommata itselle samanlaiset. Niinpä ostin muutamalla kymmenellä eurolla ihan uudet caprit Stockmannin urheiluosastolta. Melkoisen erikoinen tapaus, sillä 1) minä en yleensä maksa mistään vaatteesta kahtakymmentä euroa enempää, 2) minä en osta uusia vaatteita, 3) minä en osta vaatteita Stockmannilta, 4) minä en osta urheiluvaatteita, 5) minä en osta housuja ja 6) minä en varsinkaan osta capreja. Mutta ai ai, kyllä nuo Röhnischin pöksyt on nyt parhaat pöksyt ikinä! Mistään ei purista eikä kiristä, välillä tekee mieli tarkistaa että olihan minulla vielä housut jalassa. Kangas on kissanpennunpehmeää ja minä olen varmasti rakastunut housuihin ensimmäistä kertaa elämässäni.

Tänään kävin ottamassa ensimmäiset juoksuaskeleet kahteen viikkoon. Tuntui yllättävän hyvältä. Auringon paahtama mäntymetsä tuoksuu mielestäni erikoisen hyvältä. Tosin luonto kaipaisi jo sadetta.

Ja vaikka elämä välillä tuntuukin turhan rosoiselta, on minulla ympärilläni ihania ihmisiä joiden ansiosta täällä kestää olla. Tuntuu hyvältä kuulla, että minua on ajateltu lämpimästi ja että minusta on puhuttu kauniilla sanoilla poissa ollessani. Tuntuu hyvältä kuulla, että on pidetty ja kaivattu. Ystävieni seurassa minut valtaa toisinaan sellainen olo, että elämä on hyvä.

7 kommenttia:

Johanna kirjoitti...

Vau, ennätyksiä! :)

Hihii, en ole minäkään ostanut ikinä mitään stockalta, käynyt olen siellä varmaan... viisi kertaa.. :D Ai jai, no, eipä tässä niin muotitietoisia ollakaan. SAATI rikkaita :D

Mustikkamaa kirjoitti...

Lenkkeilijätyttö, reipas - saat ulkoiluttaa muakin sitten kuun lopussa ;-).

"Jumankek, meinasi oja aja. Nii hyvänäköne mänty ja iha yksi." :-D

Villasukka kirjoitti...

Mäntymetsä tuoksuu ihanalle! Tosin tänään täällä tulee niin kamalasti, ettei paljon pysty haistelemaan. Ja mustikat tartteis vettä jotta ne kasvais isoiks.

Elegia kirjoitti...

Minua alkoi ihan hengästyttää, kun luin ohjelmistoasi ;) Minustakin olisi tosin kiva osallistua moniin asioihin ja kokeilla kaikenlaisia juttuja, mutta toistaiseksi olen liian epäluotettava mihinkään. En voi edes opia tapaamisia kenenkään kanssa, koska mielialat vaihtelevat niin vauhdilla.

Huomennahan nämä lämmöt kai loppuvat, nyyh. Ainakin tuossa sivukorvalla kuulin uutisista, että huomenna viilenee.

Elegia kirjoitti...

Niin, siis sinulle tietty ilon asia tuo sääjuttu. :)

Hanni kirjoitti...

Tämän luettuani tulin hyvin, hyvin iloiseksi :)

Hehkuvainen kirjoitti...

Johanna: joo, oli kyllä jo sellainen uutinen että piti aiheesta blogata :D.

Mustikkamaa: ei mennä päin mäntyä niin kuin runoilija Heli Laaksonen (eikös tuo hänen juttunsa ollut), mutta lenkille kuitenkin :).

Villasukka: toivotaan, etteivät mustikat ole kärsineet kuivuudesta liikaa :).

Elegia: hengästyttävää tämä olisi, jos olisin koulussa/töissä. Syksyllä varmasti tahti hiljenee :D. Ja minä olen kovasti iloinen siitä että säät viilenevät. Ei tarvii kylmäksi vetää, mutta sopivammaksi.

Hanni: toivottavasti tulet vielä iloisemmaksi kun saat postia... ;)