4.6.2009

Ohjeita emännälle osa 11


Kun Emännän tietokirja ilmestyi vuonna 1953, oli kyläilykulttuuri hieman erilaista kuin nykyään. Kirja kertoo esimerkiksi käyntikortista seuraavaa:

"Käyntikortti eli nimikortti on tarpeellinen sivistyneelle ihmiselle ja seuraelämään osaaottavalle suorastaan välttämätön. Käyntikortteja paperikaupasta tilattaessa on valittava sileitä, valkoisia, keskikokoisia kortteja, jotka ovat hyvää paperia.

Naisten käyntikortit ovat jonkin verran pienemmät kuin miesten, mutta nekään eivät saa olla turhan mitättömiä pikkulappusia. Parasta on valita selvät, koristelemattomat kirjasimet. Käyntikortteihin painetaan nimen alapuolelle asianomaisen arvonimi, naiset käyttävät kuitenkin kortteja, joissa on vain nimi (tai naimisissa olevan naisen nimen edessä sana: rouva).

Käyntikorttien käyttö ns. seurapiireissä on varsin monimutkainen asia. Tottumaton tekee viisaasti perehtyessään tarpeen vaatiessa näihin sääntöihin jonkin seurustelutaidon oppaan välityksellä.

Tavalliset ihmiset käyttävät käyntikorttia tavallista juhlallisemmalle vieraskäynnille mennessään, jolloin se annetaan ovea avaavalle kotiapulaiselle vietäväksi isäntäväelle, tai useamman henkilön yhteisesti antaessa jonkin muistolahjan, jolloin kunkin lahjoittajan käyntikortti liitetään lahjan mukaan. Suurehkoista kutsuista kiitettäessä on myös tapana lähettää käyntikortti, jonka vasemmassa alakulmassa ovat kirjaimet p.r. "pour remercier", mikä merkitsee: kiittääkseen, mutta kiitoksensa voi yhtä hyvin ilmaista muulle valkoiselle kortille kirjoitetulla parilla rivillä."


Työasioihin liittyviä käyntikortteja näkee silloin tällöin, mutta käyttääkö kukaan enää vapaa-aikaan liittyviä käyntikortteja? Onko teillä henkilökohtaisia käyntikortteja, jotka eivät liity työhön? Tunnetteko jonkun sellaisen jolla olisi? Ja mitähän kaverit sanoisivat kun jokaisiin syntymäpäivä- ja tupaantuliaisjuhliin tulisin käyntikortin kanssa? Ehkä he osaisivat odottaa sitä, jos heillä olisi ovea avaavaa palvelusväkeä paikalla...

10 kommenttia:

Mimmu kirjoitti...

Eipä tulis ainakaan sitä ongelmaa, että ei kukaan muistaisi nimeä :)

Susikairan akka kirjoitti...

Se olisi ainakin unohtumaton ensivaikutelma, kun ovella huhuilisi kotiapulaista käyntikortti sirosti ojennettuna:)

Avaruushiiri kirjoitti...

Matkapuhelinoperaattorit lähettivät uusille asiakkailleen valmiiksi painettuja käyntikortteja joskus viime vuosikymmenellä. En kyllä tiedä keksikö kukaan sellaisille mitään käyttöä. ^_^

Koskettava detalji: naisella ei ole arvonimeä, paitsi jos hän on "rouva". (Omalla kohdallani tuorein esimerkki moisesta tittelistä oli kun näin Yle Teemalla Hittimittarin vuodelta 1984. Kansalaisraadissa oli pankkivirkailijoiden ja puhelinmyyjien seassa yksi parikymppinen "rouva". Kyllä se pysäytti: mitä tälle ihmiselle kuuluu nyt? Elääkö hän yhä vain miehensä tuloilla? Onko sellainen mahdollistakaan nykyään?)

Alitsa kirjoitti...

Hyvä idea 13. päivän tupareihin: laitetaan joku ovelle ottamaan vastaan saapuvien vieraiden kortteja ja huutamaan sitten juhlallisesti: "Herra agronomi ja rouva Hakkarainen" :DD Jotenkin näissä yhteyksissä pitää aina tituleerata herroja agronomeiksi...

Saoka kirjoitti...

Noista Avaruushiiren mainitsemista matkapuhelinasiakkaiden käyntikorteista tuli mieleeni se, kun sisko alaikäisenä sai liittymänsä kylkiäiseksi sen puolentuhatta käyntikorttiaan, joissa oli äitimme - liittymän varsinaisen omistajan - nimi. Mitä niillä olisi pitänyt tehdä? Viivata kaikista yli äidin etunimi ja kirjoittaa oma ylä- tai alapuolelle? Onneksi talossa oli myös puulämmitysmahdollisuus... :-)

Alissa kirjoitti...

Töissä käytän käyntikorttia ja joskus on kyllä käynyt mielessä, että olisi ihan hyvä olla yksityiskäyttöönkin. Esim. tilanne, kun näkee vanhan kaverin. "Niin mikä se sun sähköposti osoite on", no sitten kaivellaan kynää ja paperia tai yritetään tallentaa kännyn muistiin. Käyntikortti olisi niin paljon näppärmämpi.

Hanni kirjoitti...

Mulla tietenkin on käyntikortti. Enkä vieraile ollenkaan sellaisissa paikoissa, joissa ei ole kotiapulaista ottamassa käyntikorttiani vastaan. Jokin taso pitää säilyttää!

Hehkuvainen kirjoitti...

Mimmu: niin! Paitsi jos kortteja olisi paljon, niin sitten jos ei päässä yhdisty nimi ja naama niin tuleekin ongelma... siispä varminta on hankkia kuvallinen käyntikortti :D.

Susikairan akka: no se olisi :D.

Avaruushiiri: nyt kun sanoit, niin minulla on joku hämärä muistikuva tuollaisista valmiiksi painetuista korteista. Ne tosin eivät olleet valkoisia ja hienoja.

Niin, nainen vailla arvonimeä... arvo on vain rouvalla. Ollut. Kuulin tänään että Saksassa tapaavat rouvitella kaikkia yli 16-vuotiaita tyttöjä. Hah! Siispä minun tarvitsee vain mennä Saksaan, niin heti pääsen rouvaksi! Ta-daa! (Liittyikö tämä nyt mitenkään mihinkään, ehkä ei.)

Alitsa: kas, siinäpä sitä :D.

Saoka: no tulipa niilleki korteille sitten käyttöä ^_^.

Alissa: no totta puhut. Joskus olisi näppärää kun olisi käyntikortti. Mutta sen verran harvoin joudun sellaiseen tilanteeseen, niinpä taidan kuitenkin jättää kortit tilaamatta ;).

Hanni: no aivan oikein :D!

Anonyymi kirjoitti...

Mulla on justiinsa niitä matkapuhelinyhtiön lähetämiä käyntikortteja jossakin vielä iso kasa. Niissä on vain nimi ja numero ja kumpikin on vielä sama, niin ei ole tarvinnut poiskaan heittää (mä siis olen ihminen joka ei ikinä heitä mitään jolla voi vielä olla käyttöä). Aina välillä se pino jostakin laatikosta ilmaantuu, kun etsin jotain muuta. Oon niitä jaellut joskus vuosia sitten viimeksi ja lähinnä lisännyt siihen spostiosoitteen.

t. Omppu

Hehkuvainen kirjoitti...

Eli ei ole kovin suurella käytöllä sullakaan nuo kortit... mutta ovatpahan tallessa jotta voi sanoa että sellaisia on :D.