9.1.2009

Ruttu


Tänään olen rutussa. Rutussa kuin rusina.

Kaikki ärsyttää, ihan kaikki. On jotenkin levoton olo. Mikään ei ole hyvin, vaan joka kohdasta hiertää.

Ärsyttää tämä blogisäätö. Hermostuin Vuodatuksen uudistuksiin. Harmittaa se, etten jaksanut olla kärsivällisempi sen kanssa. Pelottaa, että kohta Vuodatus toimii kuin unelma ja minä tappelen Bloggerin epätäydellisyyden kanssa. En jaksanut Vuodatusta, mutta en olisi halunnut siitä luopuakaan. En ole tyytyväinen tähän tilanteeseen. Ärsyttää kaikki sähläys ja uuden opetteleminen. Aamulla oli sellainen olo että lopetan tämän blogin ennen kuin ehdin oikeastaan aloittaakaan, ja palaan häntä koipien välissä kärsimään Vuodatukseen. Nyt on sellainen olo että lopetan bloggaamisen tykkänään. Mur.

Ärsyttää oma pää ja sen sisältö. Ärsyttää se, etteivät ensimmäiset lääkkeet purreet krooniseen tulehdukseen poskionteloissa, vaan minun on mentävä lääkärille uudestaan. Ärsyttää se, etten osaa olla ottamatta itseeni. Ärsyttäviä ovat pussilakanat, joissa ei ole yläpäässä käsille reikiä, vaan peitto on sullottava sisään vaivalloisesti. Ärsyttävää on se, että keittiön lattialla on murusia. Kuka älykääpiö ne on sinne viskellyt? Ärsyttää se, että saan kohta päänsärkyä tästä kulmien kurtistelusta. Ärsyttää se, että ärsyttää.

Yritin silitellä itseäni yliripeällä lenkillä. Viiletin polulla kuin myrskyn merkki, kuin pieni vihainen puhuri. Pois alta, risut ja männynkävyt! Eivät ehtineet, raukat, menin päältä. Mutta kroppa ei taipunut siihen vauhtiin millä mieli olisi vienyt. Keho oli raskas riippakivi. Ruutia tiskirätissä. Se kuvaa huonosti mutta silti parhaiten olotilaani. Eli ei auttanut. Nyt olen ärtynyt ja hikinen.

Haluan huutaa, potkia, raivota, kiehua ja hakata!

Ei piristä edes se, kun ystäväni sanoi että "söpöytän asioita". "Sinä luot söpöyttä ympärillesi", täsmensi hän. Kauhean kivasti sanottu, mutta ei nyt auta. Nyt minä en näe mitään söpöyttä missään.

Olemassaoloni ärsyttää minua. Niin että jos kun olen äksy, niin se johtuu vain siitä että olen. Peruutan tapaamiseni, heitän tietokoneeni pihalle ja pistän puhelimeni alas vessanpöntöstä. Vedän vitun päähäni ja lähden vuorille mietiskelemään.

14 kommenttia:

Kirsi kirjoitti...

Jos näyttää siltä, että vuodatus toimii paremmin, niin mikä ettet voisi siellä jatkaa? Täähän voi sitten toimia varaventtiilinä, jos (ja kun :-/) joskus taas tulee jotain säätöä siellä...

Harmi, ettei ulkoilu auttanut. Yleensä se auttaa, mut kyllä niitä sellaisiakin päiviä tulee, ettei mikään auta. Siihen on turha sanoa, että elä huoli, huomenna kaikki näyttää jo paremmalta, kun juuri sillä hetkellä kaikki on just sitä itteään...

Paitövei, selvisikö mysteeri?

Hehkuvainen kirjoitti...

No kai minä voisinkin jatkaa Vuodatuksessa, mutta ei ole kivaa semmoinen eestaas pomppiminen :/. Katsotaan nyt, mihin tämä menee.

Ja mysteeri on edelleen mysteeri. Eivätkä selvittämättömät asiat ainakaan paranna ärsytystä.

Riepu kirjoitti...

Ikävää että sinua noin kovasti ärsyttää, mutta ehkäpä piristyisit jos voisit jatkaa "Olipa kerran" kertomusta.. :)Mie kirjoitin eilen osan 5. Uskon että sinulta tulisi aivan loistavaa tekstiä! :)

Mimmu kirjoitti...

Bloggeri on kivempi näin lukijan kannalta. Näkee, koska on tullut lisää kommentteja oman kommentin perään yms :) Eli tervetuloa bloggeroitumaan!

Omppu kirjoitti...

Tervetuloa vaan bloggeriin!

Ipo kirjoitti...

Ymmärrän.

Älä kuitenkaan bloggaamista lopeta! Se saattaa helpottaa ärsytystä – joskus. (Tietenkin edellyttäen, että blogitekniikka toimii.)

Jaksamista!!

Johanna kirjoitti...

KÄÄÄÄK. Kaek siirtyy tänne. :D
Itseäkin vähän tökkii tuo uusi vuodatus, mutta pitää koettaa totutella. Onhan mulla varalla jo bloggerissakin "tili", mutta... En halua vielä luopua vuodatuksesta.
Tsemppiä kuitenkin siulle tänne!
En aio lopettaa lukemista :D

Hannele kirjoitti...

Rutut oikenee aina jossain vaiheessa, usko vaan. Bloggaamista et lopeta, se on vanhemman naisen määräys. Tuliko selväksi?

Hehkuvainen kirjoitti...

Riepu: voi, onpa imartelevaa, että minut kelpuuttaisit jatkamaan kertomusta! Mutta ei, joudun kieltäytymään kunniasta :/. Olen mälsä. Minulla ei nyt riitä keskittymiskykyä edes aikaisempien pätkien lukemiseen saatika sitten uuden kirjoittamiseen :(.

Mimmu: kiits kiits. Hyvä että lukija tykkää ^_^.

Omppu: katsotaan mitä tästä tulee, vähän jänskättää kyllä...

Ipo: totta, blogi on niin tärkeä purkupaikka, että ilman voisi olla vaikeaa. Siksi en kyllä ihan äkkiä oikeasti lopeta.

Johanna: ihanaa, että pysyt matkassa :). Ja kyllä minä uskon, että pian se Vuodatus toimii.

Hannele: kyllä nyt on jo vähän vähemmän ruttuinen olo. En minä koskaan jaksa kovin kauaa olla myrtsinä. Ja kyllähän sinä käsket niin tehokkaasti, että pakko on totella ^_^.

Riepu kirjoitti...

Eipäs se mitään :) Yritähän saada se keskittymiskyky takaisin!

Ps. Älä lopeta bloggaamista kuitenkaan kokonaan. Tykkään lukea sun juttuja :)

Lunara kirjoitti...

Tervetuloa Bloggeriin!
Mie kyllästyin Vuodatuksen ongelmiin jo silloin ajat sitten ja olen kyllä ollut tähän Bloggeriin ihan tyytyväinen (sen mitä nyt olen aina jaksanut blogiani päivittää ;D).

Inhottavia nuo ärsytykset. Silloin kun ne oikein kunnolla valtaavat mielen, niin ei tunnu auttavan mikään :( Toivottavasti kuitenkin helpottaa pian...

Hehkuvainen kirjoitti...

Riepu: toivon tosiaan, että keskittymiskykyni paranisi. Saisi ehkä jotain tehtyä. Enkä kyllä kovin äkkiä lopeta bloggaamista :).

Lunara: ärsytykset ovat kovin kurjia :(. Mutta en minä kovin kauaa jaksa olla myrtsinä :).

Mustikkamaa kirjoitti...

Voi kultainen. Tiedän tuon tunteen, kun pelkkä oma olemassa olo ärsyttää. Sitä on liikkeellä...täälläkin. Käyn ylikierroksilla ja itkettää. Välillä tekis mieli heivata tietokone ikkunasta ulos. Tai majoittautua kuukaudeksi saunaan.

Hehkuvainen kirjoitti...

Oma surkeuteni meni kyllä nopeasti ohi, toivottavasti sinullakin. Kiitos kirjeestä, vastailen kunhan ennätän :).