10.1.2009

Puuttuva taika


Vuosi on alkanut melko vauhdikkaasti, eikä mitenkään huonosti.

Vietin vuoden 2008 viimeiset tunnit hyvän ystäväni juhlissa. Minulla oli kyllä koko päivän ollut sellainen olo, etten tosiaankaan halua lähteä minnekään, missä pitäisi olla sosiaalinen. Halusin vain jurottaa kotona yksinäni, enkä nähdä toisten riemua ja hyvää mieltä. Mutta lähdin sitten kuitenkin, ja oikein hyvä niin. Viihdyin oikein mainiosti, vaikka porukka oli vähän vähemmän tuttua.

Siellä oli semmoinen söötti poika, jonka olen nähnyt kerran aiemmin yhteisen ystävämme pikkujouluissa, ja hänen kanssaan juttelin jonkun verran. Juttu luisti oikein mukavasti, ja minäkin kummasti piristyin. Hän aloitti tarinan siitä, kuinka hän on lempinimensä saanut, mutta tarina jäi pahasti kesken. Se vain jotenkin jäi siinä hötäkässä, kun lähdimme ampumaan raketteja. Hauskaa on se, että seuraavan päivän iltana siltä pojalta tuli tekstiviesti, jossa hän kysyi että haluaisinko ehkä kuulla sen kesken jääneen tarinan joskus kahvikupposen ääressä. No toki! Koska tämä viikko oli molemmilla vähän hankalan kiireinen, sovimme treffit ensi viikolle. Jännää :).

Tällä viikolla oli tosiaan minullakin poikkeuksellisen paljon ohjelmaa. Tiistaina kävin kuuntelemassa musiikkia, niin kuin aina kuukauden ensimmäisenä tiistaina. Kivaa musiikkia, rento tunnelma ja mukavia ihmisiä, sopii minulle. Pitkälti sama porukka siellä aina tuntuu olevan, ja yksi vaki-ihmisistä sattuikin sitten istumaan viereeni. "Käykö neiti täällä useinkin", kysyi hän vitsinä, sillä tietää todella hyvin että käyn. Jatko oli yhtä omaperäinen "voinksmä tarjota sulle jotain juotavaa". Teetä, kiitos :). Keskustelimme musiikista ja maailman huonoimmista iskurepliikeistä (olimme yhtä mieltä siitä, että hänen käyttämänsä ovat aika kuluneita :D). Oli kiva saada illan ajaksi seuraa, ja toivon että jatkossakin näen hänet siellä. Ehkäpä.

Keskiviikkona oli vuoden ensimmäiset tanssiharjoitukset. Muuten meni mukavasti, mutta käyttämämme tila oli jäätävän kylmä :/. Varpaani olivat aivan jäässä! Harjoituksiin oli eksynyt aivan uusi ihminen, ja vieläpä mies! Voipa hyvinkin olla, että tänä keväänä unohdan miehisen roolini ja tanssin poikkeuksellisen paljon naisena, jos se komistus jatkaa harjoituksissa käyntiä... ;)

Torstai oli tehokas treffipäivä: tapasin peräti kaksi herrasmiestä! Ensimmäiset treffit olivat oikein mukavat, eivätkä toisetkaan pieleen menneet ;). Teetä ja sympatiaa sain molemmilta miehiltä, ja molempien kanssa oli todella helppo puhua. Ihanaa, kun tuntuu siltä että toiselle voi puhua kaikesta maan ja taivaan välillä. Jälkimmäiset treffit venyivät pitkälle iltaan, enkä ole siitä ollenkaan pahoillani. Minut saatettiin ihan kotiovelle asti ja sain vielä lujan ja lämpimän halauksen mukavan illan päätteeksi. Aion pitää huolen siitä, että tämä otetaan uusiksi joskus ;).

Perjantai oli aika kamala päivä, mutta megalomaaninen vitutus kaikkosi välittömästi, kun pääsin illalla kuuntelemaan hyvää musiikkia hyvässä seurassa. Energinen ja erittäin hyvä trio soitti irkku- ja skottimusiikkia. Kovin montaa vapaata tuolia ei paikalta löytynyt, ja se yksi vapaa vierestäni täyttyi noin puolessavälissä settiä. Viereeni istunut mies oli kovasti juttutuulella, eikä se nyt varsinaisesti minua haitannut. Kummasti paljon siinä tuli juteltua niitä näitä, vaikka keskityin aika tiukasti esitykseen. Mies paljastui kovaksi irkkufaniksi, eikä ollut vaikeaa vakuuttaa häntä siitä että trio esittää loistavasti sekä klassikkoja että uudempaa tavaraa. Kerroin tietäväni, että sama porukka esiintyy kevään aikana useamman kerran samassa paikassa. Ja jotenkin puolivahingossa tuli vähän niin kuin sovittua, että näemme seuraavalla keikalla. Hih.

Tänään oli ohjelmassa tovereiden tuparit. Paljon tuttuja ja turvallisia naamoja. Sekä tietysti paljon ruokaa. Kauaa en jaksanut olla, jotenkin ei ole ihan paras olo. Olin silti kumman sosiaalinen, ja ajauduin puheille yhden ihan tuntemattoman miehen kanssa. Kävi ilmi, että hän on muuttanut vuodenvaihteessa Tampereelle, ja asuu itse asiassa melkein naapurissani! Minä lupasin lähteä hänelle oppaaksi lenkkipolulle ensi viikolla. Hauskan ja fiksun oloinen vapaa mies melkein naapurissa... siis ei ole todellista!

Eikä olekaan. Ei tietenkään. Mitä te oikein kuvittelette? Että minulle voisi tapahtua jotain tällaista? Höpö höpö. Näinhän vuosi on oikeasti alkanut:

Minä kyllä menin ystäväni vuodenvaihdebileisiin. Ja minä kyllä viihdyin siellä ihan hyvin. Ja minä jäin vaille lopullista selvitystä siitä, että mistä se yksi jätkä on lempinimensä saanut. Mutta mitään viestiä ei tietenkään ole tullut. Enkä minä sellaista odotakaan. Tiistaina kävin kuuntelemassa musiikkia. Mutta kukaan ei istunut viereeni. Oli kyllä niin "mies jonka ympäriltä tuolit viedään"-fiilis... *huokaus* Tervehdin muutamaa tuttua, mutta siinäpä se oli. Yksin tulin, yksin olin ja yksin lähdin.

Tanssikertomus on myöskin totta, paitsi siltä osalta että harjoituksiin olisi tullut joku uusi mies. Jos sinne joku uusi ja kiinnostava ja vapaa mies tulisi, niin hänen nimensä olisi luultavasti Maailman Kahdeksas Ihme. Trion keikalla viereeni ei istunut ketään. En tavannut ketään uutta ihmistä tai puhunut vieraille miehille. Viulistia ja rumpalia tervehdin parilla sanalla, ja kitaristilla on jo puhelinnumeroni. Tupareissa oli pari ennestään tuntematonta ihmistä, mutta en minä tullut niille puhuneeksi.

Torstain tapahtumat sentään ovat tosia, juuri niin kuin kuvasin. Mutta etten nyt johda lukijoitani harhaan, on ehkä tarkennettava, ettei kumpikaan tapaus ole Tuleva Mieheni.

Yritin keksiä tähän loppuun jonkun nasevan ja ehkä hauskan lauseen, joka alleviivaisi sopivasti mutta ei liikaa kevyttä masennustani ja raskasta yksinäisyyttäni, mutta en sitten keksinyt mitään. Voin vain jatkaa otsikkoani: puuttuva taika... puuttuu edelleen.

11 kommenttia:

Johanna kirjoitti...

Minä olen maailman huonoin lohduttaja oli sitten kyse mistä tahansa, mutta tämän voin sanoa: ainakin osaat kirjoittaa uskottavasti ja hyvin! :D :)

Riepu kirjoitti...

Toivon todella, että tuo alku olisi ollut totta. Itellekki tuli niin hyvä mieli ko luin sitä. Totuus kyllä iski aika julmalla tavalla suoraan kasvoille.

Kyllä sie viellä jonkun miehen itelles nappaat. :)

Hehkuvainen kirjoitti...

Johanna: uskottavia tapahtumiahan nuo sinällään on, kyllä ihmisille tapahtuu tuollaista. Siis muille ihmisille, ei minulle :/. Mutta kiitos silti :).

Riepu: minäkin toivon, että tekstin alkupuoli olisi ollut totta. Ja totuus on kaikkea muuta kuin lempeä potkiessaan minua suoraan naamaan.

Miisa kirjoitti...

Ihan epätodellista tulla lukemaan sun blogia piiiiitkän tauon jälkeen ja tajuta että se on siirtynyt. No kyllä mä tännekkin tulen lukemaan ja kommentoimaan, sen verran koukussa olen kuitenkin :D

Metta kirjoitti...

No tuossa nyt oliskin jo valinnan vaikeutta (ei kohen koskaan..).

Meillä oli oikein kivaa kansanmusiikin kanssa vesillä, mutta kumma kyllä tuon kaltasissa tapahtumissa päädyn aina yksikseni johonkin, tällä kertaa illalla käytävälle ja seuraavana päivänä tanssiesitykseen (hyvä esitys kyllä, ei valittamista siinä suhteessa). Olis vaan kiva pysyä porukan mukana...

Hehkuvainen kirjoitti...

Miisa: kiva kuulla, että pysyt mukana :).

Metta: teretulemast takaisin kotimaan kamaralle! Valinnan vaikeutta ei minulle kovin äkkiä tule eteen, ei näissä asioissa.

khr kirjoitti...

Minä voisin lähteä kanssasi treffeille taas joku päivä jos sinulle vain sopii. Ja sitten toinen juttu... meidän olisi tarkoitus pitää roolipelikerhomme 20-vuotisvuosijuhlat maaliskuussa ja tuli puheeksi, että oikeastaan joku keskiaikabändi tai muuten vain akustinen ryhmä sopisi oikeastaan meille paremmin kuin perinteinen setti. Jos tulee mieleen joku jolta tiedustelisin innokkuutta esiintyä, vinkkaa ihmeessä!

Hannele kirjoitti...

No voi sun kanssas! Ajattelin, että mitä se Hehku vinkuu, ettei miestä ole, kun niitä on niin paljon että rumimpia saa potkia pois. Mutta sitten kupla puhkesi. Mutta luotetaan ajatuksen voimaan, jospa jokin noista toteutuisi oikeassa elämässä.

Hehkuvainen kirjoitti...

Khr: treffit sopivat oikein mainiosti :)! Ja vinkkaan kyllä.

Hannele: niin, tämmöistä tapahtuu vain unissani, ikävä kyllä :/.

Avaruushiiri kirjoitti...

Voi toista... et kai vain ole äitymässä kyyniseksi, kun noin narskuvan sarkastista tekstiä pukkaa? Sellainen on pahaksi sielulle, you know.

Kiva kuitenkin että seura kelpasi. There's more where that came from. Annostellaan ohjeen mukaan tarpeen vaatiessa.

Hehkuvainen kirjoitti...

Kyyninen? Minäkö :o? No en kai! (Paitsi että aivan varmasti. Vähemmästäkin. Möks.)

Ihanaa, että lisää on :).