7.5.2009

Lukija


Hyvä kirja jättää miettimään, samoin hyvä elokuva. Molempia on vaikea kuvailla, mutta silti niistä haluaa kertoa. Pääsin tänään katsomaan elokuvan Lukija. Elokuva ansaitsisi osuvan ja ajatellun analyysin, mutta en tunnu saavan ajatuksiani kasaan. Ne ovat edelleen tiukasti elokuvassa.

Kate Winslet on kyllä Oscarinsa ansainnut, sanottakoon se ensimmäiseksi. Hyvä hän on muissakin rooleissaan ollut, mutta tässä hän on oikeasti loistava.

Päähenkilöt ovat kovin alastomia. Kyllä, he ovat sitä kirjaimellisesti ja konkreettisesti. Ja mikä on Winsletin upeaa vartaloa katsellessa, ei ala päätä särkeä. Mutta hahmot ovat alastomia myös henkisesti. He ovat suojattomia, mutta eivät viattomia. He ovat edessäsi paljaina, mutta eivät avoimina. Ei, avoimuus puuttuu heistä täysin.

Ja se on se mikä minua ihastuttaa ja vihastuttaa. Elokuvan alussa minua häiritsi se, että päähenkilöiden ajatuskuviot eivät olleet minulle selkeitä. Motiivia ja logiikkaa sai oikein hakemalla hakea. Puhumattomuus ja salailu ärsyttävät minua. Joissakin elokuvissa tämä sama ongelma jatkuu alusta loppuun asti, ja silloin usein kuvailen asiaa niin etten saanut hahmoista oikein kiinni. En ymmärtänyt heitä missään vaiheessa. Se on turhauttavaa, eikä elokuva silloin kosketa millään tavalla.

Mutta Lukija on erilainen elokuva. Se on taitavasti rakennettu niin, että hahmoja alkaa ymmärtää. Hiljalleen kuva selkeytyy, ja lopussa ymmärtää senkin mitä alussa ei tajunnut. Se on hienoa, ja jollain tapaa palkitsevaa.

Elokuvaa voisi sanoa tarinaksi nuoren pojan ja vanhemman naisen välisestä rakkaudesta, sillä sitä se on. Niin ja onhan siinä asiaa keskitysleireistä, natseista, julmuudesta, syyllisyydestä, ymmärtämisen vaikeudesta ja sellaisesta, mutta minun mielessäni nämä asiat eivät olleet lainkaan tärkeitä tai kovinkaan merkityksellisiä. Kyllä niistä vakava ja syvällinen pohja saadaan, mutta mielestäni elokuva on paljon muutakin. Se on tarina häpeästä ja salaisuuksista. Se on kertomus menneisyyden haamuista ja vuosikymmeniä kestävistä tunteista. Monitasoinen mutta ei sekava. Ja yksinkertaisesti hyvä. Piste.

2 kommenttia:

Hanni kirjoitti...

Kiva kun kerroit, mitä pidit elokuvasta. Mie en nykyään käy kovinkaan usein leffassa, koska täällä meidän leffateattereissa menee kyllä uutuudet, mutta vain ne joita en viitsi katsella... Nyt on yksi leffa, mitä kytätä ja mennä katsomaan. Nimittäin oscar ei aina takaa leffan laatua.

Hehkuvainen kirjoitti...

Oscar ei tosiaan välttämättä takaa juuri mitään. Minulla on välillä vähän erilainen maku kuin raadilla. Mutta joskus osuu yksiinkin, niin kuin tässä :).