21.3.2009

Ruohoa


Maanantaina oli Aamulehdessä seuraavanlainen uutinen:

"Yhdysvaltalaistutkimuksen mukaan kuuma sää ja matalapaine saattavat lisätä päänsäryn vuoksi tehtäviä sairaalakäyntejä."

Shocking!

"Tutkijat kaivoivat bostonilaisen sairaalan rekistereistä tiedot 7000 potilaasta, jotka olivat hakeutuneet hoitoon pääkivun vuoksi ja selvittivät sää- ja ilmansaastetiedot kolmelta hoitopäivää edeltävältä päivältä. Vertailu paljasti pääkipujen lisääntyvän lämpiminä päivinä ja päivinä, jolloin vallitsi matalapaine. Riski suureni tasaisesti lämpötilan nousun myötä. Ilmansaasteet eivät liittyneet pääkipuihin."

No nyt on sitten tutkittu se, minkä minä ja kovin monet muut olemme tunteneet todeksi jo vuosia.

Maanantai oli ihan hysteerinen päivä. Naureskelin kaikelle niin kovasti että meinasi maha ratketa. Nauroin mielikuville haarukkaryöstäjästä ja naamaan lätkähtävästä liito-oravasta. Mutta potin räjäytti Hanni vetämällä sukkahousut päähänsä. Ei sille naurulle meinannut tulla loppua millään!

Tanssiharkoissa pystyin sentään jotenkin kokoamaan itseni, kun olin siellä tavallista enemmän äänessä. Nyt viimeistään on todistettu että kykenen ainakin jossain määrin antamaan ohjeita samalla kun tanssin. Erikoisen hankalaksi homma meni vasta siinä vaiheessa kun piti antaa yhtä aikaa kahta eri ohjetta (kun toiset tekevät toista samalla kun toiset tekevät toista).

Tiistainakaan ei ollut ollenkaan ikävää, kun ystävä kävi kylässä. Teen, mustikkaleivonnaisten ja taatelikakun voimalla jaksoimme pölpöttää monta tuntia. Keskiviikkona nauru vain jatkui ja jatkui, sillä pääsin katsomaan ystäväni improvisaatioryhmän esitystä. Se on vaikea laji, se improvisaatio. Mutta hirmu hienosti vetivät, ja nauraa sai oikein kunnolla.

No, itku pitkästä ilosta. Pelkäsin torstaina että saan psykiatrilta nuhteita erään lipsahdukseni takia. En sitten saanut, sillä mistään vakavasta ei ollut kyse. Mutta kyllä minulta pitäisi löytyä tiettyjen asioiden suhteen hieman enemmän itsekuria (ja taas toisten asioiden suhteen minun pitäisi edelleen opetella antamaan itselleni armoa). Kaikki meni hyvin vastaanotolla, se itku iski vasta myöhään illalla.

Ja sitähän tuli ja tuli. Ei sille mitään erityistä syytä ollut, vakiovitutus vain tavallista kovempana. Ehkä siinä muutamaa vanhaa haavaakin tongin siihen malliin, että sielua särki aivan todella. Puhdistava itku oli paikallaan. Se on ihmeellistä, miten voimattomaksi oikein iso itku voi ihmisen tehdä. Koomisia piirteitä touhu sai siinä vaiheessa, kun olisin tarvinnut lisää nenäliinoja mutta en kyennyt nousemaan sängystä. Onneksi oli hameen helma kätevästi käsillä, siihen oli hyvä niistää ja siten välttyä tursuamisen aiheuttamalta tukehtumiskuolemalta.

Seuraavan yön nukuin kyllä oikein makoisasti muuten, mutta unet eivät olleet mukavimmasta päästä. Näin unta että kiskoin suuni kautta ulos jotain, jonka uskon olleen selkärankani. Vinkeästi se riipiytyi irti.

Perjantaina olinkin sitten oikein touhukas. Mieli oli aurinkoinen siitä huolimatta että sain taas yhdestä paikasta "et tullut valituksi tähän työtehtävään"-viestin. Harmitti, totta kai. Olen varmasti jotenkin elämää paskempi hakija. No, olin liian kiireinen murehtiakseni sitä. Tein kukkien keväthuollon, ja siinä menikin monta tuntia. Mullanvaihdot, lannoitus ja harvennushakkuut suoritettu! Sitten pesin vielä keittiön ikkunan ja imuroin. Huoneen ikkunan pesu saa jäädä toiseen kertaan.

Tämä päivä katosi jotenkin kummasti johonkin. Seurana neule(et) ja ystävä.

Ja tässäpä teille (erityisesti Elegialle) todiste siitä, että rairuoho kasvaa oikein hienosti ilman multaa:


Oho, onpas se iso kun klikkaa isoksi... olkoon. Ensin oli siemeniä (kelmun alla). Sitten oli pieniä alkuja. Sitten vähän viheriämpää juttua, ja vajaassa viikossa jo oikein kunnon viidakko. Sitten sen voi vaikka rullata ja kuljettaa jonnekin missä tarvitaan rullattua ruohoa. Ei tule nyt mieleen ainuttakaan paikkaa, mutta te varmasti keksitte.

11 kommenttia:

Kirsi kirjoitti...

Mie nauroin viimeeksi nyt aamulla, katsoin Myytinmurtajien viimeisimmän jakson! :-D On ne vaan mainioita!

Johanna kirjoitti...

Lopputuloksena positiivinen viikko pienestä itkusta huolimatta. Senkin voi laskea plussaksi, kun itkun jälkeen tulee yleensä parempi olo. :)

Vau, onpas jännä tuo rairuohokuva!

Hehkuvainen kirjoitti...

Kirsi: pirates, arrrrr :D. On ne mainioita ^_^.

Johanna: kyllä tällä viikolla plussan puolelle jäätiin, ehdottomasti :). On se jännä, tuo rairuoho... :P

Johanna kirjoitti...

Joo, on :D

Hannele kirjoitti...

Loppuviikko ei olisi ehkä ollut hyvä, jollet olisi hieman itkassut siinä keskivaiheilla. Niin ja kyllä mun pää tietää matalapaineet, ja etenkin lähestyvän ukonilman; kuin siellä olisi liikaa tavaraa, mikä ei voi tietenkään olla mahdollista mun kohdalla :) Kiva että saatoin ilahduttaa sinua maanantaina :D

khr kirjoitti...

Minä alan piakkoin kallistua sille kantille, ettei kaikki vika voi olla hakijassa. Ei vain voi. Jollen pian onnistu kallistumisessa, saatan kaatua kerralla mukkelismakkelis.

Hehkuvainen kirjoitti...

Hannele: sinä ilahdutat minua niin kovin usein, kiitos ^_^.

Khr: niin, en minä ole huono. Kaikki muut vain ovat minua parempia :/. Ei, tulee se minunkin hetkeni vielä joskus. Älä kaadu!!

Susikairan akka kirjoitti...

Hui kauhistus mikä otsikko! Jo mie aattelin, että nyt se on Hehku keksinyt itelleen "ammatin" ja alkanut ruohoa kasvattamaan. Ja niihän se tavallaan onkin, mutta onneksi rai- sellaista=D

Hehkuvainen kirjoitti...

:D Ehkäpä kuitenkin yritän löytää ihan laillisia töitä :D.

Elegia kirjoitti...

Oooh, se tosiaan kasvaa! En ole tosiaan pistänyt ruohoja (Poliisille tiedoksi: ihan on vain rairuohosta kyse) tulemaan vielä, mutta hyvä kun muistutit. Kenties saan sen vielä aikaiseksi :D

Hehkuvainen kirjoitti...

Tsemppiä projektiin :)!