4.5.2009

Työuutisia


Aamulehdessä (jonka muuten tilasin juuri itselleni kahdeksi kuukaudeksi) oli 18.4. uutinen, jonka mukaan terapiassa eivät juurikaan käy sitä eniten tarvitsevat. Mitenkä tämä nyt ei taas yllätä yhtään...?

"Masennus pysyy hyvin aisoissa psykoterapialla, mutta niukasti tarjolla olevaa terapiaa eivät saa sitä eniten tarvitsevat. Työterveyslaitoksen tutkimuksessa pitkien sairauspoissaolojen riski putosi Kelan harkinnanvaraisen psykoterapian avulla noin kolmannekseen.

Ongelmat kasautuvat yleensä fyysisesti raskaissa töissä puurtaville, mutta terapiaan osaavat hakeutua korkeasti koulutetut ja fyysisesti kevyempää työtä tekevät. Masennuksen takia ollaan poissa töistä enemmän kuin minkään muun sairauden takia."


No näinhän se varmasti on. Terapiakuviot ovat melko hankalia. Pitää olla oikeasti sairas saadakseen terapiaa, mutta ei liian sairas jotta jaksaa hakea sitä. Uutinen herättää kysymyksiä. Olisi mielenkiintoista tietää sukupuolen vaikutus asiaan. Ovatko naiset herkempiä masentumaan kuin miehet? Kumman sukupuolen edustajat hakeutuvat herkemmin hoitoon? Voisin kuvitella, että naiset. Naisilla on keskimäärin parempi sosiaalinen turvaverkko kuin miehillä, ja se verkosto luultavasti huomaa ongelmat melko nopeasti ja pakottaa hoitoon ajoissa.

Onko yleinen asenne muuttunut niin, että masennus tunnistetaan ja tunnustetaan oikeaksi ongelmaksi helpommin kuin aiemmin, ja onko masennuksen takia annettuja sairauslomia siksi niin paljon? Haluaisin myös tietää että onko tutkimuksella ja sen tuloksilla mitään vaikutusta päättäjiin. Mitä on tehty ja mitä tullaan tekemään jotta hoitoa tarvitsevat saisivat apua nykyistä paremmin?

Lehtiroskiksesta löysin helmikuun Tiede-lehden, josta löytyi kaksi mielenkiintoista työuutista. Ensimmäinen uutinen kertoi Rutgersin yliopistossa tehdystä tutkimuksesta, jonka mukaan naisten on vaikea käyttäytyä "oikein" työhaastattelussa.

"Koehenkilöt esiintyivät työhaastattelussa laboratorionjohtajan paikalle pätevinä mutta joko kunnianhimoisina ja itsevarmoina tai vaatimattomina ja yhteistyöhaluisina. Itsevarmasti esiintyneiltä naishakijoilta katsottiin puuttuvan sosiaalisia taitoja. Vaatimattomasti esiintyneiden naishakijoiden taas ei katsottu olevan päteviä. Molemmat tekijät vaikuttivat arvioon hakijoiden palkattavuudessa. Itsevarmasti esiintyneitä miehiä sen sijaan pidettiin sekä pätevinä että sosiaalisesti taitavina ja pidettyinä."

Koita tässä nyt sitten olla. En voi olla ajattelematta että emme ole tulleet 50-luvulta sittenkään niin kovin pitkälle. Tällaisten asioiden täytyy olla melko tiukasti ihmiseen koodattu, kun uudelle vuosituhannelle ja muka tasa-arvoisempaan yhteiskuntaan siirtyminen ei ole muuttanut perimmäisiä asenteita.

Tutkimus on toki siinä mielessä vajaa, että haettavalla työpaikalla on varmasti suuri vaikutus tulokseen. Ala- ja yksilökohtaisia eroja on varmasti, eikä tutkimus ole pahastuneen feministisen purkauksen arvoinen (varsinkaan kun minulla ei ole tapana esittää niitä muutenkaan). Mielenkiintoista kuitenkin, hyvin mielenkiintoista. Miehet ja naiset ovat erilaisia, ja se tulee varmasti enemmän tai vähemmän vaikuttamaan asioihin aina ja ikuisesti.

Toisen uutisen mukaan liika työ tyhmentää. Työterveyslaitoksen ja Lontoon yliopiston laajassa seurantatutkimuksessa oli mukana runsaat 2000 julkishallinnon työntekijää.

"Yli 41 tuntia viikossa työskentelevät suoriutuivat normaalitunteja tekeviä heikommin sanavarastoa ja päättelykykyä mittaavista testeistä. Vaikutus oli kasautuva: mitä enemmän ylitöitä, sitä heikompi testitulos.

Pitkän päivän puurtajat myös nukkuivat vähemmän ja käyttivät enemmän alkoholia. Tutkijoiden mukaan älyllisen suorituskyvyn alenemisen taustalla saattaakin olla unihäiriöitä, masennusta, epäedullisia elämäntapoja ja verisuonisairauksia, jotka voivat vaikuttaa aivojen toimintaan. Ylityön hyödyt saavutetaan siis työntekijöiden terveyden ja toimintakyvyn kustannuksella.

-Jatkamme tutkimusjoukon seurantaa, sillä on tärkeää selvittää, ovatko muutokset pysyviä ja lisäävätkö ylipitkät työpäivät myös dementian vaaraa, kertoo tutkimusprofessori Mika Kivimäki."


Loogista. Tutkimus on harmillisesti keskittynyt vain julkishallinnon työntekijöihin. Minua kiinnostaisi tietää onko työnkuvalla mitään vaikutusta asiaan. Entä mikä vaikutus on sukupuolella? Kummat tekevät enemmän ylitöitä, miehet vai naiset? Kuinka paljon työn mielekkyys vaikuttaa asiaan? Minä haluan tietää enemmän.

Oli miten oli, vanha viisaus on todellakin viisaus; tee töitä elääksesi, älä elä tehdäksesi töitä.

5 kommenttia:

Villasukka kirjoitti...

Entäs kun ammatti ei tunne ylitöitä... Töitä vaan tehdään ja koko ajan niitä pulpahtelee jostain lisää.

Tuosta terapiasta. Nyt talvella, tammikuussa, soitin kerran (kerättyäni rohkeutta pari-kolme kuukautta) työterveyteen ja kaipasin terapiaa, jotakuta jolle puhua. Ko. henkilö ei juuri silloin sattunut olemaan paikalla ja vast.ottohenk. pyysi soittamaan uudelleen - ei enää rohkeus riittänyt siihen. Ystäväni toisella puolella Suomea sai kuunnella tuntikausia puheluitani. Se ja aurinko ja kevät ja kenties jokin muut ovat saaneet elämän tuntumaan paremmalta - toistaiseksi. Pelkään ensi syksyä ja talvea.

Avaruushiiri kirjoitti...

Kyllä feministinen purkaus on tiedossa, mutta se voi odottaa ensi kertaan kun taas Herttailemme. ^_^

Sitä vastoin tekee mieleni avautua terapiauutiseen tänään (5.5.) Aamulehden yleisönosastolla julkaistusta vastineesta. Oli kai väistämätöntä, että joku tulkitsee uutisen siitä ettei terapia tavoita sitä tarvitsevia, siten että terapiassa käyvät eivät sitä oikeasti tarvitse. Nimimerkki oli puhunut jonkun kanssa, joka vastasi psykiatrin kyselyihin tavalla jonka tiesi tuottavan "syvän masennuksen" diagnoosin, jolloin hän pääsisi terapiaan. (Nimimerkki ei spekuloinut, onko "oikeiden vastausten" tietäminen ainoa tapa päästä terapiaan tänä hoitoresurssileikkausten aikana.) Tästä päästiinkin sitten tavanomaisiin kannanottoihin siitä, ettei masennuksen tarvitse olla sairaus, että ihmisten ilmoille lähteminen tepsii paremmin kuin sairausloma, ja jopa ettei korkeasti koulutetuilla siistin sisätyön tekijöillä todellista masennusta voi esiintyä. Pisti oikein vihaksi - huomaako tätä mistään? n_n'

Surullisinta oli, että kirjoittajalla oli tavallaan pointti. Hoitoalan resurssit varmasti kohdistuisivat tehokkaammin, mikäli masennusta tutkittaisiin paremmin. Lievästi alamaissa olevaa ei passitettaisi sairauslomalle eikä ainoa keino vakavaan depikseen olisi antaa nappia huuleen.

Okei, nyt pyyhin vaahdon suupielestä ja olen hetken vaiti. ^^'

Hehkuvainen kirjoitti...

Villasukka: voisinpa jotenkin auttaa tuossa terapia-asiassa :/. Sen voin sanoa, että rohkeuden kerääminen kannattaa. On iso kynnys tarttua luuriin ja pyytää apua, mutta sen jälkeen onkin helpompaa. Ja ehkä sitä apua kannattaisi pyytää nyt, kun on hieman vahvempi olo, eikä odottaa sitten sinne syksyyn ja talveen kun nuuduttaa... Tsemppiä joka tapauksessa. Iloa, valoa ja voimia!

Avaruushiiri: ah, luottofeministini <3! Herttailemme toivottavasti pian. Ja vaahtoa ihmeessä! Kyllä minuakin olisi ärsyttänyt tuommoinen yleisönosastokirjoitus, jos olisin semmoisen lukenut. Onneksi lehti alkaa tulla luukustani vasta huomenna ^_^.

Elegia kirjoitti...

No jopas, tässä on sentään tunnustettu (lainauksestasi päätellen), että masennusta voi ja on jopa aiheellista hoitaa ihan terapiallakin. Siis, ettei nyt taas passiteta kaikkia masentuneita lenkille ja liikkumaan ja todeta, että se alakulo paranee sillä. Jotain kehitystä siis on tapahtunut.

Noihin tutkimuksiin minulta menee joskus hermo. jotenkin tuntuu, että toisinaan asiaa tutkitaan siten, että saadaan haluttu tulos tai sitten ei tutkita kunnolla.

Olen muuten miettinyt tuota, että masennuksen takia ollaan poissa töistä enemmän kuin minkään muun takia. Miksi? Tässä kohden olisi hyvä myös miettiä sitä voisiko työyhteisössä(kin) kenties olla jotain mätää, jos sieltä ollaan usein poissa. Onko nämä sairasloman syyt kerätty valtakunnallisesti, että niitä voidaan tutkia ja tilastoida vai mistä tämä tieto on peräisin?

Itse luin jonkun "tutkimuksen", jossa listattiin aloja, joissa oltiin eniten poissa töistä (ei siis välttämättä masennuksen takia). Tulos ei ollut mitenkään yllättävä. Näin karrikoiden voisi sanoa siitä käyneen ilmi, että mitä parempi palkka (tai jos oli oma firma kyseessä) sen vähemmän poissaoloja. Tästä voisi päätellä aika paljon.

Muistaakseni tämä idioottimainen tutkimus oli otsikoitu tuossa laatulehdessä jotenkin tyyliin "X ammatin edustajat ovat terveimpiä/sairaimpia".

Siis haloo - siinä pitäisi lukea "X ammatin edustajilla vähiten/eniten työpoissaoloja".

Anteeksi avautuminen, mutta ottaa kupoliin joskus nuo idioottitutkimukset. ;-))

Hehkuvainen kirjoitti...

Aiheellinen avautuminen, Elegia, kiitos siitä :).

Tutkimuksista ja niiden tuloksista lukiessa on tosiaan hyvä muistaa, että kaikki ei ole välttämättä sitä miltä näyttää. Kaikki vaikuttaa kaikkeen niin suuresti, että on vaikeaa tehdä kaiken kattavaa ja täydellistä tutkimusta. Ja kun niitä tutkimuksia sitten vielä yleensä tulkitsevat ihmiset, niin tulkintoja ja virheitä voi olla yllättävän monia.

Mutta onhan se hyvä että edes selvitellään asioita, vaikka vajavaisestikin ja suuntaa antavasti. Idioottitutkimukset minuakin ärsyttävät, mutta ehkä niitä sitten johonkin tarvitaan. Toivon, että tutkimustulokset saatetaan myös sellaisten ihmisten tietoon, jotka voivat asioille tehdä jotain.