25.1.2009

Ruostuvaa kuin ihra


Olin perjantaina upealla keikalla. Sinne oli pakko mennä, vaikka flunssa vähän painoikin. Yksi viisikymppinen setämies kyllä sanoi nätisti, että "flunssa pukee sinua". Niinhän se psykiatrikin kehui että vaikutan kovin energiseltä. Ja tohtorisetä sanoi että on mukavaa nähdä minut näin hyvinvoivan näköisenä. On se kumma, että kun menee lääkärille gaamean rägädaudin gourissa, niin se vaan sanoo ilahduttavan hyvinvoivan näköiseksi! Mutta niin, se keikka. Puhuin minä siellä kuulkaas toisenkin miehen kanssa. Sen verran, että pyysin häneltä anteeksi sitä että iskin hänen kyynärpäänsä vahingossa pöytään. Siinä kaikki. Ei tullut tästäkään edes vuosisadan hakkaustarinaa. Mutta musiikki oli hyvää. Niin oli hienoa, että tukka nousi pystyyn!

***

Tein rauhallisen kävelyn hautausmaalle ("Käykö neiti täällä useinkin?" "Kyllä käy.") ja tapani mukaan lueskelin hautakivien nimiä. En etsi tuttuja, kunhan lueskelen muuten vaan. Mutta tällä kertaa päähäni pälkähti ajatus, jota ei koskaan aiemmin ole sinne tullut. Mistä lie nyt aivoihin ajelehtinut, tuuliko toi. Tuli nimittäin mieleen sellainen, että nämähän voisivat olla jääkiekkoilijoita. Että näistä voisi koota joukkueen. Päätin sitten pelkkien sukunimien perusteella valita itselleni pelaajat. Sentteriksi vaikkapa tuo Salminen, hyökkääjiksi Granlund ja Viitasalo, pakeiksi Mäkelä ja Huhtanen. Maalivahdin valinta oli vaikeaa, mutta sitten se oli edessäni selkeänä: Molander. Ei voi olla muuta kuin hyvä maalivahti. Siinä se sitten oli, Kalevankankaan dream team.

Ehkä ajatus jääkiekkoilijoista tuli siitä, että läheiseltä kentältä kantautui korviini tuttu ja turvallinen ääni: kaukalon laidat paukkuivat kun pienet ja vähän isommatkin pojat leikkivät. Se kuuluu yllättävän kauas. Vähän samaan tapaan kuin skeittilautojen kolina kivetyllä pihalla. Se oli lapsuudessa aina varma kesän merkki: skeittarit saapuivat läheisen virastotalon pihaan ja tyynellä säällä äänet kuuluivat meidän parvekkeelle asti.

***

Olen taas onnistunut vääntämään laulun sanoja (täällä näitä aikaisempia esimerkkejä). Jos en jostain syystä saa unta, laitan Verenpisaraa soimaan. En oikein muista millaisia kappaleita levyn loppupuolella on, sillä nukahdan aina viimeistään siinä kolmannen tai neljännen biisin kohdalla. Kerran en voinut nukahtaa, sillä nauratti sen verran kovasti. Yhdessä laulussa lauletaan että rakkautesi on juoksevaa kuin pihka. Minä lallattelin laulua mielessäni ja lauloin että rakkautesi on ruostuvaa kuin ihra. Siis miksi? En vain voi käsittää. Niin vain menevät senat sakaisin.

Alakerrassa on kyltti, jossa lukee että "automaattinen palohälytys". Minä olen jo pari kertaa lukenut siitä että "aromaattinen palohälytys". Hieno olisi systeemi, jossa talosta menisi johtoja pitkin savun haju palolaitokselle. Siellä olisi valpas päivystäjä, joka heti huutaisi: haistan palaneen käryä! Autot liikkeelle!

***

Kylvetin yhtenä päivänä kynttilöitä. (Kyllä, nk. elämäni on välillä vähän köyhää.) Sain joskus muinaisuudessa töistä kaksi muovikassillista antiikkikynttilöitä. Ne piti poistaa myynnistä, sillä ne olivat käyriä. Jotkut enemmän ja jotkut vähän vähemmän, mutta niin käyriä kuitenkin ettei niitä voinut myydä. Käyriä tai ei, kynttilät paloivat todella hyvin, enkä siksi raaskinut niitä heittää pois. Suorimmat lahjoitin edelleen ystäville ja sukulaisille. Kaikkein käyrimmät jätin itselleni, ja olen niitä raahannut mukanani vuositolkulla. Ei niitä ole tullut kuitenkaan poltettua, kun aina on löytynyt joku uudempi ja suorempi tuote. Mutta sittenpä keksin!

Laskin tiskialtaan täyteen kuumaa vettä, ja viskasin kynttilät sinne kylpyyn. Ne pehmenivät juuri sopivasti niin että sain ne sitten suoristettua. Pyörittelin kynttilöitä pöydällä kuin taikinatankoja, ja hienoja tuli. Miksi en keskinyt tätä jo aikaisemmin! Nyt minulla on kymmenittäin suoria kynttilöitä. Loistohomma.

12 kommenttia:

Päivänsäde kirjoitti...

Mä luen töissä yhden kyltin "Miehiä käytössä", vaikka oikeesti siinä lukee jotain tyyliin "Älä kytke". Kummallista ettei vielä viiden kuukauden jälkeen muista mitä siinä tarkalleen lukee...mutta ainakin perusajatus on sama: jos väännät nappulaa jollekin voi käydä huonosti.

Ipo kirjoitti...

"Aromaattinen palohälytys", heh! :D

Mä luen nykyään todella huolimattomasti (kiirekö syynä) ja päivittäin ihan päin mäntyä asioita. (Ei nyt valitettavasti muistu hyvää esimerkkiä mieleen.)

Kirsi kirjoitti...

Ei se "juoksevaa kuin pihka" kuulosta mun korvaan yhtään sen paremmalta. ;-)

Hannele kirjoitti...

No kuule, just tässä istuessani luin telkkarista ohjelmasta Fiksumpi kuin koululainen kysymyksen: kumpi painaa enemmän: normaalipainoisen mulkku vai särki? Pitäisköhän uusia nää silmälasit... Kalevankankaan hautausmaalla lepää mun ihanat kummit, kerroin joskus blogissani että kummisetä kävi kuolinyönään mut hyvästelemässä. Kerrohan terkut Tyynelle ja Yrjölle jos ohi kuljet.

Hehkuvainen kirjoitti...

Päivänsäde: :D "Miehiä käytössä"...

Ipo: mää luen paljon juttuja ihan miten sattuu. Kiire vaikuttaa kyllä asiaan, tai vaikka ei olisi kiireinenkään mutta jos on muuten vain huolimaton niin virheitä sattuu. Lukihäröt ovat mulla myös melko hyvä ennakkovaroitus migreenistä.

Kirsi: no, onhan se sentään runollisempaa kuin ruostuva ihra :D.

Hannele: ei kannata laseja vaihtaa jos niillä noin hauskoja juttuja näkee :D! Kerron terveiset, jos törmäämme.

Saoka kirjoitti...

Oletko kokeillut palavatko ne kynttilät enää kylvetyksen jälkeen? Kauankohan mahtaa mennä sydänlangalla kuivuessa, jos pääsee uintireissulla kastumaan?

Porukoiden rantasaunalla on aina toisinaan hyvin käyriä kynttilöitä, kun joku unohtaa pitkän kynttilän saunan puolelle saunomisensa jälkeen eikä tuo sitä pukuhuoneen puolelle. Lämpimässä saunassa pehmenevät ja taipuvat ihan ihme mutkille.

Lunara kirjoitti...

Kun on tiedossa hyvä, itseä kiinnostava keikka, niin kyllä sitä sinne pyrkii pääsemään vaikka pää kainalossa ;D

Tuosta kynttiläkylvystä tuli mieleeni lapsuuden ajat, kun silloin aina joulun alla tehtiin mummin kanssa itse kynttilöitä. Hidastahan se oli ja lapsen mielestä välillä tylsääkin, mutta kun ne olivat valmiita, niin riemu oli rajaton! Ihan itse tehtyjä kynttilöitä, olivat ihanan muhkuraisia ja rosoisia.

Hehkuvainen kirjoitti...

Saoka: en ole vielä kokeillut, mutta en jaksa uskoa että se kovin kauaa ottaisi kuivua. Lämpö tekee kynttilätaidetta ;D.

Lunara: itse kastetut kynttilät ovat kyllä aarteita. En olekaan koskaan tehnyt sellaisia, valamalla olen kyllä valmistanut. Ehkäpä jonain päivänä vielä :).

Johanna kirjoitti...

Olipa taas hauskaa tekstiä :D Ei voinut kuin tyrskiä hautausmaa -tekstin kohdalla... Seuraavan kerran kun menen hautuumalle, en varmaan osaa olla nauramatta. Kamalaa. :D

Hehkuvainen kirjoitti...

Naura vaan, mutta naura hiljaa :).

Päivänsäde kirjoitti...

Tänään piti oikein kattoa (ja päntätä) miten se "Miehiä käytössä" kyltti oikeasti menee: "Älä kytke. Miehiä TYÖSSÄ." Sama kai se onko ne työssä vai käytössä. ;D

Hehkuvainen kirjoitti...

No totta, aivan sama :P.