23.4.2009

Prinsessana istuisin nätisti


Jos olisin tutkija, enkä tutkisi aiemmin pohtimiani asioita, tutkisin migreeniä. Se on kaikessa kurjuudessaankin erittäin mielenkiintoinen asia.

Migreeni aiheuttaa kaikenlaisia oireita, mutta minä haluaisin tutkia erityisesti sen vaikutusta mieleen ja ajatusprosesseihin. Jotain omituista päässäni nimittäin tapahtuu aina kohtauksen aikaan. Aina se on vähän erilaista, mutta joku yhteinen tekijä tai toistuva kaava löytyisi varmasti. Eilen tulin miettineeksi mm. sitä että olisiko kivaa olla myyrä, ja että mikä mahtaa olla pyllynsyöjien lempielokuva.

Pyllynsyöjä?!? Voi, älkää kysykö, en minä tiedä. Pasilassa hääräävän Rauno Repomiehen horinat kuvaavat melko hienosti ajatuskuvioitani migreenin aikana. Laittakaa vain Raunon jokaisen lauseen väliin aina kymmenen sekuntia hiljaisuutta, niin että puheesta tulee katkonaista, ja saatte aika hyvän kuvan siitä miltä päässäni näyttää.

Katkonaisuus on yksi selkeimmistä oireista. Tuntuu etteivät ajatukseni seuraa mitään kovin selkeää rataa. On kuin kuuntelisi radiosta otteluselostusta ja lähetys pätkäistäisiin aina parin sanan jälkeen muutamaksi minuutiksi. En yhtään tiedä kuka on menossa ja mihin suuntaan tai mikä on tilanne. Hiljaisuuden aikana tapahtuu kyllä jotain, mutta kukaan ei tiedä mitä. Pitää vain ottaa kiinni seuraavasta sanasta, joka ilmoille tulee. Useinkaan se ei sovi yhteen viimeksi kuullun jutun kanssa.

Toinen selkeästi migreeniin liittyvä juttu on ajatusten yksinkertaistuminen. Tai ehkä yksinkertaistuminen on väärä sana. Ajatuksista tulee jotenkin lapsenomaisia, ja erittäin usein ne muotoutuvat kysymyksiksi. Olen todella kuin nelivuotias, joka kyselee kaikenlaista aikuisten mielestä höpsöä. Jos olisin hevonen, niin minkä värinen olisin? Ompelisinko itse pukuni jos olisin prinsessa? Miten hattivatit pyyhkivät takapuolensa?

Kun päätäni särkee, minulta on aivan turha kysyä mitään aikuisten maailman asioita. Lapselliset haaveilut sen sijaan onnistuvat kyllä. Ja perusasioihin -kuten hattivattien perseisiin- keskittyminen.

Mutta miksi? Mitä aivoissani tapahtuu? Mitä migreeni tekee hermostolleni? Katkeavatko jotkut yhteydet? Tuhoutuuko jotain pysyvästi vai onko vaurio vain väliaikainen? Vai tapahtuuko sittenkin uusien yhteyksien syntymistä? Vaikka se usein vaikuttaa taantumiselta lapsen tasolle, olisiko sittenkin kyse jonkinlaisesta kehityksestä, ajattelun vapautumisesta? Saanko kiittää migreeniä luovuudestani ja kyvystäni nähdä asioita toisin kuin muut? Saatteko te kiittää migreeniäni hämäristä kirjoituksista?

En tiedä. Mutta jos olisin tutkija, tutkisin tätä.

7 kommenttia:

Mimmu kirjoitti...

Ihan mielenkiintoinen aihe tutkittavaksi.

Mutta kuinka kenellekkään on koskaan tullutkaan mieleen miettiä hattivattien pyyhkimisiä?!?!

Mustikkamaa kirjoitti...

Tiedän ihmisen, joka ei migreenikohtauksissaan muistanut yksinkertaisimpiakaan asioita. Kuten että miten avataan ovi tai miksikä sukkahousuja kutsutaan (sanat siis putoilivat päästä).

Hehkuvainen kirjoitti...

Mimmu: no minulla nyt tulee mieleen kaikenlaisia asioita :D.

Mustikkamaa: tuo sanojen unohtaminen on juuri sellainen asia, mitä haluaisin tutkia. Vaikuttaako kohtaus sanan muistamiseen, esineen tunnistamiseen, sanan tuottamiseen vai mihin. Mielenkiintoista!

H. kirjoitti...

Hattivattien hanurinpyyhintään on simppeli ratkaisu (jonka varmaan jo keksitkin). Nehän tulevat pitkin jokea aina hyökätessään, joten veden virtaus hoitaa homman, eikä niiden tarvitse käyttää niitä pikkuisia kädennysiään apuna.

Hehkuvainen kirjoitti...

:D No niinpä tietenkin.

Omppu kirjoitti...

Mullakin migreenissä pätkii. On jotenkin tyhjä pää. Ja kaikki ne muut oireet. Kipu ei suinkaan ole se ainoa.

[LOL+*reps*]
Hattivattien pyllyt
[/LOL+*reps*]

Hehkuvainen kirjoitti...

On se migreeni kyllä ihme juttu. Sitten kun mä aloitan sen tutkimuksen niin mä voin varmaan pyytää sut jonkunlaiseksi testihenkilöksi.

Hyvä hattivatit!! :D