11.5.2009

Nyt ei masenna riittävästi


Nyt pitäisi valittaa ja masentua. Saoka nimittäin haastoi listaamaan asioita, jotka ovat päin mäntyä, pielessä, väärin ja huonosti. Yritin kyllä ihan tosissani keksiä kaikkea huonoa, mutta olen kummasti liian positiivisella tuulella! Olen pahoillani, Saoka. Tästä tuli nyt kyllä enemmänkin lista siitä mikä on hyvin...

1. Nimessäni:
Elämässäni on ollut aika, jolloin en pitänyt nimestäni ollenkaan. Ensimmäinen etunimeni oli mielestäni kova, määräilevä ja jotenkin tiukkapipoisen kuuloinen. Toinen etunimeni taas tuntui jotenkin vanhalta ja vieraalta. Sukunimeni ei ärsyttänyt pahimmassakaan nimikriisissä, mutta ei herättänyt juuri positiivisiakaan tunteita. (Katso nyt, Saoka, minä kyllä yritin!)

Mutta nyt pidän nimestäni suuresti. Ensimmäinen etunimeni on hyvällä tavalla vanha, jopa muinaista perua. Sen ansiosta minulla on aina aurinko mukanani. Toinen etunimeni on vahvan naisen nimi, jotenkin arvokas. Sukunimeeni rakastun aina vain enemmän ja enemmän. Se sopii erittäin hyvin yhteen etunimeni kanssa ja sen ansiosta minulla on sievä nimikirjoitus.

2. Kasvoissani:
Minulla on oikeastaan aika sievät kasvot - nenäapinaksi siis. Aamuisin on aina yhtä jännää kun ei tiedä että onko peilissä vastassa sammakko, muumio vai paviaanin perse. Kasvoni ovat niin epäkuvaukselliset, että psykiatrinikin sai shokin katsoessaan kuvia minusta.

Vaikka kuvissa näytänkin aina jotenkin sikotautiselta olmilta, olen tässä positiivisuuden puuskassa sitä mieltä että minua on ihan hauska katsella livenä. Minulla on kirkkaat ja herkästi syttyvät silmät. Minulla on ilmeikkäät kasvot ja kauniit huulet, jotka kaartuvat hymyyn helposti.

3. Vartalossani:
No kai te nyt tämän olette lukeneet? Eihän tämä vartalo nyt täydellinen ole, kaukana siitä. Mutta aika hyvä silti! Ette kuulkaa usko miten minä toisinaan keekoilen nakuna kokovartalopeilin edessä ja katselen kroppaani ihastuksesta huokaillen :D.

4. Luonteessani:
Puhun ensin ja mietin sitten. Jos mietin. Pääni sisällä on joskus hyvin synkkää, ja huomaan toisinaan ajattelevani hirvittävän itsekkäästi. Mutta siinä missä vartaloni aikaa myöten varmasti rapistuu, niin luonteeni kyllä vain paranee vanhetessaan. Tuntuuhan se nyt pöljältä itseään kehua, mutta sanon silti että olen mukava ihminen ja ennen kaikkea sisäisesti kaunis ;).

5. Vaatekaapissani:
Vaatekaappini on liian pieni! Se on täynnä, mutta silti en koskaan löydä sieltä mitään päällepantavaa. Vian täytyy olla kaapissa ja vaatteissa, ei minussa. Vaikka käytettävissä olevat vaatteet ovat mitä ovat, eikä köyhä voi aina ostaa uusia ja parempia, on minulla onneksi joku käsitys siitä mikä näyttää päälläni hyvältä (pakko sanoa että tästä tulee aina mieleen Bryan Adamsin biisi The only thing that looks good on me is you). Minulla on hyvä värisilmä ja osaan kyllä pukeutua oikein nätisti jos sille päälle satun.

6. Kotonani:
Tämä asunto on aivan liian pieni ja kuuma. Lisäksi vessa on wanha. Mutta olen kovasti kiintynyt tähän kämppään. Koti. Tämä on valoisa ja neliöitään tilavamman oloinen. Sievä, värikäs ja lämminhenkinen. Kotoisa ja minulle sopiva.

7. Työssäni:
Työ? Onko se jotain syötävää? On kurjaa, ettei työtä ole etsinnöistä huolimatta. Minut on kasvatettu siihen, että töitä pitää tehdä ja itsensä elättää. Pitkä työttömyysaika on nitistänyt, latistanut ja masentanut minua. Toisaalta olen aivan lapsellisen tyytyväinen tilanteeseeni. En ole ollenkaan pahoillani siitä että minulla on paljon vapaa-aikaa. Luultavasti sen ansiosta olen nyt henkisesti ja fyysisesti terveempi kuin vuosiin.

8. Ystävissäni:
Ystävissäni on se vika, että he kohtelevat minua niin ihanasti että minua alkaa itkettää.

9. Perheessäni:
Minulla on aina ollut sellainen olo, etten kuulu perheeseeni. Välillä on vähän juureton olo, eivätkä verisiteet merkitse minulle juuri mitään. Toisaalta se on surullista, toisaalta helpottavaa. "Onhan se sentään sukua" ei ole mikään syy tykätä tai pitää yhteyttä. Minun yhteyteni syntyvät välittämisestä, eivät velvollisuudentunteesta. Henkinen perheeni on minulle kaikki kaikessa.

10. Harrastuksissani:
Minulla on hyvät harrastukset. Vikaa on vain siinä ettei minulla ole varaa laittaa niihin niin paljoa rahaa kuin haluaisin. Kyllä minusta välillä tuntuu siltä etten harrasta "oikeita" harrastuksia, niin kuin pianonsoittoa, suunnistusta, posliininmaalausta, sukellusta tai painia. Minä vain askartelen itsekseni ja tanssin kavereitteni kanssa. Jotenkin en osaa laskea esimerkiksi lenkkeilyä harrastukseksi, vaikka polulla tulee käytyä joskus neljäkin kertaa viikossa. Vika on siis asenteessani, ei harrastuksissani.

11. Kumppanissa?
Kumppanissani on se vika ettei hän ole löytänyt minua. Hän on kyllä muuten ihana, mutta ilmeisesti huono suunnistaja. Jos hän antaisi jonkun merkin omasta sijainnistaan, kulkisin kyllä puolitiehen vastaan.

Kuulumisiani kysyville muistan aina ensimmäiseksi huokaisten mainita, ettei minulla vieläkään ole miestä. Mutta oikeasti olen ajatellut asiaa viime aikoina yllättävän vähän ja yllättävän tyynesti. Olen oikeastaan aika tyytyväinen olooni nyt. Sitä paitsi: se, että minulla ei ole kumppania, ei tarkoita sitä etteikö elämässäni olisi rakkautta.

12. Lemmikissäni/lemmikeissäni:
Minulla ei ole lemmikkiä. Onneksi. Se olisi kuitenkin kuriton riiviö, ja se huutaisi kaikki yöt, söisi kaikki huonekasvini, oksentaisi sänkyyni, repisi tapettini ja tuhoaisi käsityöni.

13. Kielenkäytössäni:
Sönkkään. Lisäksi kiroilen liian usein. Kieli ei taivu kaikkeen siihen mihin mieli haluaisi. Mutta olen kekseliäs ja peloton puhuja, jään harvoin sanattomaksi.

14. Musiikkimaussani:
Ei minun musiikkimaussani ole mitään vikaa. Se on minulle aivan täydellisesti sopiva ja olen itseni kanssa siitä sataprosenttisesti samaa mieltä.

15. Kotikaupungissani:
Rakastan Tamperetta sen huonoista puolista huolimatta.

16. Ruokavaliossani:
Syön liian vähän. Mutta jotain olen varmasti tehnyt oikein kun olen kuitenkin hiljalleen saanut lisää painoa. Syön kyllä varmasti liikaa sokeria, mutta se nyt on pienin synneistäni. Minua ärsyttää aina välillä se, jos joudun selvittämään toisille että mitä voin syödä ja mitä en voi syödä. Mutta yleisesti ottaen syöminen ei ole enää sellainen peikko kuin se joskus on ollut. Toisinaan jopa nautin syömisestä, ja ne hetket ovat hienoja.

17. Lapsissani:
Minulla ei ole lasta. Onneksi. Se olisi kuitenkin kuriton riiviö, ja se huutaisi kaikki yöt, söisi kaikki huonekasvini, oksentaisi sänkyyni, repisi tapettini ja tuhoaisi käsityöni.

18. Naapureissani:
Naapureistani en voi sanoa juuta taikka jaata, kun ei niitä juurikaan näy eikä kuulu. Mikä on kyllä ihan hyvä asia.

19. Nykyisessä elämäntilanteessani:
Voisihan tämä elämä paremminkin mennä. Mutta voisi kyllä mennä hirmusti paljon huonomminkin!

20. Tulevaisuudessa:
Kumma kyllä odotan tulevaisuutta positiivisen jännityksen vallassa. Eihän tuo tulevaisuus mitenkään ruusuiselta näytä, eikä ihmeitä varmasti tule tapahtumaan silloinkaan (ikävä kyllä). Mutta minulla on näkyvissä pieniä juttuja, jotain mitä odottaa. Vieraita, tapahtumia, yllätyksiä, suunnitelmia. Se auttaa kummasti eteenpäin.

Huh, tulipa pitkästi tekstiä! Hanni, joko olet tehnyt tämän? Sinä kun niin tykkäät näistä listoista...

9 kommenttia:

Hanni kirjoitti...

Ai, ai. Nyt lykkäs pahan ja aikaa vievän. Pakkohan tämäkin on jossain vaiheessa tehdä. Pakko.

Mimmu kirjoitti...

Nenäapina :D

Tuskin sentään.

Susikairan akka kirjoitti...

Kaisa Kaarina Kreivitär- Anteeksi, että paljastin nimesi- en voinut itselleni mitään:)

Mutta mielenkiintoinen haaste, saatanpa napata mukaani=)

Hanni vielä: kirjoitti...

Katri Annastiina Kaukovaara :D Ei sun nimi muukaan voi olla. Susikairan akka puhuu läpiä päähänsä.

Hehkuvainen kirjoitti...

Hanni x2: siitä vaan listaamaan! Ja tarkoitus oli tosiaan listata vain niitä ärsyttäviä asioita, minulla lipsahti positiivisuuden puolelle :D. Kaukovaara? Olen jo kaukaa vaarallinen...? :D

Mimmu: no välillä kyllä tuntuu siltä :D.

Susikairan akka: oih, Kreivitär! Kyllä kelpaisi :). Vaikka Hanni tuossa sanoo että puhut läpiä päähäsi niin et sinä ihan hakoteillä ollut ;). Ja ota ihmeessä haaste matkaasi.

Saoka kirjoitti...

Hehe, sinähän olet sitten tosiaan parantumaan päin, kun keksit noin paljon hyvää. Pitää pohtia, saisinko minäkin käänteisen listan kirjoiteltua, kuten pyysit. Se sunnuntai-iltapäivä nyt vain oli taas huono hetki, jäi angsti lauantain juhlista, jossa taas ihmiset kyseli, että mitä minulle kuuluu. Kiitos vaan, ei kuulu mitään. Olen ja möllötän vaan.

Hehkuvainen kirjoitti...

Huonoja hetkiä tulee kyllä :/. Erityisen helposti silloin kun kovasti kysellään että mitä kuuluu, eikä ole mitään kerrottavaa. Sitä samaa vanhaa. Se kyllä tympäisee! Toivottavasti positiivisten asioiden miettiminen saa paremmalle tuulelle :).

Susikairan akka kirjoitti...

No nyt on nurjisteltu=D

Hehkuvainen kirjoitti...

Hyvä hyvä :).