22.4.2017

Supermessut


Tampereella on käynnissä Supermessuiksi mainostettu tapahtuma. Paljon onkin tarjolla eli kaikille kaikkea: kevään teemoina ovat Puutarha, Kotimaan Matkailu, OutdoorErä, Keräily sekä uutuutena Design- ja käsityötori. Ajattelimme, että (super)puutarhamessut olisivat oikea paikka etsiä kasvihuonetta, joko valmista tai tilaustyönä saatavaa, joten lähdimme heti aamusta Pirkkahallille (kieltäydyn kutsumasta sitä Tampereen Messu- ja urheilukeskukseksi).

Usko haihtui ja Toivo lannistui, kun valtavasta hallista ei löytynyt kuin kaksi (2) kasvihuone-esittelijää, joista kumpikaan ei ollut meille sopiva (emme hae isoa lasihuvilaa tai ammattilaistasoista kasvatushallia). En voinut uskoa silmiäni. Kasvihuoneita ei ollut tarjolla, sen sijaan esillä oli kyllä luontokuvalla varustettuja T-paitoja, koruja, metrilakua, grillejä, muovipusseja, kynttilälyhtyjä ja pellavamekkoja. Ja nämä siis sillä PUUTARHApuolella. Mit vit?! No okei, oli siellä sitten siemeniä, kukkasipuleita, taimia ja muutakin asiallista, mutta ne kasvihuoneet loistivat poissaolollaan. Ja minä kun ihan oikeasti kuvittelin, että tuolla niitä olisi ollut.

Iso pettymys. Onneksi ihana ystävämme oli diilannut meille ilmaisliput, joten emme maksaneet sisäänpääsystä.

Tyhjin käsin ei silti tarvinnut kotiin palata, sillä mies, tuo onnenpossu, voitti eräässä työnäytösarvonnassa ko. näytöksessä tehdyn kasviterraarion. Eli siis ison lasikipon jossa on kivasti kasveja. Tämä on hauska lisä kodin kasvistoon, meillä ei ainuttakaan kaktusta vielä ollutkaan!


Kasvihuone jäi nyt siis hankkimatta. Mutta ehkä tuolla ei ole mikään kauhea kiire, tänäänkin satoi rakeita maan valkeaksi...

17.4.2017

Klikinsäästäjä


Klikinsäästäjä on Facebook-yhteisö, joka ilmiantaa klikkauksia kalastelevan otsikon ja paljastaa mistä jutussa on oikeasti kyse. Ilmiön innoittamana ajattelin kirjoittaa muutamia omia otsikoita ja paljastaa myös saman tien mistä "uutisessa" on oikeasti kyse. Nämä eivät ehkä ole hyviä esimerkkejä klikkiotsikoista, mutta ylittävät kuitenkin uutiskynnyksen (ainakin blogissani).

Lapsi jätettiin yksin ulos pakkaseen useaksi tunniksi

  • naapurin muksu nukkuu päiväunet kuistilla, hyvin topattuna ja turvassa. Olemme todistaneet tätä heitteillejättöä useasti.  

Asuntoon tunkeuduttiin, nainen puolustautui tappamalla

  • muurahaiset tunkeutuvat aina välillä kellariin, mutta näyttävät katoavan kun laitan tarjolle pari muurahaisbaaria. Luulen että kyseessä on ikuinen asemasota.

Jäljet lumessa paljastivat yöllisen hiiviskelijän 

  • jonkun kissa käy öisin portaillamme. Toivon sen pitävän hiiret ja myyrät kurissa.

Kutsumattomat vieraat tunkeutuvat toistuvasti pihalle, omistajat voimattomia: "Virkavalta ei auta meitä"

  • sorsat taapertavat pihamme läpi, niille on muodostunut jo oma polkukin tuonne.

Liekit roihusivat olohuoneessa - palokunta ei saapunut paikalle

  • palokuntaa ei kutsuta paikalle katsomaan lämmityspuuhiamme.

Nainen avasi oven tuntemattomille, naamioituneet nuoret veivät elintarvikkeita

  • meillä kävi palmusunnuntaina virpojia. Kahta kissapukuista tyttöä en tuntenut entuudestaan, mutta hekin saivat karkkia virpomispalkaksi.

Kaamea pamaus asunnossa: "Luulin kuolevani"

  • mies pieraisi. Luulin kuolevani nauruun.

14.4.2017

Pimp my carpet


On vain yksi tapa selvittää voiko mattoa maalata: maalaa matto. Kuistilla ollut sisalmaton pätkä alkoi näyttää jo hiukan kulahtaneelta ja kaipasi selvästi jotain. Koska vesipesua sille ei voi suositella, mietin jonkinlaista kuviointia joka hämäisi katsojaa riittävästi ettei maton kuluneisuus näkyisi niin selvästi. Varastosta löytyi vihreää kangasväriä, joten sitä sitten vaan sutimaan.


Sisalmaton punos johdatti ajatukset siksakkiin ja vinoruutuihin. Kuvio muotoutui sitä tehdessä eli taktiikkana oli se tavallinen "lähetään tästä tekemään ja katotaan mitä tulee". Maton maalaaminen oli hidasta, mutta helppoa ja mukavaa.


Valmiina matto näyttää aika hauskalta, vaikka itse sanonkin. No on se ainakin eri näköinen kuin ennen. Nyt sen on kuivuttava pari päivää, että maali kiinnittyisi. Kuinka tämä sitten kestää kulutusta, siitä ei ole mitään tietoa. Testaamme.


9.4.2017

Valoa kohti kaartuvat


Tomaatintaimet ovat valppaina. Ne eivät mahtuneet muualle, joten ovat nyt muovisella leivonta-alustalla keskellä olohuoneen lattiaa. Toivottavasti saamme nyt hankittua pihaan kasvihuoneen, sillä nämä tarvitsevat paljon lämpöä ja suojaa.


2.4.2017

Unta unettomuudesta


Heräsin jokseenkin hätääntyneenä aamuviideltä, ja päässäni kaikui unessa kuulemani julistus:

"Ainoa johtopäätös tästä on se, että Nuuskamuikkunen ON KUOLLUT!"

Tämän jälkeen minun oli vaikea nukahtaa uudestaan. Sekä siksi, että huolestuin Nuuskamuikkusesta, mutta myös siksi, että pieni flunssa tukkii nenääni. Kun sitten sain uudestaan unen päästä kiinni, näin unta siitä että nuhani valvottaa minua. Great! Heräsin siinä vaiheessa kun uneksin yökkiväni räkääni kadulle.

25.3.2017

Ostin auton


Tai siis avaimenperän. Mutta onhan se autokin. Selitän.

Minulla on suuri kunnia olla työpaikallani tiimimme taukojumppavastaava. Vedän joka päivä muutaman minuutin taukojumpan niille jotka haluavat ja ehtivät osallistua. Yritän myös muistuttaa ihmisiä mikrotauoista, eli muutamien sekuntien tauoista joita on syytä pitää useampia päivän aikana. Pelkkä muistuttelu ei aina riitä, joten lähetin liikenteeseen mikrotaukoauton. Kyseessä on siis pikkuruinen auto, jonka avainlenkkiin kiinnitin lapun:


Lapussa lukee:
Moro! Olen kassanhallintatiimin mikrotaukoauto. Haluan kiertää pöydältä toiselle, mutta löpö on loppu joten tarvitsen apuasi. Olen mielelläni parkissa pöydälläsi hetken tai vaikka pidempäänkin, mutta matkan on tarkoitus jatkua. Pidäthän siis jossain välissä parin sekunnin tauon ja vie minut seuraavalle pöydälle reittini varrella. Reittini on tämä...

...ja sitten kirjoitin lappuun tiimiläistemme nimet sellaisessa järjestyksessä, että kukaan ei voi heittää autoa naapurille vaan joutuu nousemaan työpisteeltään ja kävelemään hetken matkaa toimiston toiseen osaan. Ilokseni ihmiset ottivat hymyillen auton vastaan ja ovat tunnustaneet leikkineensä sillä. Ja kaipa se kaikilla kiersikin ennen kuin palautui minulle. Moni toivoi että auto jäisi pysyvästi kiertämään tiimiin, joten ehkäpä lasken sen pian uudelleen liikenteeseen.

5.3.2017

Kiitä ja hävitä


Marie Kondo: KonMari - Siivouksen elämänmullistava taika
Bazar 2016
Suomentanut Päivi Rekiaro

Japanilainen siivous- ja järjestelykonsultti Marie Kondo on valloittanut maailman kehittämällään KonMari-menetelmällä. Jonkinlainen hulluus on vallannut myös suomalaiset, sillä KonMari tulee vastaan ihan joka paikassa. Pakkohan minun oli selvittää mistä kaikki puhuvat, joten ei muuta kuin kirja kouraan ja lukemaan!

"Jos ajattelet, että kotia pitää järjestää päivittäin ja työ jatkuu läpi elämän, on aika korjata käsitystä. Kodin tai työtilan pystyy panemaan ojennukseen nopeasti, perusteellisesti ja yhtäjaksoisesti. On vain kaksi asiaa, joita pitää sen jälkeen jatkaa lopun elämää: valita säilytettävät ja poistettavat tavarat ja huolehtia säilytettävistä tavaroista. Voit järjestää kotisi nyt heti niin, että se myös pysyy järjestyksessä."

Aluksi kaikki vaikuttaa houkuttelevalta, helpolta ja yksinkertaiselta. Kirja on kuin esseemuotoinen mainoslausekokoelma: tämä pelastaa sinut ja elämäsi, eikä siinä vielä kaikki, huomaa vaikutus, se on helppoa ja nopeaa, kokeile itse! Kondo puhuttelee lukijaa tuttavallisesti ja vain asteen verran vähemmän päällekäyvästi kuin markkinoiden helppoheikki.

Silti menetelmän yksinkertaisuus viehättää, ja ketäpä ei houkuttaisi ajatus siitä että kertarysäyksellä tehty kunnon järjestely todella selättäisi kodin kaaoksen - lopullisesti. Perusajatus on todella simppeli ja kirjassa se tiivistetään näin:

"Jotta pääset mahdollisimman hyviin tuloksiin, neuvon sinua noudattamaan uskollisesti tätä sääntöä: järjestä oikeassa järjestyksessä. Kuten edellä nähtiin, tehtäviä on vain kaksi: karsiminen ja säilytyspaikkojen valinta. Vain kaksi tehtävää, mutta karsiminen on suoritettava ensin. Vie se loppuun ennen kuin aloitat kakkosvaiheen."

Ensin siis karsitaan ja sitten järjestellään. Marie Kondo ei suosittele aiemmin kuultuja karsimisvinkkejä (kuten heitä pois kaikki mitä et ole käyttänyt vuoteen tai tarvitset vain kolme jakkua), vaan koko homma perustuu siihen tuottavatko tavarat iloa vai eivät.

"Valitsin tämän kriteerin tietystä syystä. Mietitäänpä, mikä on järjestämisen perimmäinen tarkoitus. Jos tavoitteena ei ole, että kotimme ja sen tavarat tuottavat meille mielihyvää, koko touhu on mielestäni turhaa. Siksi paras hylkäämis- tai hyväksymiskriteeri on se, saako tavara sinut hyvälle mielelle. Tuottaako se sinulle iloa?"

Tämä on menetelmän vahvuus mutta myös heikkous. Hienoa on se, ettei tässä pyritä väkisin mihinkään minimalismiin, vaan jokainen saa säilyttää ihan niin paljon tavaraa kuin kokee hyväksi. Tavoitteena ei siis ole valkoinen, kliininen tai askeettinen koti, vaan koti jossa on vain rakkaita esineitä eikä mitään (itselle) turhaa. Joku pitää kirjoista yli kaiken ja haluaa säilyttää niitä satamäärin, toiselle taas vaikkapa kengät ovat se juttu. Menetelmän tarkoitus on nimenomaan ymmärtää se, mikä itselle tuottaa iloa ja luopua sitten kaikesta muusta.

"Samalla kun luot järjestystä ja karsit tavaroita, pääset selville siitä, mitkä ovat sinun todelliset arvosi, mitä pidät elämässäsi oikeasti tärkeänä. Mutta älä keskity yksinomaan tavaroista luopumiseen tai niiden tehokkaaseen sijoitteluun vaan valitse esineitä, jotka tuottavat iloa, ja nauti elämästä oman mittapuusi mukaan."

Mutta tämä on myös ongelmallista, sillä ainakin minulla on kotonani paljon esineitä, joita tarvitsen mutta joista en mitenkään erityisen hirveästi pidä. Esimerkiksi vessaharja ei aiheuta minussa mitään erityisiä ilon tuntemuksia, mutta kyllä sen silti haluan kotonani pitää. Jotkut asiat ja esineet ovat järkeviä ja tarpeellisia, ja siksi niiden kuuluu jäädä vaikka eivät herätä tunteita. Välillä Kondo tuntuu heittävän tavaraa pois liiaksikin. Hän esimerkiksi kehottaa hävittämään kaikki palkkakuitit:

"Palkkakuitteja lainehtii joka paikassa. Et katso niitä enää uudestaan, ja vaikka katsoisitkin, katsominen ei kartuta pankkisaldoa, joten heitä ne menemään."

Hyvin vanhoista tiedoista olen samaa mieltä, mutta sen verran kannattaa palkkakuittejansa säästää että voi tarkistaa verotuksen menneen oikein. (Ei se ole mitenkään ennenkuulumatonta että työnantajalta on mennyt verottajalle väärä tieto ennakonpidätyksistä, virheitä sattuu.)

Kriittisiä arvioita kirjasta antaneet ihmiset ovat kiinnittäneet huomiota samaan kuin minä: KonMari ei ota kantaa kierrätykseen. Se tuntuu pöljältä. Pitäisikö ihmisten oikeasti vain suurella vimmalla heittää tavaraa kaatopaikalle mahdollisimman nopeasti? Kondo kertoo lähes ylpeästi kuinka hänen asiakkaansa ovat onnistuneet heittämään tavaraa pois säkkikaupalla, mutta itse yritän aina muistaa kierrätyksen tavaran poistamisessakin.

Menetelmä tuntuu myös ontuvan hiukan heti kun poistutaan sinkkutaloudesta. Kyllä kai sitä omat tavaransa äkkiä karsii ja sillä tavalla kotinsa järjestää, mutta mitäs sitten kun meillä on kuitenkin esimerkiksi nuo keittiötavarat yhteisiä? Oppaassa jotenkin aika kevyesti sivuutetaan se, että taloudessa voi olla paljon yhteisomistuksessa olevaa esineistöä, jota ei voi omassa siivouspuuskassaan niin vain karsiakaan.

Tavaroiden karsiminen tulee suorittaa tietyssä järjestyksessä. Ensin vaatteet, joista on helpointa aloittaa. Sitten kirjat, joissa on jo enemmän haastetta. Seuraavaksi läpi käydään paperit ja sekalaiset (komono) ja aivan viimeisenä tunne-esineet, joiden karsimista useimmat meistä haluavat välttää. Kun tavarat on saatu karsittua, ne järjestetään.

"Tehokkaan säilytyksen ydin on tämä: osoita paikka joka ainoalle tavaralle. - - Kun valitset tavaroillesi paikan, koti pysyy järjestyksessä. Päätä siis, mihin tavarat kuuluvat, ja pane ne omalle paikalleen käytettyäsi niitä. Se on säilytyksen tärkein ehto."

Siinähän se yksinkertaisuudessaan on: karsi ja järjestä. Tee se kerran ja kunnolla, niin ei tarvitse tehdä koskaan enää. Tuloksien pysyvyyden ja menetelmän toimivuuden Kondo perustelee sillä, että tässä prosessissa ihminen muuttuu kokonaan. Kirjan otsikko kertoo kirjan idean: siivouksella tosiaan mullistat elämäsi.

"Siitä hetkestä alkaen kun ryhdyt järjestämään paikkoja, joudut väistämättä nollaamaan elämäsi. Tästä seuraa, että elämäsi alkaa muuttua, ja järjestämisen pitää tapahtua ripeästi, jotta pääset syventymään tärkeisiin asioihin. Siistiminen on pelkkä väline, ei lopullinen päämäärä. Varsinaisena tavoitteena tulisi olla sellainen elämäntyyli, joka vetoaa sinuun, kunhan olet saanut elämäsi järjestykseen."

"Kun puntaroit, millaisia tunteita sinulla on omistamiasi tavaroita kohtaan, kun poimit joukosta ne, jotka ovat jo tehneet tehtävänsä ja lausut niille kiitokset ja jäähyväiset, tarkastelet loppujen lopuksi omaa sisimpääsi. Kyseessä on siirtymäriitti, jolla aloitat uuden elämän."

Kondo kertoo että siivouksen myötä hänen asiakkaansa ovat muuttaneet elämänsä kokonaan: he ovat onnistuneet laihduttamisessa, irtisanoutuneet epätyydyttävästä työstä, aloittaneet uuden harrastuksen, saaneet uusia työmahdollisuuksia ja vaikka mitä muuta. En syytä Kondoa valehtelusta tai liioittelusta, sillä voihan tämä olla tottakin. Jos ihminen pysähtyy kunnolla miettimään elämäänsä ja pohtimaan päätöstensä vaikutuksia, ja suorittaa siinä samalla vielä jonkinlaista vanhasta luopumista, voi tuloksena todella olla muutos elämän suunnassa.

KonMari tuo tämän vaikutuksen siivouksen kautta, toiset hakevat samaa paastosta tai meditaatiosta. Joillekin pysähdys tulee yllättäen ja pyytämättä esimerkiksi vakavan sairastumisen muodossa. Perusteellisella ruokaremontillakin voi olla elämään samanlainen vaikutus kuin siivoamisella: olo tuntuu kevyeltä ja jotenkin uudistuneelta.

KonMari ei siis ole mikään Marttojen siivousvinkkien kokoelma, vaan opas pysyvään elämäntapamuutokseen. Jos lukija ei ole lainkaan tutustunut japanilaiseen animismiin, hänellä nousee takuuvarmasti karvat pystyyn. Varomattomalla lukijalla voi aamukahvi mennä väärään kurkkuun ja hörhötutka kilahtaa, kun Kondo kertoo tavaroiden energioista:

"Kaikki omistettavat tavarat haluavat olla sinulle hyödyksi. Vaikka heittäisit tavaran pois tai polttaisit sen, siitä jää jäljelle palvelualttiuden energia. Kun esine vapautetaan fyysisestä olomuodostaan, se liikkuu maailmassasi energiana, joka kertoo muille tavaroille, että olet ainutlaatuinen ihminen, ja tulee takaisin luoksesi esineenä, josta on eniten hyötyä sinulle juuri tällä hetkellä, esineenä joka tuottaa sinulle eniten iloa."

Moni lukija on naureskellut ajatukselle, että esineet masentuisivat kun niitä säilytetään väärin tai että niitä pitäisi kiittää palveluksesta. Ymmärrän hyvin että moderni suomalainen pyörittelee silmiään tällaisille puheille. Vaan kyllä se on kuulunut historiassa suomalaiseenkin perinteeseen, että kiitellään metsää jahdin jälkeen ja lasketaan verkot loitsun kera vesille. Japanissa ajatus kaikkialla olevista hengistä elää vahvempana kuin meillä.

Mielestäni KonMari tuo japanilaisen teetaiteen idean siivoukseen. Ideana on arvostaa omistamiaan esineitä ja pitää niistä huolta. Tarkoituksena on huomata hetken kauneus ja hiljentyä asioiden äärelle eikä kouhottaa läpi elämän pysähtymättä kertaakaan miettimään mikä on tärkeää. Täydellisyyden tavoittelu tuntuu kuuluvan selvästi japanilaiseen kulttuuriperinteeseen, oli kyse sitten teen valmistamisesta tai siivoamisesta.

Kirjan ohjeiden kirjaimellinen noudattaminen on turhaa ja täysin mahdotontakin. Jokaisen elämä ja koti on erilainen, eikä yhdet ohjeet koskaan sovellu kaikille. Ja jos olet tyytyväinen kotiisi, tavaroihisi ja elämääsi ylipäätään, et tietenkään tarvitse tätä kirjaa lainkaan. Älä silti naura niille, jotka kokevat saavansa apua ja iloa KonMari-menetelmästä. Kukin tyylillään!

Suosittelen kirjaa kaikille avomielisille, jotka kamppailevat tavaranpaljouden kanssa tai ovat jollain tapaa tyytymättömiä kotinsa tunnelmaan. Kirja on myös hauskaa luettavaa kaltaisilleni hörhöille, jotka ovat kiinnostuneita japanilaisesta kulttuurista ja jotka nimeävät omistamiaan esineitä. (Läppärini Holmes puhisee uupuneen oloisesti, on siis aika päättää tämä postaus tähän.)

26.2.2017

Naamiojuhlat


Kas tässäpä teille jotain harvinaista: kuvia minusta ja meistä! Noh, olemme kyllä sen verran naamioituneita, ettei meitä taida kuvista tunnistaa.

Luovat ystävämme järjestivät iltajuhlan teemalla Venetsian karnevaalit. Onneksi ystäväpiiristäni löytyy myös kaikenlaisista asuista innostuneita ihmisiä, joten sain lainaan koko komeuden: mekon, puuhkan, viuhkan, naamion ja hiuskoristeen. Ulkona liikkuessa minulla oli vielä viitta, se sentään löytyi itseltä valmiina.


Samainen ystävä lainasi miehelle naamion ja komean kolmikolkkahatun. Miehen upea takki ja housut on vuokrattu Tampereen työväen teatterin pukuvuokraamosta. Keräsimme jonkin verran katseita kadulla liikkuessamme. Vaan kyllähän me olemmekin komea pari!


Vieraat olivat panostaneet pukuihinsa ja järjestäjät illan ohjelmaan: meille jokaiselle oli annettu salainen alter ego, jonka piti illan aikana selvittää tietty tehtävä itseään liikaa paljastamatta. Minä olin venäläinen kreivitär, joka osallistui karnevaaleihin tekeytyen venetsialaiseksi keräilijäksi. Tehtäväni oli löytää ja paljastaa jalokivivaras, joka oli tullut juhliin kauppaamaan minulta varastamaansa rubiinia - tietenkin lainkaan aavistamatta sitä, että minäkin olisin paikalla.

Roolit oli arvottu, joten edes juhlan järjestäjät eivät tienneet, että oma mieheni oli se röyhkeä jalokivivaras. Minullekin tämä paljastui vasta illan aikana, sillä emme tietenkään puhuneet alter egoistamme etukäteen.

Oli hauskaa!

19.2.2017

Säännönmukaista juhlimista juopumista Suomessa


No nyt kuulkaa! Onhan se nähty, että suomalaisilla juhliminen on usein synonyymi juopumiselle. Mutta nyt näen ensimmäistä kertaa, että tämä tapa on kirjattu oikein sääntöihin.

Karhun kansa on Suomessa rekisteröity uskonnollinen yhdyskunta. Siis ihan virallinen juttu. Karhun kansan yhdyskuntajärjestys sanoo kekrin viettämisestä seuraavaa:

"Kekrin isännän tulee juopua illan kuluessa kunnolla, sillä mikäli isäntä ei huoju, ei huoju viljakaan seuraavana kesänä."

Juopumisessa tulee kuitenkin säilyttää joku tolkku, sillä säännöt jatkuvat seuraavasti:

"Isäntä ei kuitenkaan saa kaatua, sillä muuten viljakin lakoaa."

Paljon on kuulunut valitusta siitä, että sääntö-Suomen pilkkua rakastavat virkamiehet ja byrokratian pykäläviidakko pilaavat hyvää tarkoittavien ihmisten elämän ja projektit. Onkohan tämä nyt tuota valitusta puoltava vai torjuva fakta, että juopumisen voi Suomessa kirjata uskonnollisen yhdistyksen sääntöihin?

Vetäydyn saunan rauhaan mietiskelemään tätä. Hartaasti ja vesiselvänä.

12.2.2017

Ystäväkirja


Menninkäinen pyysi minua kirjoittamaan ystäväkirjaansa. Tässä siis vastauksia:

Nimeni on Hehkuvainen. No ei oikeasti. Lapsena en pitänyt oikeasta etunimestäni, mutta nyt olen sinut sen kanssa ja oikeastaan pidänkin siitä.

Edit. Tämä jäi välistä: Jotkut tosin kutsuvat minua ristimänimelläni laittaen siihen etuliitteen Kettu-. Voi olla että tulevaisuudessa minua kutsutaan harrastusporukassa joissain yhteyksissä keskiaikanimelläni. Sitä ei ole vielä virallistettu, joten se ei vielä ole käytössäkään.

Olen syntynyt vuonna 1981, eli olen siis mielestäni juuri oikean ikäinen.

Lapsuuskotini langallinen numero: 157890

Pienenä olin varma, että minusta tulee isona: kuvaamataidon opettaja. En tosin ollut tästäkään ihan varma. Opolle vastasin aikovani nunnaksi, kun hän tenttasi tulevaisuudensuunnitelmiani. Ihan pienenä muistan halunneeni eläkeläiseksi. (Olen siis ollut aina työtä vieroksuva!)

Mutta isona minusta tulikin: kirjanpitäjä. En tosin enää työskentele sillä nimikkeellä, vaikka teenkin töitä taloushallinnon ja kirjanpidon parissa. Nyt minulla on englanninkielinen titteli, joka ei kerro kellekään mitään työni sisällöstä ja jota en osaa sujuvasti lausua. Haluaisin isona olla kukkakauppias.

Täydellinen puoliso: löytyi minulle yhteisten ystävien kautta ja on elämäni suurin onnenpotku.

Jos saisin lisää tunteja vuorokauteen: käyttäisin ne nukkumiseen. Ja käsitöihin, jos niitä tunteja olisi riittävästi lisää.

Harrastan nyt: kaikenlaisia käsitöitä. Askartelu ja käsillä tekeminen on elämäntapa.

Parin lasillisen jälkeen perjantai-iltana kuuntelen Spotifystä: tämä on hankala, sillä lasillisilla viitataan ehkä alkoholiin enkä juo sitä, enkä käytä Spotifyta. Mutta jos perjantai-iltana kuuntelen musiikkia, se tulee putkiradiosta taajuudelta 99,5 MHz tai 99,9 MHz. Tai sitten laitan kaiuttimista soimaan nettiradion Streamingsoundtracks.com. En omista kannettavaa musiikkisoitinta enkä kuuntele musiikkia kännykästäni, joten en kulje ulkona luurit korvilla. Läppärini kaiuttimet ovat niin huonot etten kuuntele musiikkia koneen kautta.

Noloin TV-ohjelma josta pidän: realityohjelmat hengenvaarallisesti lihavista ihmisistä. En tosin varsinaisesti pidä niistä, mutta katson kuitenkin. Tähän on vaikea vastata, sillä mielestäni ne ohjelmat joista pidän eivät ole noloja. Tämä on tietysti vain minun mielipiteeni.

Bravuurini keittiössä (viinin lipittämistä ei lasketa): omenapiirakka ja vuokaleipä.

Melkein hävettää kertoa, mutta itken aina kun: Bruce Willis jää asteroidille räjäyttämään sen kappaleiksi. (Elokuva on tietysti Armageddon.)

Lapsuuteni lempilelu: pehmoleijona ja Nintendo.

Lempilelu nykyään: lautapelit ja Netflix.

Salainen paheeni: jugurttirusinat.

Eikun se ihan oikea salainen paheeni: nettiporno.

Viisaus, jonka tähän mennessä olen oppinut: Hakuna matata! Bumban sanoin: jätä takamuksesi menneeseen.