8.4.2009

Murresieni


Ystäväni pääsi taas nauramaan minulle. Hän nimittäin kuulee aina puheestani sen, jos olen jutustellut tietyn tyypin kanssa. Haukkui minut lempeästi murresieneksi. Ja minoon kyllä justiinsa semmone! Yks kaveri kerran kysy, että mistä mie oikein oon kotosi, ku ei sitä puheen perusteella kuulema voinu päätellä. No ei varmaankaan, kun mulla voi olla minä, mie, mää ja mä samassa lauseessa!

Kotipuolessa sanoivat että Tampere kuuluu puheessani. No, kyllähän mää nykyään katon kiakkoo enkä lätkää niinku aiemmin. Kuuluishan tuo varmaan enemmäjjos kavereista joku puhuisi ihan puhasta tamperetta. En mää tahallani tai ilkeyttäni apinoi, se vaan tarttuu! Jos joku puhuu levveesti, niin kyllä miekin aika äkkiä puhun levveesti. Se on kyllä kauheeta. Tai kauhiaa. Riippuu vähän siitä kenen kanssa oon puheissa.

Blogikirjoitukseni pyrin pitämään kirjakielisinä. Ku minen ossaa mittään murretta oikeesti, niin parempi on säästää teitä sillisalaatilta. Ja häirittishä se jo itteeki, ku ei koskaan tietäis että mitä on tulossa. Puheessa ja vapaamuotoisessa kirjoittelussa murteet sitten kuuluvat ja näkyvät, se on selevä. Ja eisevväliä, kuhan tulee ymmärretyksi.

Met oomma kaikki erilaisia, ja mulla ny vaa on sit tämmönen(ki) vamma :).

9 kommenttia:

Susikairan akka kirjoitti...

Oooh! Toinenkin liimakorva ilmoittautuu:D Minä imen myös hetkessä uusia mrteita ja sanoja. Lisäksi mielentila vaikuttaa mille murteelle heittää. Vihaisena puhun usein "etelää". MÄ OON SANONU; ET EI NOIN EI TEHDÄ! Huppelissa puhun hoon päälle. Siis pohjoisenmurteella. Minulla varmaan vaikuttaa sekin, että olen asunut vähän joka puolella Suomea. Mutta toki kavereidenkin puheesta tarttuu. Lisäksi ihan äänen painot voi tarttua vaikka uutisista. Kivaa kuulla, että on muitakin:D

Hannelen pääsiäisparatiisi kirjoitti...

väliikö sil, mil murteel kirjottaa

Hehkuvainen kirjoitti...

Susikairan akka: kyllä kai melkein kaikkiin jossain määrin tarttuu toisten puhetyylit, mutta meihin ehkä sitten tavallista helpommin...? Huomaan, että mielentila vaikuttaa minullakin. Myös se, mitä haluan sanoa, vaikuttaa siihen millä murteella (jos millään) se sanotaan. Ihan kamala sekametelisoppa välillä :D.

Pääsiäisparatiisin Hannele: no eipä sillä kovasti oo väliä. Muut kirjoittakoon miten haluavat, minä yritän pysyä erossa murteista :).

Hannele kirjoitti...

Miä en oo kotosiin täält kymenlaaksost, vaikka miä tät murret osaan ihan oikiaoppisest haastaa ja min sanat miä katkon just niinko paikallisetkii. Mutta mie oon Hämeestä kotosin, ja puhuin niin hämmeen hilasta nuattia, että kun muutettiin Keski-Suomeen, kaikki purskahtivat nauramaan kun vastasin tunnilla, Äkkiä opettelin sitten murteesta pois :( Juuri lehdestä luin, että kielellisesti lahjakkaat oppivat nopeasti uuden murteen, niin että onnea vaan, vaikka tiesinhän mie tuon muutenkin.

Mie taas kirjoitti...

Puheessa murteet on hauskoja, kivoja ja kiinnostavia, mutta onhan sellasta aika raskas lukea. Joten kiitos siitä, että kirjoitat juuri niin kuin kirjoitat ja puhut juuri niin kuin puhut! Pidä toi! ^_^

Hehkuvainen kirjoitti...

Hannele: ei saisi kelleen nauraa murteen perusteella :/. Sinä oot ilmeisen sopeutuvaa sorttia ja maustat kirjoituksiasi todella hauskasti murteisilla jutuilla :).

Sie taas: pidän tän ^_^.

Avaruushiiri kirjoitti...

Murteet ovat kielen suola. Avokeparkani tosin luulee, että v*ttuilen hänelle, kun jään maistelemaan jotain hänen puheestaan korvaan tarttunutta satakuntalaisilmausta.

Kun kolme-ja-puolivuotiaana muutin (itsestäni riippumattomista syistä) pois Tampereelta, ainakin neuvolalääkäri kuuli oitis puheestani, mistä olin kotoisin. (En mistään.) Valitettavasti sittemmin pääkaupunkiseudulla vietetty oppivelvollisuusaika pyyhki murteet pois puheestani (stadiakaan en ole oppinut vakavalla naamalla skulaamaan), eikä natiivi tampereenkiälikään ole yrityksistä huolimatta sittemmin juuri juurtunut takaisin.

Ihailen ihmisiä, jotka pystyvät pitämään murreilmaisut elossa tässä helsinkiläisten joukkoviestimien yleis- ja etelänkielipommituksessakin. Voisikohan murresieneyttä opettaa kouluissa...?

Sirpale kirjoitti...

Tervetuloa kerhoon... Minä puhun viikon päivät savoa, jos olen ollut viikonlopun savolaisten seurassa. Koska olen asunut Tampereella 10 vuotta, en luultavasti pääse ikinä tästä Tampereen murteesta eroon. Ei siinä kai muuten mitään, mutta kun joskus huomaa itsekin että nyt tuli niin tamperelaasta että pahaa tekee.

Hehkuvainen kirjoitti...

Avaruushiiri: vaikka kommentissasi olisi varmasti useita vastakommentin paikkoja, juutuin vain miettimään sitä että en sitten millään osaa kuvitella sinua lapsena.

:D

Sieneyttä ei ehkä voi opettaa, mutta murteita voisi tuoda tutuksi. Minä olen ainakin oppinut koulussa ihan liian vähän kotimaista kulttuurihistoriaa, johon myös kielen variaatiot ehkä kuuluisivat. No, kaikkea ei vain voi peruskouluun ja lukioon mahduttaa :D.

Sirpale: meillä on täällä näköjään oikein murresienikerho :P. Kiva kun jätit kanssakaupunkilaisterveiset ^_^.